maanantai 14. joulukuuta 2015

Panama City Beach - Florida.


Panama City Beach on noin 12 000 ihmisen rantakylä Floridassa - mutta tällä ei juurikaan ole mitään tekemistä sen Floridan kanssa, mikä kaikilla suomalaisilla tulee varmasti ensimmäisenä mieleen.

Panama City Beach sijaitsee Luoteis-Floridassa, Meksikonlahden rannalla ja on huomattavasti lähempänä Alabamaa, Atlantaa ja New Orleansia kuin Miamia. Tätä paikkaa kutsutaan tuttavallisesti myös nimellä "Redneck Riviera - punaniskojen Riviera" ja hyvin mielenkiintoista jengiä näkeekin välillä paikallisessa Walmart-marketissa. Jestas sentään! Itse tykkään kyllä tästä Meksikonlahden puoleisesta rannikosta paljon enemmän kuin Atlantin puoleisesta ja meininki täällä on hyvin aitoa ja reteää.

Panama City Beach on tunnettu kolmesta asiasta: todella hienosta rannasta, koululaisten kevätjuhlasta (spring break) ja järkyttävän upeista auringonlaskuista. Itse lisään tähän vielä yhden seikan: nimittäin viiden tähden majoitusta, jonkun kuppaisen hostellin hinnalla näin "talvisaikaan". Tykkään aina hyödyntää näitä selkeästi alihinnoiteltuja juttuja. Siis ihan oikeasti: miksi asua jossain läävässä, jos samalla hinnalla saa luksusta? Vaikka en mikään luksushaukka olekaan, niin en myöskään mikään idiootti!

Palataan kuitenkin hetkeksi vielä tähän kevätjuhlaan. Täällä siis todellakin on maaliskuun tienoilla koululaisten "kevätjuhlat" ja yli 100 000 ihmistä tulee tänne juhlimaan ja vetämään ns. pleksit. Hiukan kuin Kotkan Meripäivät, mutta täällä koko ikäryhmä on juuri tehokkaimmassa rälläysiässä olevaa sorttia - joten tanner tömisee ja aitaa kaatuu! Sitä ajankohtaa suosittelisin välttämään ihan suosiolla, ellet välttämättä halua osallistua johonkin märkä t-paita/twerkkaus kilpailuihin tai imeä rannalla olutta suoraan letkusta kitusiin. Hiukan on paikkailtavaa aina sen juhlan jälkeen.

Hiekka tässä rannalla on todella hienorakeista ja natisee kävellessä aivan kuin lumi jalkojen alla. Silmät jos laittaa kiinni niin voi kuvitella kävelevänsä jossain talvisessa Kuusamossa - ja siksi en sulje rannalla silmiä ikinä! Painan silmät lautasina kuin joku pöllö pitkin rantaa eteenpäin. Viirit valotolpissa kadulla toitottaa, että tämä on maailman hienoin ranta, mutta ei nyt lähdetä liikaa revittelemään - olen ehkä muutaman hienommankin rannan maailmalla nähnyt. Delfiinejä, kilpikonnia - ja haita- on täällä hyvin paljon vedessä pörräilemässä ja vastikään oli Iltahdessäkin juttu aiheeseen liittyen: http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201511240181739_v0.shtml. Kannattaa siis vedessä muistaa, että täällä et todellakaan ole ruokaketjun huipulla!

Viimeksi oltiin täällä vuonna 2006 ja silloin oli rakennusbuumi kiihkeimmillään ja joka paikkaan nousi uutta kerrostaloa ja toinen toista hienompaa pytinkiä. Meininki oli ihan hullua ja asuntoja ostettiin, myytiin, vaihdettiin ja varastettiin, ennen kuin oli edes rakentamista aloitettu! Hinnatkin oli tietysti täysin poskettomia. Muutama vuosi siitä tapahtui romahdus ja ihmisille jäi järjettömät velat, asuntojen arvon laskiessa murto-osaan ostohinnasta. Tadaa! Rakennushuumassa tänne rakennettiin jopa kokonaan uusi lentokenttä ja ajatus oli, että kohta alkaa koneita taivaan täydeltä suhaamaan ja lentelemään tänne. Myös legendaarinen Club La Vela piti purkaa, jonkun hienon kerrostalon tieltä, mutta tässähän sekin edelleen seisoo paikallaan meidän naapurissa. Ja hyvä näin. Tällä hetkellä täällä ei ole yhtään rakennusta meneillään ja valtavat talot kumisee tyhjyyttään näin talviaikaan.

