Ouvea: Saari lähimpänä paratiisia.

Diggiloo Diggiley! Pitkästä aikaa päästään taas oikein todellisten paratiisisaarten kimppuun!

Vuorossa on saari nimeltä Ouvea, joka sijaitsee Loyalty-saarilla, noin 45 minuutin lennon päässä pääsaarelta (Grande Terre) Tyynellemerelle, ja jota japanilaiset kutsuu nimellä "Saari lähimpänä paratiisia". Asukkaita saarella on noin 4300. Hieno nimitys juontaa juurensa, japanilaisen kirjailijan Katsura Morimuran samannimisestä teoksesta, jonka romanttinen tarina sijoittuu juuri Ouvealle. Nyt lähdetään tsekkaamaan, onko tälle nimitykselle minkäänlaista katetta ja tekemään kaikki japanilaiset ystävät kateellisiksi. Ouvea on ikävä kyllä myös tunnettu hiukan toisenlaisesta tarinasta, nimittäin "Ouvean verilöylystä", jossa ranskalaiset sotilaat teurasti 19 paikalllista itsenäisyysaktivistia ja muutaman muun paikallisen hengiltä. Ei mennä siihen aiheeseen kuitenkaan yhtään enempää, vaan kuvitellaan Ouvea mielummin japanilaisen tarinan paikkana.

Homma ei ikävä kyllä alkanut kovin paratiisimaisissa tunnelmissa, nimittäin vettä tuli aamulla aivan kaatamalla ja melkein voisi tässä kohtaa jo käyttää legendaarista sanontaa: vettä tuli kuin Esterin perziistä! Olen ymmärtänyt, että kyseisellä Esterillä tarkoitetaan muuten vanhaa siipirataslaivaa, jonka perästä se vesi lensi. Voin olla väärässä - mutta toivottavasti en ole!

Aamun nerokkaana ajatuksena oli mennä bussilla keskustaan ja vaihtaa siellä lentokenttäbussiin, mutta jotenkin onnistuttiin soheltamaan koko juttu, ajamaan vaihtopysäkin ohi ja tuhlaamaan aikaa niin paljon, että lopulta oli otettava taksi kentälle. Hinnaksi keskustasta Magentan kentälle (vain kotimaan lennot) tuli yllättäen (pelkäsin jotain paljon pahempaa) vain 12€, joten suoraan sanottuna olisi kannattanut ottaa heti taksi hotellilta kentälle, eikä sekoilla ja hölmöillä laukkujen kanssa ympäriinsä. Virheistä oppii.


Lähtöselvityksessä selvisi, että käsimatkatavarat saa painaa vain 3 kiloa/henkilö ja isot laukut, joihin olisi vielä voinut jotain tunkea ehti tietysti jo livahtaa tiskiltä eteenpäin. 10€ napsahti ylipainomaksua meidän laukuista, ja tämä oli muuten ensimmäinen kerta ikinä kun joudun tällaisia lisämaksuja maksamaan. Tiedän eräänkin mahtavan tyypin, joka pakkasi Suomesta lähtiessään aivan tolkuttomasti tavaraa (mm. ruisjauhoa ja voita jne. jne.) ja laukku painoi reilusti yli 30 kiloa, mutta hyvin ystävällisesti lentoyhtiö ei veloittanut penniäkään lisämaksua. Tiedän, koska olin sitä laukkua kantamassa tiskille. Eihän tässä nyt isosta summasta ollut kysymys, mutta sinänsä tämä lisämaksu oli hiukan älytöntä, koska koneeseen oli tulossa todella vähän ihmisiä, joten kilo sinne tai tänne - come oon! Kaksi tällaista luurankoa tulee koneeseen, niin siinä jo säästää lentoyhtiö kiloissa ihan tarpeeksi! Tekisi mieli syödä juuri ennen lähtöä piruuttani vielä joku kokonainen sika, niin katsotaan sitten näitä painoja uusiksi! Esimerkiksi Samoa Air myy lentolippuja matkustajan painon mukaan ja sitä meidän kannattaisi kyllä käyttää. Nämä edestakaiset lento Ouvealle maksoi 105€/henkilö, eli ei nyt onneksi mitään hirmu kallista.

