Ouvea: Paratiisin vitsaukset.

Aamulla kun herättiin kello 08, sade ei ropissut teltan kattoon, tuuli ei ulvonut, ja lupaavan lämmin paiste tuntui telttakankaan läpi. Olisiko viimein tulossa aurinkoinen päivä? Nyt äkkiä rannalle!

Uimahyppyjä

Heti kun silmät oli saatu kunnolla auki huomattiin teltan lattialla yksi muurahainen, sitten kaksi, sitten kymmenen, sitten sata - jumankauta koko teltta oli muurahaisen valloitusyrityksen kohteena! Hälytys - kaikki taisteluasemiin!  Silmittömän hutkimisen ja teurastuksen päätyttyä, tutkittiin teltta läpikotaisin ja löydettiin pienen pieni reikä oikeassa alakulmassa, josta nämä inhottavat murkut oli siis päässeet sisään livahtamaan. Tuuli repi pari päivää  sitten telttaa sen verran rajusti, että siinä rytäkässä on varmasti sauma päässyt hiukan ratkeamaan. Samasta aukosta oli varmaan tullut myös ne pienet eliöt eilen. Onneksi täällä ei sentään ole mitään myrkyllisiä eläimiä, joten sen suhteen ei tarvitse olla huolissaan, mutta minun teltassa ei silti mitkään saakelin hyönteiset majaile! Välitön kulman paikkaus teipillä, totaalinen puhdistus ja sen jälkeen siirrettiin koko teltta varmuuden vuoksi vielä kymmenen metrin päähän palmun alle turvaan. Huh, se siitä - olipa järkyttävä herätys.

Rannalla

Nyt viimein päästiin huomioimaan päivän vallitseva sää, joka oli loistava, ja karmivan alun jälkeen alkoi päivä viimein paistamaan meille ihan toisella tavalla. Koko leirintäalue näytti paljon viihtyisemmälle näin auringonvalossa ja "viinimieskin" hymyili kuin Naantalin aurinko, kun sai kyydin kaupalle ja tuli sieltä usean viinilaatikon kanssa takaisin. Äijä käveli pihalla pelkät kulahtaneet, ruskeat kalsarit jalassa ja tepasteli viiniloota käsissä kuin kukko ympäri pihamaata. Jumankautsi sentään, oli tämäkin näky! Koko saarella vallitsi tänä aamuna hyvin positiivinen ilmapiiri ja se säteili jokaisessa auringonsäteessä, joka pitkän sadejakson jälkeen ihoa hiveli. Itse päätettiin olla hakematta mitään herkkuja enää kaupasta ja ostaa kookoksia pahimpaan makeannälkään. Kookos maksaa täällä leirintäalueella 1,30€ ja sisällä on kookosveden lisäksi pehmeää hyytelöä, jota voi lusikalla kauhoa kitaan kuin parasta jälkiruokavanukasta. Ei tässä todellakaan mitään keksejä tai perunalastuja enää tarvita!

Aamupalan jälkeen mentiin ensin Mouli-sillalle suorittamaan ja kuvaamaan muutama uimahyppy, jonka jälkeen jatkettiin rantaa pitkin kohti Paradise-D'Ouvea -hotellia. Mikäli nyt ymmärrettiin yhtään oikein, niin uiminen sillan toisella puolella (kallioiden puoli) on jonkun ihme uskomusten perusteella kielletty, mutta meren puolella ei ole mitään tällaisia kieltoja? Tiedä näistä kun ei ymmärrä sanaakaan. Olipa kuitenkin huikeat biitsit ja monta tuntia tuli vain uitua, kuvailtua ja ihailtua maisemia. Muutama japanilainen turistikin nähtiin rannalla kävelemässä, sateenvarjot tiukasti tanassa, ettei vaan rusketu, sillä se on pahinta mitä japanilaiselle naiselle voisi tapahtua. Ainoastaan inhottavat paarmat (tai jotkut sellaiset) rikkoi ajoittain meidän paratiisin rauhaa ja muutaman kerran joutui pakenemaan niitä vauhdilla veteen.

Ilta

Heti auringonlaskun jälkeen alkoi ikävä kyllä vitsaus numero 3: hyttyset. Muutaman todella sateisen päivän jälkeen nämä kirotut eliöt oli aivan hirvittävän raivon vallassa ja niitä oli paljon! Järkyttävän paljon!!! Ruokailukin meinasi olla täysin mahdotonta, koska satoja hyttysiä oli kimpussa koko ajan! Onneksi saatiin siirrettyä pöytä sisätiloihin ja useampi hyttyssavu viereen, joten pystyttiin edes hetkittäin syödä huitomatta kaikkia kuppeja nurin pöydässä. Nämä hyttyset on ehdottomasti pahin vitsaus kaikista! Yölläkin jos käy vessassa ja avaa sekunniksi teltan vetoketjua, niin ainakin kymmenen on jo sisällä.

Nyt tätä kirjoittaessa on teltassa mittarin mukaan vielä reilusti yli 30 astetta, eli kuumankostea yö on jälleen luvassa. Ja tuli vaan tässä yön tunteina mieleen, että kun siirrettiin teltta palmun alle, ei tarkistettu oliko siinä mahdollisesti kookoksia. Amatöörivirhe! Arvatkaa vaan, jos kolmen kilon painoinen kookos tippuu yöllä teltan katon läpi "kookoksille", niin ensi jouluna laulan kyllä virsiä kynttilä kädessä Cantores Minores-kuorossa. Rauhallista Joulua  ...ei kun yötä siis!