Okei. Nyt ollaan jo yli kolme viikkoa täällä lojuttu ja pöllöilty - ja pakko sanoa, että todella miellyttävää on ollut. Olen ns. viihtynyt silleen ihan kivasti. Tähän vuodenaikaan ei todellakaan pitäisi olla päivittäin vielä yli 25 astetta ja mieletön säkä on nyt ollut ilmojenkin suhteen.

Matkailun kanssa tällä osuudella ei ole yhtään mitään tekemistä, mutta todella tarvittava breikki ja valmistautumisjakso tulevaan koitokseen. Tämä matkahan nimittäin oikeasti vasta alkaa ensi vuoden puolella. Ollaan täällä käyty päivittäin kaksi kertaa kuntosalilla, uimassa ja siihen vielä terveellistä ruokaa päälle, niin alkaa kyllä tuloksia pikkuhiljaa näkymään. Elimistö voi hyvin, vatsat pelaa, varvaskin alkaa olla kunnossa ja kaikki sujuu kuin rasvattuna. Vaikka dollarin kurssi on tällä hetkellä todella korkea, niin marketissa on silti suomen hintoihin verrattuna todella halpaa ja hedelmiä voi ostella päivittäin korin täydeltä ja huitoa vitamiinia elimistöön.

Öööööööööö... Ainut vaan, että Japaniin alkaa jo vähän olla ikävä, koska siellä on niin hyviä ystäviä joiden kanssa on kiva aina viettää aikaa. Periaatteessa olen päättänyt, että nyt ei ihan heti kuitenkaan palata Japaniin ja tuskanhiki päässä yritän jotenkin pitää tämän päätöksen voimassa! Tiukkaa kyllä tekee jo nyt!

Täällä Floridassa ollaan tämän reissuun päätteeksi oltu jo yhteensä seitsemän kuukautta ja alkaa olla huono vitsi, ettei tunneta täältä yhtään ketään. Johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että tähän vuodenaikaan täällä ei juurikaan ole meidän ikäluokan jengiä liikkkeellä - tai itseasiassa ylipäätänsä mitään muutakaan jengiä liikkeellä. Toinen asia mihin en vaan pääse sisään on tämä small talk-kulttuuri. Jos joku sanoo tässä alhaalla, että oli kiva jutella, grillataan joku päivä ja otetaan olutta, niin ei kannata kyllä makkarat kädessä mennä odottelemaan. Se on puhetta vain. Japanissa taasen jos jotain vastaavaa menet päästämään suustasi (niin kuin olen hyvin usein päästänyt), niin olet jo lupautunut asian toteuttamaan! Tykkään tästä jälkimmäisestä tyylistä paljon, paljon enemmän...

Salaisuus pinnan alla: Tonfisk i olja.


Okei, keksinkö vielä tähän loppuun jotain masentavaa ympäristöasiaa? Oikea Kymenlaaksolainen näkee aina asioiden pimeän ja masentavan puolen - joten ehdottomasti! Eräs Brittiläinen öljy-yhtiön mulkero nimittäin meni ja laski vuonna 2010 tässä edessä vihreänä kimmeltävään Meksikonlahteen yli 210 miljoonaa gallonaa öljyä ja heitti kaikkien älynväläysten lisäksi perään 1,84 miljoonaa gallonaa vielä pahempaa myrkkyä painamaan öljyn syvemmälle pois silmistä. 210 miljoonaa fukin gallonaa!!! Siellä vetää nyt delfiinit auringonlaskussa, öljyttynä menemään pitkin Meksikonlahtea, kaikissa sateenkaaren väreissä kimmeltäen. Delfinen i olja. Tämä asia on jo melkein unohdettu, mutta tulee varmasti tulevaisuudessa vielä muistuttamaan itsestään. Sieltä kun joku öljykupla purskahtaa jonain kauniina päivänä  pintaan ja saastuttaa nämä rannat, niin sitten on vitsit vähissä.

Toinen asia, mikä taasen liittyy varmasti ilmaston lämpenemiseen ja josta mainitsinkin jo alussa, että täällä on ollut tähän vuodenaikaan nähden aivan liian lämmintä. Meille sinänsä ihan kiva kyllä, että voidaan grillata kankkujamme auringonpaahteessa, mutta liika lämpö tähän vuodenaikaan tekee sen, että jonkinlaista levää (red tide) on tullut välillä ihan rannan tuntumaan ja se käy todella pahasti henkeen. Pahimmillaan yli sadan metrin päässä rannasta yskittää ja kirvelee kurkkua. Parvekkeelta onneksi nähdään jo aamulla, minkälaiselta vesi näyttää ja onko levää lähettyvillä.

Nyt kuitenkin positiivisella mielellä kohti joulua...