Sit mennään...

Sade ropisee

Lento Ouvealle tapahtui ATR-72 potkurikoneella ja vaikka sää ei ollut laskeutuessa kovin kaksinen, niin sen pystyi kuitenkin jo ensi silmäykseltä näkemään, että todella huikeasta paikasta on nyt kyse! Wa-wa-wee-wa! Vesi oli niin kirkasta, että suoraan pohjaan asti näkyi jo ylhäältä koneesta tiirailtuna. Harvemmin olen maailmalla nähnyt vastaavaa.

Onneksi onnistuttiin löytämään leirintäalueelta kentälle meitä vastaan tullut ihminen, vaikkei ranskan kieli kovin (ollenkaan) hallussa olekaan. Matkalla pysähdyttiin kaupassa, jossa ei sinänsä mitään kovin ihmeellistä ollut tarjolla, mutta verrattuna paikkoihin, joita ollaan jo tälläkin reissulla nähty, niin tarjonta oli erittäin hyvä. Kauppa on ikävä kyllä todella kaukana leirintäalueesta ja hinnat todella kovia, kuten nyt arvata saattaa. 6kpl 1,5l vesipulloja, 2kpl 1,5l limonadeja, pussi suklaakeksejä ja Pringles purkki maksoi noin 28€ - ja näillä on nyt vaan pärjättävä. Ja kyllä - ollaan ottamassa kaikki muoviroskat takaisin mukanamme täältä saarelta. Tänne niitä ei todellakaan jätetä. Leirintäalue sijaitsi huikealla paikalla aivan Mouli-sillan kupeessa, jota kaikissa Ouvean matkailumainoksissakin käytetään. Hinta telttapaikasta 8,40€/yö. Ehdottomasti saaren hienoin paikka ja maailman upeimmat paikat listalle menee niin, että heilahtaa. Todella hieno lennokkivideo kyseiseltä paikalta löytyy (täältä). Kannattaa katsoa! 

Keittiö

Leirintäaluetta pyörittää mukava paikallinen perhe, joka ei itse asu tässä, mutta koko suku lapsia ja mummoja myöten tulee tänne aina päivisin siivoamaan, tekemään ruokaa ja aluetta pyörittämään. Ikivanha mummo puhui meille viisi minuuttia sitkeästi ranskaa ja nyökkäilin vaan päätä, että kyllä kyllä - merci, merci! Leirintäalueella on myös pieni keittiö, joka on ihan toimiva, mutta hiukan karuhko. Kaasuliesi on kyllä toimiva, mutta melko hurjassa kunnossa ja jääkaappi on täynnä torakoita, muurahaisia ja mätääntyviä ruokia. Jääkaapin ovi täytyy avata aina harjanvarrella, koska jossain kohtaa on hiukan menneet piuhat ristiin ja ovesta saa tällit suoraan näpeille. No sattuuhan sitä. Pakastimen ovi taasen ei pysy ollenkaan kiinni, joten se täytyy muistaa aina virittää mustekalalenkillä kiinni tai vedet valuu pitkin lattioita. Vessarakennus on onneksi melko uusi, joten se puoli on harvinaisen hyvin kunnossa. Suihkusta saa vettä, joka on joskus jopa lämmintä, mutta en kyllä tiedä kuka mielipuoli voisi mitenkään haluta näissä asteissa vielä lämmintä vettä päälleen? Eka ajatus aamulla ei ole, että kumpa saisi lämpimän suihkun.

Leirintäalueella oli tullessa vain yksi muu telttailija ja se on jännä juttu, että tähän ihmistyyppiin törmää aina näillä hiukan syrjäisemmillä saarilla matkaillessa. Hiukan omituinen, yksinäinen mies, joka istuskelee kaiket illat täydessä lärvissä, juomassa halpaa viiniä tai olutta, kaukaisuuteen tuijottaen. Toki jokaisessa suomalaisessa kupppilassa törmää tähän samaan tyyppiin.

