En nukkunut silmäystäkään Sydneyn kentällä ja olin aivan turpa huurussa koko yön - mutta siitä viis tai kuus. Nyt on nimittäin alkamassa täysin uusi ja odotettu vaihe meidän reissussa: eteläisen Tyynenmeren saaret - kaikkien paratiisien tyyssija. Jäätyminen loppuu nyt taatusti tähän! Huraa! Tähän asti piti vetkutella ja vitkutella, koska ei haluttu lähteä näille pienille saarille pahimpana myrskykautena - ja hyvä olikin ettei lähdetty, sillä Fidzillä tuli helmikuussa melkoista tuhoa (Iltasanomien uutinen). Nyt on kuitenkin odottelut odoteltu ja homma käyntiin!
Koska Qantas (ja moni muu lentoyhtiö) lopetti täysin yllättäen lennot Vanuatulle (kiitoradan huonon kunnon takia), niin ainoaksi keinoksi jäi aloittaa meidän Tyynenmeren kierros Uudesta-Kaledoniasta ja yrittää sitä kautta edetä aina syvemmälle ja syvemmälle. Uuden-Kaledonian lentoyhtiö Aircalin ainakin toistaiseksi vielä lentää Vanuatulle, joten suunnitelma on edelleen elossa.
Lento Noumeaan lähti Sydneystä ajallaan kello 08 ja tällä kertaa oli jopa hyvää tuuria mukana, sillä saatiin exit-rivin paikat, joissa jalkatilaa todellakin riittää. Siinä paikalla toki joutuu avustamaan henkilökuntaa mahdollisen onnettomuuden sattuessa, eikä voi itse rynnätä ekana pihalle. Tästä olisi kyllä kiva kuulla faktaa, että onko joku oikeasti joskus jäänyt avustamaan? Lentoaika Noumeaan, Qantas 737-800 koneella oli tänään noin 2 tuntia ja 30 minuuttia.
Uusi-Kaledonia
Väkiluku: 262 000 (2013) Maailmanpankki
Valuutta: CFP-frangi
Ja tässä kohtaa palataan taas hetkiseksi kapteeni Cookiin, sillä kukapa muukaan kuin Cook itse nimesi tämän paikan Uudeksi-Kaledoniaksi (uusi Skotlanti), ensimmäisellä purjehduksellaan vuonna 1776 (jossa siis Spöring oli myös mukana), koska maisemat muistutti Skotlannin ylämaata. Vuonna 1853 Uusi-Kaledonia "siirtyi" Ranskan omistukseen, mutta yhteiselo alkuperäisasukkaiden (Kanak) kanssa ei ole oikein kovin hyvin onnistunut. Itsenäisyyttä täällä kovasti edelleen haikaillaan. Valkoiset ihmiset tienaa ilmeisesti todella hyvin, mutta Kanakit ei juuri mitään ja sellainen tilanne on nykypäivänä vaan täysin kestämätön.
Anse Vata
Paikallisia herkkuja |
Myös hotellin vastaaotto oli piilotettu niin hyvin sisäpihalle, ettei meinattu sitäkään millään löytää ja seuraavaksi sitten etsittiin koirien ja kissojen kera meidän huonetta. Nyt meinasi jo alkaa "rintaa pistämään ja viluttamaan", sillä olisi ihan kiva päästä jo lepäämään, eikä pyöriä laukut selässä koko päivää jossain hotellin käytävillä. Avainkortissa oli aivan järjetön huoneennumero (3407), jota ei kyllä pystynyt suomalaisella järjellä millään käsittämään. Lopulta selvisi, että huonenumero 3407 on kokonaan ihan eri rakennuksessa ja kuudennessa kerroksessa! Siis mitä ihmettä - tämähän on sulaa hulluutta!
Kuntoilua Anse Vatalla |
Koska tämä Anse Vata on täysin turistialuetta, ei tässä ole edes mitään hyviä ruokamarketteja lähistöllä ja ensimmäinen kunnollinen löytyy noin 2 kilometrin päästä. Sinne tulikin joka päivä käveltyä, ja tarjoustuotteita metsästämällä on täälläkin jotenkin mahdollista budjettimatkaajan selvitä nääntymättä nälkään. Kauppojen aukioloajat on todella omituisia ja esim. iso marketti sulkee ovensa joka päivä jo kello 12.30. Siis mitäääääääh??? Alkoholin myyntiin liittyy myös täysin päättömiä juttuja ja aina kun oltiin ostamassa yksi paikallinen olut marketista, niin kassa nappasi sen pois ja rupesi valittamaan jotain ranskaksi. Netistä lukemalla selvisi, että alkoholia ei saa pyhäpäivinä myydä ollenkaan ja pe-ma alkoholinmyynti loppuu jo kello 12.
Todella hyviä patonkeja saa kyllä joka paikasta ja niitä tässä on joka päivä mussutettu huiviin. Ollaan jopa muututtu niin asiantuntijoiksi ja nirsoiksi patonkien suhteen, että enää kelpaa vain nimenomaan L'ancienne patonki. Olisikohan tämä suomenkieliseltä nimeltään "ranskalainen maalaispatonki"? En tiedä, mutta todella hyvää on! Viiniä voi löytää myös kohtuullisen halvalla patongin seuraksi.
Anse Vata |
Päivät meni lähinnä Anse Vatan aluella pyöriessä, uidessa ja rannalta löytyi myös todella hyvä kuntoilupiste, jossa aina auringonlaskun aikaan käytiin hiukan riuhtomassa. Rannan tuntumassa on myös kovat petanque-pelit käynnissä aina iltaisin. Muutaman kerran käveltiin myös Noumean keskustaan, jonne on Anse Vatalta matkaa noin 5 kilometriä. Turistit täällä näyttää pääosin olevan japanilaisia, joka on hyvin positiivinen asia.
Lauantai-iltana oli Noumean keskustassa Earth Hour, mikä olikin yllättävän kiva juhla täällä. Yhteislaskulla vedettiin torilta kaikki sähköt poikki ja sen jälkeen alkoi torvisoittokunta tuuttamaan bilemusiikkia (esim. Party Rock Anthem yms.) ja oli kaikenlaista "tulitanssia" jne. Mahtava homma. Vastaava homma ei ikävä kyllä tule suomessa ikinä onnistumaan, sillä suomalaiselle miehelle ei ole mitään kamalampaa kuin vihreiden arvojen kannattaminen. Jos et suomessa kannata ydinvoimaa olet vähintäänkin ituhipppi, sivari, vassari, kommari ja hinuri. Sitten toisaalta kuitenkin ollaan olevinaan niin luontoihmisiä. Ota tästä selvää? Toistan kuitenkin rohkeasti oman kantani: ydinvoima on totaalisen perseestä ja ainoastaan möhömahaisten, kaavoihin kangistuneiden vanhojen ukkojen hallitsema, korruption rehottama pelikenttä. Hyvin ovat nämä äijät kyllä onnistuneet markkinoimaan ydinvoiman nimenomaan kaikkien "tosimiesten" juttuna. Ydinvoima ei ole kuitenkaan tulevaisuuden juttu - siis muuten kuin sotkujen siivoamisen kannalta.
Anse Vatan turisti-infossa käytiin vielä lauantaina kysymässä apua majoituksen
Kalastusta |
Kyllä, kyllä. Laukut on nyt pakattu ja kaikki alkaa olla valmista seuraava seikkailua varten. Ouvean pitäisi olla yksi maailman hienoimmista paikoista, joten tunnelma on hyvin odottava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti