Paluu Noumeaan ja Uuden-Kaledonian loppuraportti.

Takaisin Noumeassa

Viimeinen yö Ouvealla oli painajaismainen - ehdottomasti tähänastisen reissun kammottavin. Tuuli puhalsi koko yön todella kovaa, ilman sekunninkaan taukoa ja jokainen lattian kohta, missä ei ollut painoa päällä oli ilmassa. Meteli oli samaa luokkaa kuin olisi pitänyt päätä sisällä matkustajakoneen turbiinissa ja viima tunkeutui silmiin, kurkkuun, korvaan, nenään ja joka perhanan soluunkin sisään. Jonkinlaisena hirvittävänä kidutuskeinona voisi tällaista tuulitunnelia käyttää. Merivesikin oli pahimmillaan enää vain viiden metrin päässä teltasta ja jokainen ääni säpsäytti, että nytkö se vesi on kohta teltassa sisällä? Nukkuminen oli täysin mahdotonta.

Alettiin putsaamaan ja pakkamaan telttaa jo ennen kello seitsemää, jonka jälkeen aamupala (3 weet-bix vehnämuroketta) huiviin ja roskien pakkaaminen laukkuun ennen lähtöä. Ihan hyvää oppia elämässä, kun joutuu kaikki ostokset tarkkaan harkitsemaan ja miettimään, että miten tämä myöhemmin hävitetään? Monta turhaa ostosta jää tekemättä. Lähtiessä oli vielä kova venkslaus vaihtorahojen kanssa ja vaihdeltiin sieltä sun täältä, että saatiin summa tarkaksi tasarahaksi. Kuljetus lentokentälle saatiin jotenkin kuin ihmeen kaupalla sovittua ihan oikeaan kellonaikaan, vaikka ei yhteistä kieltä ollutkaan.

Mitä nyt sanoisi sitten Ouveasta? Huikea paikka ja näin lyhyellä mietinnällä sanoisin, että hienoimmat paikat maailmalla top-5 listalle menee. Tämä paratiisi ei kuitenkaan tule ilman vitsauksia (hyttyset ja muut eliöt) ja ranskaa pitäisi osata, pystyäkseen edes hiukan tajuamaan, missä mennään ja milloin? Mikäli ylimääräistä louvoa löytyy, niin mene Paradis D'ouvealla makoilemaan ja haisemaan ...mutta käy silti syömässä ja ottamassa kookokset Camping Lekinessä.

Sisäpihalla

Tänään olin valmistautunut pakkaamalla käsimatkatavarat niin pieneksi, ettei varmasti mitään lisämaksuja tule, ja jopa arvokas Book of Puka Puka oli vaarallisesti menossa ruumaan sisään. Ja tietysti tänään ei ketään voinut vähempää kiinnostaa mitkään painot ja laukkua ei edes punnittu, vaikka kone oli tulossa näin pääsiäisliikenteen vuoksi melkein täyteen. Ihan sama vaikka olisin lastannut laukun täyteen tiiliskiviä. Just näin. Lähtiessä oli Noumean päässä ilmeisesti siis vain suomalaistyylinen "hikiniska-nipottaja" tiskillä.

Ouvean paratiisisaarelta noustiin ilmaan kello 10.30 ja koska sää oli myös ison saaren puolella todella tuulinen, oli laskeutuminen sellaista rynkytystä ja heittelehtimistä, että rystyset valkoisena sai pitää välillä koneen seinästä kiinni. Kammottavaa. Magentan kentällä seisottiin hetkinen bussipysäkillä, mutta koska bussia ei kuulunut eikä ollut edes varmaa tietoa millä bussilla pitäisi mennä, päätettiin ottaa taksi. Matka näytti google mapsin  mukaan niin lyhyelle, että bussi olisi saattanut tulla jopa kalliimmaksi (ei olisi tullut). Perillä taksin mittari näytti summaa 850cfp (7,10€), joten annoin tonnin setelin, mutta ilmeisesti tämä ei ollutkaan taksikuskin mielestä tarpeeksi ja jonkinlaista valitusta tuli perään ranskaksi. Siinähän valitat - mitään ei ymmärrä. Bonjour, bon appetit, hejdo...

Le Fare Moana

Koska Noumean turistialue Anse Vata rupesi jo viime visiitillä väsyttämään, niin varasin tällä kertaa VRBO-sivustolta, yksityisen tarjoamaa majoitusta, Magentan kaupunginosasta. Varattu majoitus sijaitsi siis keskellä paikallista asutusta ja meidän huoneisto oli erillinen rakennus, todella upean talon sisäpihalla. Tämähän oli suoraan kuin minun unelmapiha, jossa omia kookospalmuja ja banaanipuita. Omistaja oli vanhempi ranskalainen mies ja hänen Tahitilainen vaimonsa, joka puhui onneksi sujuvaa englantia. Oikein mukavia ihmisiä ja saatiin jopa maistuva ranskalainen patonki tervetuliaslahjana. Sisäpihan rakennus on todella kiva ja meillä on käytettävissä myös erillinen keittiörakennus jääkaappeineen ja lisukkeineen. Majoitus on nimeltään Le Fare Moana ja hinta 49€/yö. Iso markettikin on tässä aivan naapurissa, joten kaikki on varsin hyvin kohdallaan. Voin todellakin suositella tätä majoitusta.

Ainut mikä suomalaista hiukan häiritsee on mielettömät piikkilanka/teräviritykset talon ympärillä ja
enää puuttuu vain miinakenttä ja vallihauta krokotiileineen. En tiedä, onko täällä paljonkin varkaita vai miksi pitää olla näin rajut turvatoimet? Meidän kävelylenkkien perusteella alue on joltain osiltaan kyllä hiukan epämääräistä, mutta minkäänlaista vaaratilannetta ei omalle kohdalle missään vaiheessa tullut eteen. Kävellessä kyllä nähtiin, kuinka joku paikallinen paukutti vaimoaan ns. suoraan turpaan ja järkytyttiin aika paljon tästä näystä. Kerran myös Noumean keskustassa tuli joku juoppo ihan yhtäkkiä soittamaan suuta ja varmaan sanoi jotain tyyliin: stanan ranskalaiset painukaa kotiinne täältä! Joku mummo alkoi sitten puolustamaan meitä ja  läksyttämään tätä juoppoa ja kohta olisi varmaan ollut mellakka päällä, jos olisi ollut yhtään enemmän porukkaa paikalla. Hiukan omituista.

Place Des Cocotiers

Koska kaikki vaatteet oli viikon teltassa rymyämisen jälkeen kuvottavan likaiset, päätettiin heittää koko kasa läheisen pesulan pestäväksi - eihän se nyt voi paljon maksaa?? Öööö, kyllä voi ja 22€ tuli hintaa vanhojen, kulahtaneiden t-paitojen pesulle. Järkyttävän kallista on kaikki täällä! Isossa marketissa ollaan onnistuttu onneksi halvimpia tarjouksia kyttäämällä pääsemään edes jotenkin kohtuulliselle tasolle ja ollaan saatu sentään tuoreita hedelmiä koriin. Sanon kuitenkin ihan suoraan, että elämisen kannalta näissä maissa, joissa hintataso on näin sikamainen (kuten suomi), niin pienipalkkainen työ, puhumattakaan työttömyydestä tai sairastelusta tarkoittaa että, olet totaalisessa kusessa! Pienituloisimmat ihmiset joutuu myös väkisinkin syömään kaikkea epäterveellistä ruokaa, joka on kyllästetty ties millä tavaralla. Muistakaa silti, että näinä vaikean taloustilanteen aikoina on kuitenkin kaikkien puhallettava yhteen hiileen ja osallistuttava talkoisiin! Nämä tyypit onkin sen puhaltamisen jo varsin tehokkaasti aloittanut: linkki1 & linkki2.

