Tasmania: Launceston & Cradle Mountain

Tasmanian-tourneen viimeiset päivät aloitettiin jyräämällä torstaiaamuna 160 kilometriä sisämaahan, Launcestonin kaupunkiin. Ilma oli ikävä kyllä edelleen huono ja nyt näyttää säätiedotuksen mukaan siltä, että loputkin päivät tulee olemaan yhtä harmaita. Ei maha mittään.

Koko matka Launcestoniin oli sellaista kurvailua, että meinasi laatta lentää, eikä asiaa yhtään auttaneet kymmenet mätääntyvät eläinraadot teiden varsilla. En ole missään nähnyt tällaista roadkill-raatojen kavalkaadia ja jos rekka on sattunut ajamaan ison kengurun yli, niin se ei kuulkaas ole kaunista katsottavaa. Voi taivaan vallat sentään!

Launcestonissa tuli tietysti BIG4-ketjun leirintäalue heti ekana vastaan ja sinnehän se oli taas mentävä. Hinta järkyttävät 25€/telttapaikka. Tällä kertaa oli kuitenkin jopa muutama kuppi ja haarukka saatu hankittua keittiöön. Kehitystä! Meidän telttapaikka sijaitsi mäen päällä, jossa lampaat laidunsi ihan vieressä ja iltamaisemat oli kyllä varsin komeat alas kaupunkiin. Myös wallabi nähtiin pomppimassa illalla ihan meidän teltan vieressä.

Launceston

Launceston

Launcestonin kaupunki on perustettu vain muutama vuosi Hobartin vanavedessä vuonna 1806, asukkaita noin 72 000, ja jos Hobartista löytyi komeaa kolonialistista arkkitehtuuria, niin täältä sitä löytyy ehkä vieläkin komeampana. Kesällä Launcestonissa voi olla todella kuuma ja talvella taas karmivan kylmä, eli lämpötilavaihtelut on kuin suomessa konsanaan. Siitä olin hyvin yllättynyt, että näinkin pienessä kaupungissa isot matkustajakoneet jylisee jatkuvasti pään yli ja tuntuu kuin oli isommassakin metropolissa.

Koska sateessa oli hetken tauko, päätettiin kävellä teltan pystyttämisen jälkeen keskustaan, jonne oli noin parin kilometrin helppo kävely leirintäalueelta. Keskustassa tehtiin pieni kävelykierros ja tietysti James Boags olutpanimo piti käydä katsomassa ja yksi tehtaan tuote viereisessä ravintolassa ryystämässä. On muuten erittäin hyvä olut tämä James Boags! Marketista haettiin vielä helppoa, mikrossa valmistettavaa ruokaa ja sen jälkeen takaisin leirintäalueelle syömään. Sadekin oli taas vaihteeksi alkamassa.

Cradle Mountain

Launcestonin yö oli sateinen, kylmä ja huonouninen. Yritin kyllä laskea lampaita, mutta hiukan häiritsi keskittymistä kun yksi perhanan lammas huusi metrin päässä teltan seinästä koko yön suoraan korvaan!

Kohti vuoria

Perjantaiaamuna käynnistettiin Mitsu kello 08 ja suunta välittömästi kohti Cradle Mountain kansallispuistoa, jota meille olikin jo moni tämän retken aikana suositellut. Matka-aika oli tänään muutaman pysähdyksen kera noin 3 tuntia. Kansallispuisto jo nimenä soitti hälytyskelloja dollarien muodossa ja tottahan toki 16,50 (11€!!) piti maksaa per henkilö sisään. Siis perhana sentään, onko tuo 50 senttiä nyt aivan elintärkeä vielä siihen päälle? Ei ole tottakaan enää! Ollaanko tässä nyt menossa Disney Worldiin vai luontoon kävelemään? En vaan tykkää yhtään tästä ajatuksesta, että luontoon menosta pitää maksaa, mutta ehkä kyseinen lysti on enää vain suomalaisten perusoikeus - siis ainakin toistaiseksi. Eikö suomessakin joku totaalisen latvasta laho taho haluaisi luontoakin jo yksityistää? Täysin sairaita tyyppejä ja joutaisivat suoraan suljetulle osastolle, jotka tällaista kehtaa edes unissaan ajatella.

Patikoimassa

Onneksi tähän maksuun kuului sentään bussikuljetus parkkipaikalta alas järvelle, eikä täten tarvinut omalla autolla kapeita teitä enää yhtään enempää kurvailla. Alhaalla tehtiin kevyt kuuden kilometrin aamukävely järven ympäri, johon meni meillä noin 1,5 tuntia. Ilma oli matkan aikana hyvin vaihteleva, välillä paistoi ja välillä taas uhkasi sadekuuro. Jostain syystä tänään oli hyvin iäkästä porukkaa patikoimassa ja hauskasti aina joku huusi polulla: "nuoria ihmisiä tulossa takaa, tehkää tilaa!" Ainut vaan, että ei tässä nyt enää itsekään mitään ihan nuoria ihmisiä olla. Polvet napsuu ja paukkuu kävellessä, happi loppuu ja pierettää.

