keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Aitutaki - Wellington

Tätä lähtöpäivää Aitutakilta olikin muutama päivä tässä jo pelätty saapuvaksi ja sieltähän se sitten tuli. Aivan liian nopeasti! Katti seikkaili jossain yöllä, mutta tuli kello 06 meidän viereen vielä viimeiset tunnit tyytyväisenä nukkumaan ja kuorsaamaan. Annettiin sille aamulla tupla-annos ruokaa ja istuttiin hetki terassilla, jonka jälkeen kuultiinkin jo lentokoneen lähestyvän ja nyt oli ikävä kyllä aika lähteä kentälle. Katti jäi iloisena odottamaan terassille, että kohta ne varmaan taas tulee takaisin, mutta tällä kertaa odotus voi olla melko pitkä. Oltiin todella surullisia ja ahdistuneita tästä tilanteesta ja paletaan taatusti  ikuisissa helvetin tulissa, mikäli tämä katti kuolee nälkään täällä terassilla meitä odotellessa. Toivon todella, että joku muu asukas tulee pian tänne ja hoitaa sitä samalla tavalla kuin me. Tämä katti oli todella erikoislaatuinen persoona ja todellinen ilo meille täällä saaren yksinäisestä kolkassa. Tässä oli kyllä aikuisella miehelläkin roska silmässä kun piti kissa hylätä. Tykkään paljon kaikista eläimistä, mutta huomasin taas täällä, että olen pohjimmiltani ehdottomasti kissaihminen. Ihailen kissojen luonnetta, tyyliä, ulkonäköä,  rentoutta ja notkeutta. Kissat tulee ja menee miten haluaa, etkä sinä valitse kissaa vaan kissa valitsee sinut - jos on valitakseen. Ottaisin itselleni lemmikiksi kissan heti, jos ei matkusteltaisi näin paljon ja ikävä kyllä on myös sanottava, että Suomi on yksi maailman kissavihamielisimpia maita. Anteeksi nyt vaan, mutta kaikkialla muualla maailmassa kissa saa ihan rauhassa kävellä ja vaeltaa hiukan ulkona, ilman että siitä tulee mikään maailmanloppu. Ihmiset on vaan iloisia jos kissa tulee pihalle ja sitä syötetään ja rapsutellaan. Suomessa ei perhana sentään ole mitään muuta kuin metsää ja tyhjää tilaa, joten ei pitäisi ketään liikaa haitata? Joopa joo. Muistan lapsuudestakin, kuinka inhottavia ja kahjoja kissavihaaja naapureita oli ja kun muuten asiat on Suomessa liian hyvin, niin tällaisia kissankyttääjä sekopäitä aina jostain ilmestyy. Ja samat tyypit varmasti jättää niitä myrkytettyjä ruokapalojakin koirillekin.

Auckland
Kello 09 Aitutakin turkoosina hohtava laguuni painui horisonttiin ja luulin jo, että omatunto riivaa ja vainoaa minua, kun kuulin korvissa vain jatkuvaa kissojen karmivaa huutoa, mutta tänään olikin lentokoneen ruuma täynnä katteja, jotka oli menossa Rarotongalle leikattavaksi, jonka jälkeen palaavat sitten Aitutakin paratiisin rannoille kirmaamaan. Näin tämä homma  täällä toimii ja on varmasti melkoisia tarinoita kerrottavana näillä kissoilla kun kotiin palaavat. Saattavat nähdä jopa tarunhohtoisen ja muinaisissa legendoissa mainitun kummallisen eläimen (koiran) ilmielävänä tällä retkellä. Rarotongalle laskeuduttiin kello 10 paikallista aikaa ja käytiin välittömästi jättämässä laukut läheisen hotellin säilöön päiväksi. Koska ilma oli loistava, käveltiin seuraavaksi "keskustaan" ja suunta bussilla kohti saaren eteläpuolta ja upeita rantoja. Pyörittiin ja vietettiin rannalla muutama tunti, jonka jälkeen palattiin bussilla hotellille ja syötiin lähtiäisateriaksi pizzat ja juotiin paikalliset oluet päälle. Se oli nyt kuulkaas siinä se. Lentokentälle mentiin hyvissä ajoin ennen lähtöä ja yllättäen alkoi tulla kuulutuksia, että Aucklandissa vallitsevan sään takia koneesta joudutaan pudottamaan painoa ja tarvitaan vapaaehtoisia jäämään vielä pariksi päiväksi Rarotongalle odottamaan seuraavaa lentoa. Olin tietysti heti ihan innoissani, että nyt kyllä tasan jäädään tänne, mutta sitten muistin, että ollaan jo maksettu majoitus Aucklandissa ja kaikenlisäksi korvaus jäämisestä oli todella surkea verrattuna mitä näistä yleensä saa. Ajatus oli ikävä kyllä pakko haudata. Onneksi noin 10 ihmistä löytyi, jotka suostuivat vapaaehtoisesti jäämään ja kone saatiin kuin saatiinkin viimein noin tunnin myöhässä ilmaan. Sääliksi kävi kentän vanhaa pelimannia, joka joutui vielä iltamyöhään taas rämpyttelemään ja laulamaan paljon pidempään kuin varmasti oli suunnitellut. Tähän lentolippuun voisi minun puolesta lisätä jonkun veron, joka menisi lyhentämättömänä tälle äijälle.

