Ouvea: Paratiisi paljastuu.

Siis huh!

Kolmas yö meni hyvin, eikä edes minkäänlaiset hyönteiset meitä tänä yönä ahdistelleet. Hyttysiä oli edelleen inhottavan paljon, mutta tänä aamuna oli ilmestynyt jostain myös aivan valtavasti perhosia. Yksi pihalla oleva puu oli aivan täynnä niitä ja sitä näkyä oli hyvin mukava tuijotella aikaisen aamun ratoksi. Yleensä herätään täällä heti seitsemän jälkeen, koska siinä kohdin lähtee teltan lämpöasteet rajuun nousuun ja nukkuminen on sen jälkeen täysin mahdotonta. Viinimies kömpii teltastaan vasta puolenpäivän aikoihin ja en tiedä, miten ihmeessä tämä on mahdollista? Muutaman kerran ollaan oikeasti jo mietitty, että pitäisikö käydä katsomassa, onko hän vielä hengissä. Sieltä hän kuitenkin yhtäkkiä singahtaa teltastaan kuin Naton ohjus ja painelee pelkät kalsarit jalassa keittämään kahvia. Sisällä rakennuksessa asuva pariskunta taas on siitä harmittava tapaus, että mies osaa kyllä englantia, mutta ei selvästikään vaan halua puhua sitä. Kuulin sivukorvalla puhetta Tasmaniasta ja ilmeisesti ovat sinne menossa seuraavaksi. Tasmaniasta olisi meiltä löytynyt roppakaupalla hyvää tietoa, mutta jos ei kerran kiinnosta englantia puhua, niin ei sitten. Ovat lähdössä pois tänään.

Rannalla

Ilma oli aamulla mainio, joten ajateltiin aamupalan jälkeen suunnata jälleen Paradis D'ouvea -hotellin edustan upealle rannalle päivää viettämään ja juomaan yhdet kookokset. Taustalla oli myös ajatus, että saataisiin ökyhotellissa isot setelit rikottua pienemmiksi, koska tässä meidän paikassa ei ole antaa isoista seteleistä takaisin. Näille pienemmille saarille kannattaakin aina ottaa mahdollisimman pieniä seteleitä mukaan - mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Päivä rannalla oli täydellinen suksee, mutta kookosten suhteen tuli - jälleen kerran - ongelma. Miten voi olla mahdollista, että jos hotellin pihalla on palmuja, jotka notkuu suoraan käsien korkeudella olevia kookoksia, niin "kookoksia ei ole nyt saatavilla"! Mitä ihmettä? Ota puusta yksi ja myy meille! Coca-Cola taasen ei ole ikinä loppu yhdeltäkään Tyynenmeren saarelta. En tiedä tippuuko niitä tölkkejä jostain puusta vai mistä niitä oikein tulee? Nykypäivänä jos haaksirikkoudut jollekin Tyynenmeren autiolle saarelle, niin Coca-Colalla joudut elämään, etkä millään kookoksilla! Jouduttiin siis ottamaan Coca-Cola (naurettavaa pelleilyä) ja yksi Manta-olut, että saatiin setelit pienemmiksi, jonka jälkeen palattiin välittömästi takaisin meidän mestoille, jossa äijä otti kookoksia puusta alas ja myi ne meille hintaan 1,30€/kpl. Hyvin yksinkertaista ja kaikki oli tyytyväisiä.

Illallinen syötiin jälleen täällä leirintäalueella ja tänäänkin oli todella maistuva annos! Ties miten kauan siitä on, kun ollaan saatu näin hyviä ja tuoreita ruokia! Ollaan nähty, kuinka aamuisin aina paikallinen kalastaja toimittaa tänne yön saaliin, eli hyvin tuoreesta tavarasta on kysymys. Tämä ruoka maksaisi isolla saarella varmasti ainakin 30€/annos. Näillä pienemmillä saarilla, joissa on vähemmän raaka-aineita saatavilla, osataan todella keskittyä olennaiseen ja tehdä yksinkertaisista,paikallisista tuotteista todella maistuvaa ruokaa. Tähän asti hyväkäytöksinen  kissa meni katkaravuista aivan sekaisin ja kiipeili pitkin pöytiä ja veti melkein samalla lautasetkin alas. Toki hän sai osansa ravuista kyllä.

Täydellistä!

Illalla alkoi taas aivan yhtäkkiä (kuin jostain napista painettuna), valtava tuuli, mikä oli sen suhteen ihan hyvä, että hyttyset sai ainakin kyytiä. Meidän teltta tosin saa parhaillaan myös kyytiä ja toivotaan, ettei tule yön aikana lisää repeämiä tai on taas jotain inhottavia eliöitä kämppä täynnä aamulla. On tämä vaan hurjaa puhuria täällä. Siinä vaiheessa kun aletaan puhumaan hirmumyrskyn voimakkuudella puhaltavista tuulista, niin kookos muuttuu aamupalasta tappavaksi aseeksi. Mieti sitä.

Viimeistä viedään...

Tuuli ulvoi siis koko yön niin valtavasti, että hiukan oli vaikeuksia nukkua, mutta ainakin ilmastointi pelasi teltassa kunnolla. Automaattinen hikoiluherätys tuli silti taas kello 07 aikoihin, mutta mikäs oli herätessä, sillä tänään oli ehdottomasti sään suhteen paras päivä ja koko lahti hohkasi kirkkaan turkoosia hohdetta heti aamusta alkaen. Uskomaton näky! Tänään pystyi todellakin käsittämään, mistä "saari lähimpänä paratiisia" nimitys tulee. Mouli-sillaltakin avautui aivan mieletön maisema ja rannalla kävely oli suoraan kuin jostain unesta.

Viimeinen Ouvean päivä meni tutulla rennolla kaavalla: kissan rapsuttelua, aamupala, kissan rapsuttelua, rannalle, keittolounas, kissan rapsuttelua, suihku, auringonlasku, illallinen ja kissan rapsuttelua. Kaikille vitsihuumori-miehille tiedoksi, että viimeisessäkin on kyse ihan oikeasta kissasta. Oltaisiin toki voitu kysyä skootteria jostain vuokralle ja kaasutella sinne, tänne ja tonne, mutta äh - ei jaksa. Tarviiko sitä aina huhkia - kyllä nämä päivät menee ihan hyvin hiukan vähemmälläkin vouhottamisella. Tämä torstai oli ehdottomasti yksi reissun parhaita päiviä.

Nyt tässä jo pakkaillaan hiukan kamoja kasaan huomista lähtöä varten ja parhaillaan on taas niin järjetön puhuri, että ihmettelen jos teltta on aamulla vielä yhtenä kappaleena. Laitoin rinkan tukemaan takaseinää ja yritän itse tukea omalla painollani toista, mutta ei hyvältä näytä...