Maisemat kävelyllä oli toki hienoja, mutta pakko sanoa, että kaikkiin ennakkohehkutuksiin nähden lievähkö pettymys. Hyvin vahvasti tuli syksyinen lappi mieleen ja jos on käynyt aiemmin esimerkiksi Sveitsissä, Norjassa tai Uudessa-Seelannissa, niin ei tämä kyllä ole mitään niihin verrattuna. Sellaisille australialaisille, jotka eivät ole nähnet kuin punaista aavikkoa, niin tämä on varmasti huikea kokemus. Tuntuu vaan melko älyttömältä ajaa autolla 300 kilometriä, kävelläkseen luonnossa 6 kilometriä. Ei mene suomalaisen päähän tämä.

Cradle Mountainilta lähdettiin, parkkipaikalla syödyn, kevyen sämpylälounaan jälkeen ajamaan kohti Hobartia kello 14 aikoihin ja valittavana oli tänään kaksi reittiä. Navigointi ehdotti meille kilometreissä huomattavasti pidempää reittiä kuin olin itse suunnitellut, joten hiljensin mokoman värkin ja lähdettiin "lyhyempää" reittiä - joka oli virhe. Reitti oli toki kilometreissä lyhyempi, mutta suurimmaksi osaksi hiekkatietä aivan hevon kuusessa ja mutkittelua ylös, alas vuorenrinnettä. Matkaan Hobartiin meni ikuisuus, mutta maisemat oli todella hienoja ja ihan kiva sinänsä oli tämäkin osa Tasmaniasta nähdä. Jos vaan aikaa löytyy tuhlattavaksi, niin ehdottomasti kannattaa valita tämä reititys.

Paluu Hobartiin

Juhlallinen paluu Hobartiin tapahtui viimein kello 19 aikoihin ja ajettiin suoraan Hobart Showground leirintäalueelle, joka on ilmeisesti leirintäkäytössä aina silloin kun ei ole mitään tapahtumia? Koska toimisto ei ollut enää tähän aikaan auki, sai rahat ja sisäänkirjautumiskaavakkeen pudottaa luukusta sisään ja asia oli sillä selvä. Hyvä systeemi! Paikka sijaitsee keskellä kaupunkia, eikä ympäristö todellakaan ole mikään silmiähivelevän kaunis, mutta hinta telttapaikasta vain 10 dollaria (about 7€/yö). Suihkujen käyttö maksaa toki erikseen, mutta huomattavasti parempi silti näin kuin maksaa 25€/yö. Pieni keittiö alueelta löytyi ja vessatkin oli todella siistit ja myrkyttömistä eliöistä vapaat. Kävelyetäisyydellä on isot ostoskeskukset, marketit, "Alkot" ja kebab-kiskat, joten mitä muuta voi ihminen toivoa? Hyvä paikka, suosittelen! Muutama James Boags tuli perjantaillan ja onnistuneen Tasmanian kierroksen kunniaksi juotua, kirkasta tähtitavasta samalla tuijotellen. Sää oli selkenemässä.

Hobart showground

Lauantaina mentiin bussilla Hobartin keskustaan, jossa käytiin launtaimarkkinoilla ja sen jälkeen uimahallissa saunomassa ja porealtaassa viimeisten telttaöiden paleltumia sulattelemassa. Altaassa juttelin hyvin ystävällisen "tuntuisen" paikallisen, vanhemman rouvan kanssa, joka oli kiinnostunut, että mistä sitä oikein ollaan tänne tultu. "Ai, suomesta? Joo, sehän on siinä Kanadan yläpuolella? Tykkään kyllä ulkomaalaisista, ihan afrikkalaisista ja kaikista, mutta japanilaisia vihaan!" Ta-daa! Jumalautsi, nyt homma sai pahan käänteen, sillä minun seurassa ei Japania tökitä ja kiehuin jo naama punaisena siihen malliin, että allas kupli kuin kiehuva pata, vaikka ei ollut enää poreitakaan päällä! Onneksi keskustelu päättyi siihen, että hän näki ison, mahdollisesti myrkyllisen muurahaisen ryömivän lattialla ja lähti sitä listimään, jolloin itse liuettiin vähin äänin paikalta. Et sellainen tapaus.

Uimalan jälkeen käytiin syömässä amerikkalaisen Domino's pizzaketjun pisteessä ja näitä tarjouksia on ollut pakko tällä reissulla useasti hyödyntää. Tarjouspizza maksaa 5 dollaria (3,40€) ja siitä on vaan paha pistää mitenkään paremmaksi. Aika hyvän kohderyhmän on keksinyt tämä Domino's, nimittäin tuntuu sille, että jokainen reppureissaaja näitä tarjouksia hyödyntää ja Dominoksen auto pyörii iltaisin hostellin edustalla kuin taksit edesmenneen punaisen talon pihalla kotkassa.

Nyt on edessä vielä Tasmanian viimeinen telttayö ja sen jälkeen on meidän retkessä alkamassa täysin uusi vaihe. Jännäksi menee!