Onneksi juuri silloin ei satanut kun pystytettiin telttaa, mutta pian sen jälkeen alkoikin taas ropisemaan oikein kunnolla. Vaikka sää oli sateinen ja tuulinen, niin sisällä teltassa oli aivan mielettömän kuuma ja hiki valui norona pitkin nihkeää ihoa. Ruoaksi valmistettiin tänään mukana tuotu säilykepurkki, sekä päälle muutama myslipatukka. Kyllä näillä nyt jotenkin pärjää hetken elämässä eteenpäin.

Jossain vaiheessa sade taukosi sen verran, että päästiin käymään sillalla katsomassa maisemia ja olihan se kyllä huikean hieno paikka. Sillalla puhalteli kiva viilentävä tuuli ja paikalliset lapset tarjosi meille oikein kunnon uimahyppyshow vielä näin illan ratoksi. Todella isoja kaloja näkyi välillä lipumassa kirkkaassa vedessä sillan alta ja välillä isommat kalat teki valtavia syöksyjä kohti pienempiä kaloja ja ainut keino selviytyä oli hypätä vedestä rantahiekalle. Kaikki kalat onnistuivat vielä sätkimään itsensä rantahiekalta takaisin veteenkin kun vaara oli ohi. Olipa mielenkiintoista seurattavaa ja tällaista käyttäytymistä kaloilla en ole ikinä nähnyt muualla.

Ouvea - päivä 2

Jääkaappi

Ensimmäinen yö paratiisissa, oli suoraan sanottuna helvetti. Mieletön sade, paljon hyttysiä ja kaiken lisäksi jotain inhottavia pieniä ötököitä pääsi jostain kautta tunkeutumaan sisään meidän telttaan. Niitä metsästäessä meni pitkälle yöhön ja lisäksi vielä teltan kattoon tiivistynyttä kosteutta valui yötä myöten koko ajan päälle, joten pyyhettä täytyi käyttää peittona.

Aamulla kello 07 mentiin keittiörakennukseen valmistamaan aamiaista ja huomattiin yllätykseksemme, että kaikki meidän vaivalla Australiasta asti raahaamat patukat ja eilen ostetut limonadit oli yön aikana pöllitty jääkaapista! Muitakin tavaroita kaapista oli heitelty pitkin lattioita. Justiinsa joo, reilu meininki! Sinne meni meidän koko energiavarasto ja saattaa tulla vielä nälkä näiden seuraavien päivien aikana. Se raivostuttaa myös, että meidän oli tarkoitus viedä kaikki tuodut roskat poiskin täältä ja nyt ne taatusti heitellään ympäri saarta. Turisteja kun aina syytetään joka paikassa roskaamisesta, niin sori vaan, mutta minun kokemuksen mukaan paikalliset ihmiset on usein niitä pahimpia roskaajia. Samahan se on Suomessakin ja tasan tarkkaan oman kaupungin ihmiset niitä McDonald's -pakkauksia heittelee ympäriinsä eikä mitkään turistit.

Tavattiin leirintäalueelle eilen illalla tullut pariskunta, joka onneksi puhui edes hiukan englantia ja kertoivat, että he joutuivat nukkumaan viime yön sisällä rakennuksessa, koska telttaan oli tullut vedet läpi. Tämä leirintäalue vuokraa siis myös telttoja, mutta ne on ikivanhoja, eivätkä pidä enää vettä, joten kannattaa ehdottomasti tuoda oma mukana. He kertoivat myös, että keskellä yötä oli tullut joku omituinen tyyppi hakkaamaan ovia ja vaatimaan olutta ja tämä samainen tyyppi oli siis ilmeisesti pöllinyt meidän kamat jääkaapista. Aika pelottava tilanne, koska täällä ei ole minkäänlaista henkilökuntaa öisin paikalla. Onneksi meidän teltta on niin pimeässä pusikossa, että sitä ei näe yöllä, vaikka kävelisi metrin päästä. Leirintäalueen yksinäinen sommelierkin (viinimies) oli tällä välin herännyt ja oli niin hädissään juomistaan, että edes sähköiskut ei haitanneet paljain käsin kaapin tarkastamista. Myös häneltä oli pöllitty tavaraa. Paikalla kävi omistaja, joka näytti hyvin tuohtuneelta ja jos oikein arvaan, niin täällä kaikki tuntee toisensa ja varkaalle on koittamassa haikea huominen. Varmasti melkoinen loukkaus tätä paikan omistajaa kohtaan ja en ihmettelisi, vaikka rosvoa vedettäisiin kohta ketjuilla auton perässä pitkin kylänraittia. Minulle sinänsä ihan sama, syökööt patukoita, jos kerran nälkä on - mutta ikävä vaan, että tämä juttu heittää nyt meille vuorostaan hiukan proteiinivajausta kehiin.