Taupo
Ajattelin jo lennon aikana, että mitenköhän huono sen sään sitten täytyy olla, että ihmisiä jätetään kyydistä ja sain siihen vastauksen välittömästi siinä kohtaa kun alettiin laskeutumaan kohti Aucklandia. Tuuli tarttui koneeseen kuin iso koura ja riepotteli sitä kammottavasti puolelta toiselle ja valtava sadekuuro ja rakeet piiskasi samaan aikaan ikkunoita. Hiukan alkoi tuntumaan, että näinköhän tässä yhtenä kappaleena ikinä Aucklandin edes päästään? Sää tosiaankin oli aivan järkyttävä tänään Aucklandissa: jäätävää vettä tuli kuin olisi painepesurilla tykitetty naamaan ja nyt oli otettava suosiolla kyyti kentältä majoitukselle ns. shuttlella, koska bussia ei vaan voinut ulkona odotella ja ihan oven eteen oli päästävä. Se oli nyt selvää, että tästä ei taaskaan tulisi helppo Aucklandin visiitti. Koska ainut järkevän hintainen lento pois Uudesta-Seelannista saatiin vasta parin viikon päähän ja lähtö oli Wellingtonista, niin nyt oli kyllä taas hyvät neuvot tarpeen. Onneksi saatiin sentään lento Qantas yhtiöllä, jolla matkatavarat kuuluu lipun hintaan ja lennolla saa myös ruokaa ja juomaa. Olen Uuden-Seelannin ystävä, mutta anteeksi vaan teidän lentoyhtiö on syvältä perziistä verrattuna Australialaiseen Qantakseen.

Pyörittiin jälleen muutama päivä Aucklandissa, jossa säätila siis oli todella karmea, joten helpotettiin ja lämmitettiin  tunnelmia käymällä yli 100 vuotta vanhassa uimalassa, jossa oli sauna ja lämmin allas. Päätettiin samalla lauteilla istuessa, että koska etelää kohti on kuitenkin mentävä niin vedetään sitten parin päivän stoppi taas Taupossa, jossa viime reissun kokemuksella ainakin on kuumia lähteitä jos ei muuta lämmintä ole.

Maanantaiaamuna lähdettiinkin matkaan ja edelleen tuli vettä Aucklandissa aivan kaatamalla. Tätä vuodenaikaa (syyskuu) ei vaan voi mitenkään kenellekään tervejärkiselle suositella. Bussimatkaan Aucklandista Taupoon meni noin 6 tuntia ja perillä   käveltiin vielä melko pitkä matka varatulle majoitukselle, joka osoittautui onneksi erittäin hyväksi. Huoneessa oli nimittäin  sisällä poreallas, ulkona oli iso tulivuoren lämmittämä allas ja mikä parasta sisällä asunnossa oli todella lämmintä ja jopa lattiat oli lämmitetty. Lämmitys on Taupossa todella helppoa, koska paikka sijaitsee supertulivuoren päällä ja jokainen aukko maassa pihisee ja puhisee kuumaa. Senkun tökkää jonkun putken sinne, niin kuumaa riittää loppuelämäksi. Taupo on käsitelty jo viime reissun osuudessa, joten ei siitä sen enempää nyt tässä. Pari päivää meni kuitenkin oikein kivasti lämpimissä vesissä kelluessa ja täällä oli kirsikkapuutkin täydessä kukassa juuri, joten ihan hienoa silleen oli. Kaikki pidemmät kävelyt ulkona voitiin kyllä unohtaa, sillä lämpötilat huiteli pahimmillaan lähellä nollaa ja välillä paukahteli ulkoaltaassakin ollessakin isoja rakeita nuppiin.

Wellington
Seuraava kohde oli Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellington, jonne matka bussilla kestikin sitten taas ikuisuuden. Bussissakin oli todella kylmä ja flunssaisia ihmisiä köhi joka puolella ympärillä, niin eipä mennyt kauaakaan kun aloin itsekin tuntemaan jo oloni kipeäksi. Kun viimein tultiin perille, bussikuski aloitti kuulutuksen komeasti "tervetuloa Wellingtoniin", mutta haukkuikin sitten loppupuheessa koko kaupungin ja päätti vuodatuksen vielä sanomalla, että hyvää jatkoa Wellingtonissa, jos olette jotain pingviinejä tai eskimoita. Mikäli bussi ei olisi ollut liikkeessä, olisin antanut seisovat aplodit, sillä tämä oli virkistävä avautuminen ikuisen ja laimean turistijargonin sijaan. Näitä lisää! Bussiasema sijaitsee Wellingtonissa inhottavan kaukana "keskustasta" ja siinä vaiheessa kun oltiin kävelty YHA Wellington City majoitukselle, olin jo täysin kipeä ja tärisin kylmästä ja hikoilin samaan aikaan kuin pieni. Seuraavat päivät menikin lähinnä sängyssä maatessa ja toipuessa, mutta onneksi iso ja hyvä marketti sentään oli ihan suoraan tien toisella puolella, joten ei tarvinut pitkälle zombiena vaeltaa. Rugbyn mm-kilpailut oli myös käynnissä, joten niitä pelejä tuli joka tuutista, halusit tai et. Tähän rugbyyn joudutaan kyllä vielä törmäämään, sillä mm-kisat pelataan juuri tällä hetkellä japanissa. Perinteinen käynti ylhäällä kukkulalla tuli myös tehtyä ja tällä kertaa käveltiin mäki ylös että alas, eikä käytetty funikulaaria ollenkaan. Siinä tuli kiva kuntoilulenkki tehtyä ja päiväkään ei vaihteeksi ollut hassumpi. Wellingtonin käsityöläisolut tarjonnasta on sanottava, että huikein valikoima, mitä minulla ikinä on tullut maailmalla vastaan ja vaikka miten yritti kiskoa kaljaa huiviin, niin vain pintaraapaisun ehti tekemään. Suosittelen Wellingtonia todella lämpimästi jos erilaiset oluet kiinnostaa! Paitsi, että tätä vuodenaikaa en suosittele kenellekään  lämpimästi.

Viimeisinä Wellingtonin ja Uuden-Seelannin päivinä katseltiin hiukan huolestuneina säätiedotuksia Japania lähestyvästä taifuunista ja kylläpä ne ennusteet muuttuikin rajusti koko ajan. Netissä eurooppalainen ennustusmalli antoi aivan eri tuloksen kuin amerikkalainen malli ja tästä suivaantuneena kehitin oman ennustusmallin liimaamalla näytönkaappauksia myrskyn etenemisestä päällekkäin ja tekemällä niistä omat johtopäätökset. Alun perin taifuunin piti iskeä aivan japanin eteläkärkeen, mutta ennuste siirtyi koko ajan enemmän itään ja kohti Osakaa, jonne ollaan siis seuraavaksi lentämässä. Ollaan muutama taifuuni jo japanissa koettu ja tiedän, että harvemmin isoissa kaupungeissa on mitään ongelmia, mutta tällä kertaa joudutaan lentämään tuon hirviön läpi ja se ei suoraan sanottuna kuulosta yhtään kivalle. Huomenna kuitenkin kello 04 matkaan ja katsotaan miten käy...