Majoituksen sijainti oli varsin hyvä, joten ei käytetty bussia viikon aikana kertaakaan, vaan kaikki matkat tehtiin kävelemällä. Kävelyä hiukan häiritsi muutaman päivän päällä ollut flunssainen olotila ja kaikkien hyttysten pistojen jälkeen ei voi todellakaan tietää, mikä zikavirus tässä on milloinkin päällä. Lämpöasteita oli tällä viikolla päivittäin reilusti (joka päivä +33c), mutta muuten sää oli hyvin arvaamaton ja aivan yhtäkkiä saattoi tulla vettä kävellessä niskaan. Anse Vatan suuntaan rantatietä talsiessa oli tasaisin välimatkoin kuntoilupisteitä ja esim. fillarilla jos päivittäin vetäisi tämän kuntoilurundin läpi, niin ei paljon salilla tarvitsisi käydä. Todella kiva reitti.

Okei, nyt vielä lopputunnelmat Uudesta-Kaledoniasta:

Ensin hyvät asiat:

• Ouvea on ehdottomasti yksi maailman hienompia paikkoja ja jos tällaisia paikkoja keräilet listalle, niin todellakin käymisen arvoinen kohde. Myös muut Loyalty-saaret on ilmeisesti todella upeita.

• Ilmasto ja merivesi on mukavan lämmintä ja pehmeää ympäri vuoden.

• Verrattuna moneen muuhun paikkaan Tyynellämerellä, varsin toimiva julkinen liikenne ja hyvät kierrätyssysteemit.

Sitten huonot:

• Hinnat on aivan järjettömät! Majoitusta voi löytää ihan kohtuuhinnalla, mutta kaikki muu maksaakin sitten ihan tolkuttomasti ja se kerta kaikkiaan estää monen asian tekemisen kokonaan. Mitä järkeä on tulla paikkaan, jossa ei saa kohtuuhinnalla nautittua lomailusta ja joudut kyttäilemään hintoja koko ajan silmä kovana?

• Grande terre on todella iso saari ja matkaa Noumeasta ylös pohjoiseen tulee reilusti yli 400 kilometriä. Lentäminen on siis melkein ainut vaihtoehto, jos haluat nähdä muutakin kuin Noumean.

• Ranskaa pitäisi osata, sillä englantia ei puhu kukaan ja se pistää monta asiaa aika vaikeaksi.

• Se on myös pakko mainita, että ainakin Noumeassa kuplii pinnan alla jotain epämiellyttävää, joka saattaa purkautua jossain vaiheessa pintaan. Hommat ei jakaudu tasaisesti ja siihen ollaan selvästikin turhautumasssa. Turisti ei kuitenkaan ole näihin hommiin syyllinen, joten kannattaisi hiukan olla tarkkana kenelle päätään aukoo. Japani laittaa välittömästi kaikki lennot poikki jos turisteja kohdellaan huonosti - niin kuin teki Saipanin kohdalla aikoinaan - ja siinähän sitten olette. 

• Tällä Uudella-Kaledonialla on myös hiukan identiteettiongelma, eikä se oikein tiedä olisiko ranskaa, melanesiaa, vai mitä hiivattia nyt oikein olisi? Tyynenmeren letkeä tunnelma ei ainakaan tällä hetkellä oikein välity ulospäin. Vaikuttaa hiukan siltä, että ns. "valkoiset ihmiset" elää täällä omilla alueillaan eristettynä, eivätkä joudu oikeiden asioiden ja todellisuuden kanssa kunnolla silmätysten. Toivottavasti joku hyvä ja rauhanomainen ratkaisu ongelmiin saadaan ja Uusi-Kaledonia kehittyy kaikkien (kanakien, ranskalaisten ja turistien) kannalta jatkossa hyvää suuntaan. Potentiaalia on, mutta tällä hetkellä homma ei toimi.

Vaikka viihdyttiin tämä kolme viikkoa varsin mainiosti, niin jos vaihtoehtona on valita kohde kaikista Tyynemeren saarista, en näe ikävä kyllä yhtään mitään järkevää syytä, ainakaan reppureissaajan tänne Uuteen-Kaledoniaan tulla. Piste. Seuraava saari kehiin...

Nyt tulossa jälleen huikea juttu heti tähän perään, palataan pian asiaan...