Illallinen

Mutta, mutta... Koska katsoin pari kuukautta Floridassa rikoskanavaa, niin tiedän, että murhan selvitys kannattaa aina aloittaa lähipiiristä. Kaikki on syyllisiä, kunnes toisin todistetaan. Virallisesti en uskalla edes epäillä, mutta pariskunnan kertomuksessa ei ihan kaikki täsmää. Mitään meteliäkään ei missään vaiheessa yötä kuultu. Ei kai nyt sentään? No, ihan sama - yritän nyt päästä tästä törkeästä rikoksesta ja järkytyksestä jotenkin yli.

Aamupäivällä ei voitu tehdä muuta kuin istuskella suojassa keittiörakennuksessa kissaa rapsuttelemassa, sillä sade ja tuuli oli sitä luokkaa, että harvemmin olen nähnyt vastaavaa. Vesivarastot ainakin täyttyy piripintaan ja juotavaa seuraavina viikkoina riittää. Teltta oli todella kovassa riepotuksessa ja hiukan huolestutti, että milloin se lähtee lentoon tai kangas repeää. Mustaakin mustemmat pilvet vyöryi taivaalla kuin aallot, pitäen aina välillä pienen hengähdystauon, vain iskeäkseen hetken päästä entistä rajumpana. Tuuli pöllytti suolavettä merestä mukanaan ja kaikki vaatteet oli koko päivän aivan kosteat ja inhottavan nihkeät. Aivan järkyttävä ilma ja kissakin oli ihan peloissaan ja halusi olla koko ajan sylissä. On muuten tosi seurallinen ja hyväluonteinen katti tämä.

Kello 15 aikoihin ilma laantui viimein sen verran, että lähdettiin, pienestä tihutuksesta huolimatta kävelylle ja käytiin katsomassa lähistöllä sijaitsevaa, saaren ainoaa luksushotellia nimeltä Paradise D'ouvea. Hinnat kyseisessä hotellissa alkaa 350€/yö, että hiukan on liian suolaista minun makuun. Taka-ajatuksena tässä oli, että jos vaikka löytyisi jotain ostettavaa meidän nyysittyjen patikoiden tilalle. Ei nähty yhtään asukasta paikalla, eikä mitään ostettavaakaan ollut, mutta ihan hienon näköiset bungalowit ja todella upea ranta edustalla. Jos lompakko kovasti hiertää persnahkaa takataskussa, niin miksei? Itse olen kyllä nyt tällä kertaa mielummin tässä meidän leirintäalueella, jossa rahat menee sentään suoraan paikallisen perheen hyväksi.

Hopeinen kuu luo merelle siltaa...

Illallinen syötiin leirintäalueen "ravintolassa", jossa todella hyvä annos riisiä ja paikallista kalaa maksoi about 8,50€. Todella halpaa verrattuna Uuden-Kaledonian yleiseen hintatasoon - ja uskallan rohkeasti väittää, että taatusti parempaa kuin ökyhotellissa. Joka ilta tulee varmasti syötyä tässä ja näin tuetaan edes hiukan tätä paikallista toimintaa. Nyt kun tässä iltamyöhällä vielä teltassa kirjoittelen, niin täysikuu loistaa meren yllä ja taivas on - luojan kiitos - edes hetken pilvetön!  Vaatteet ja teltta alkaa kuivua ja tunnelmat pikku hiljaa nousta. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko jo risukasaankin ja alkaa tämä paratiisi pikkuhiljaa näyttämään meille oikeat kasvonsa! Tuuli on kuitenkin edelleen todella kova ja teltan etupäästä lähti äsken jo kepitkin maasta irti. Hyvää yötä!