Tasmania: Hobart

Erittäin hyvää huomenta! Onpa todella mahtava herätä uudessa ja täysin tuntemattomassa paikassa, jossa jokainen päivä on uusi, jännittävä seikkailu! Tämä Tasmania tuli meille täysin puskista, eikä lähtiessä ollut pienintäkään ajatusta ikinä tänne edes tulla. Uudessa-Seelannissa katsottiin kartasta, että Tasmaniahan sopisi hyvin meidän reitille ja sinne pääsisi helposti oneworldin lennoilla - joten täällä sitä nyt ollaan! Koska en ole lukenut yhtäkään matkaopasta tai arvostelua Tasmaniasta, niin homma lähtee täysin puhtaalta pöydältä ja tässä on nyt taas oikean matkustelun tuoksua ilmassa. Tai sitten olisi vain aika vaihtaa sukat?

Hobart on viihtyisä ja värikäs, kukkuloiden ympäröimä kaupunki Tasmanian kaakkoisrannikolla ja tarjoaa silmän täydeltä hienoa kolonialistista arkkitehtuuria. Hobart on perustettu vuonna 1803 rangaistussiirtolaksi, eli se on itse asiassa Sydneyn jälkeen Australian toiseksi vanhin kaupunki. Tämähän oli todella yllättävä tieto minullekin heti tähän alkuun. Vaikka kaupunki vaikuttaa tosi pienelle ja rauhalliselle, asukkaita on kuitenkin (jos lähialueet otetaan huomioon) yli 220 000, eli mistään pystyyn kuolleesta tuppukylästä ei todellakaan ole kysymys.

Arkkitehtuuria

Ekat Hobartin päivät meni meillä sattuneista syistä täysin puihin, mutta keskiviikkona päästiin viimein täydessä iskussa ja hyvin levänneinä itse asiaan. Aloitettiin ihan vaan talsimalla sokkona ympäri kaupunkia ja katsomalla, mitä kulman takaa löytyy. Torstai-iltana kiivettiin vielä pienenä iltakuntoiluna hostellin takaa alkavalle mäelle hengittelemään hyvin raikasta ilmaa ja katselemaan kukkulalta alas avautuvia maisemia kaupunkiin. Pelkäsin, että ilmat menee täällä Tasmaniassa liian viileäksi, mutta onneksi varsin aurinkoiset säät - ainakin toistaiseksi - on meitä Hobartissa hellineet. Hobartin takaa nousevan Wellington-vuoren huippua peittää talvisin lumikerros ja asteet laskee sen verran alas, että ei ole minun paikka siihen vuodenaikaan, sanon ihan suoraan sen. 

Kengurunlihaan ihastuin Adelaidessa niin paljon, että ostettiin ja valmistettiin sitä vielä täällä Hobartissakin useana päivänä jauhelihapihvien muodossa. Se on kaiketi lihoista ekologisin vaihtoehto (siis täällä), sekä myös todella vähärasvaista, proteiinipitoista ja älyttömän hyvää. Halvasta hinnasta päätellen paikalliset ei kuitenkaan kauheasti tätä pomppivaa herkkua arvosta ja Adelaidessa sanoivatkin, että kissalle sitä vain yleensä syötetään. Kahdeksan kappaletta kengurupihvejä maksoi 10 dollaria (6,80€), josta riitti meille ruokaa kahdeksi päiväksi - eikä mennyt kissalle muruakaan.

Eräänä iltana varasin VroomVroomVroom nettipalvelusta meille pienen auton (Nissan Micra) hintaan 30€/päivä, sisältäen kattavat vakuutukset. Ajatuksena olisi siis aloittaa perjantaiaamuna yhdeksän päivää kestävä Tasmanian kiertoajelu ja katsastaa, mitä tällä paikalla oikein on tarjottavanaan. Otin nämä lisävakuutukset myös samaisesta nettipalvelusta, koska se oli selkeästi edullisempi kuin autovuokraamon tarjoama hinta ja lupasivat, että se kattaa myös rengas -ja tuulilasivahingot. Saapa nähdä. Ja autonvuokrausasiaan liittyen voin todeta, että autovuokraamon Floridassa kahteen kertaan veloittama summa on nyt viimein hyvitetty. Asia kunnossa. 

Mitsubishi Outlander

Perjantaiaamuna vyöryttiin laukkuinemme hostellilta alas läheiselle Budget vuokraamolle, jossa yllättäen odottikin iso Mitsubishi Outlander katumaasturi lähtövalmiina. Siitä voi olla montaa mieltä, oliko tämä nyt muka "ilmainen korotus", jos ekologinen Nissan Micra vaihtui Mitsubishi Outlander maastojyrään, mutta näissä olosuhteissa en todellakaan valita. Neliveto sopii huomattavasti paremmin näille Tasmanian teille ja kyllähän tällä jyrää kengurun tai tasmanian tuholaisen yli huomattavasti turvallisemmin. Myös automaattivaihteisto lämmittää erityisesti mieltä, sillä kahta en vaihda: kalsarit ja vaihteet! Toivon todella, ettei oikeasti tule yhdenkään tuholaisen yli ajettua, nimittäin se laji on ihan tarpeeksi uhattuna jo muutenkin. Tämän seikan takia en aio pimeän aikaan täällä ajella metriäkään. Piste. Yksi hinta (ehkä ainut), mistä en Australiassa valita on bensan hinta. Se on toki kalliimpaa Tasmaniassa kuin mantereen puolella, mutta siltikin vain 0,65€/litra. Repikää siitä huumoria kun tankkaatte suomessa...

TASMANIAN TUHOLAINEN 

Liikennemerkki Tasmaniassa

Tasmanian ehdottomasti tunnetuin asukki on nimeltään Tasmanian tuholainen/Tasmanian piru/Tasmanian paholainen. Ei silleen mitään kovin mairittelevia titteleitä mikään edellä mainituista. Itselleni sana Tasmanian tuholainen tuo ekaksi mieleen Sega Megadriven pelin, jota aikoinaan pelattiin niin paljon, että sormet on vissiin vieläkin taipuneet koukistuneeseen asentoon. Ensimmäinen ajatus tänne Tasmaniaan tuloon olikin, että kyseinen otus täytyy ehdottomasti nähdä. 

Ekaksi kohteeksi meidän Tasmanian kierroksella valittiinkin siis heti Tasmanian Devil Unzoo -eläinpuisto (huomatkaa sana Unzoo), joka sijaitsee noin 85 kilometriä Hobartista Port Arthurin suuntaan. Sisäänpääsymaksu oli 33 dollaria (22€), mikä on suoraan sanottuna aika suolainen hinta, mutta rahat menee sentään hyvään tarkoitukseen, Tasmanian tuholaisen suojeluun - ja tällä hetkellä sitä rahaa todellakin tarvitaan! Maisemat matkalla vilautteli jo viettelevästi lupausta tulevasta ja tällaiseen en ollut varautunut ollenkaan. Todella upeaa maisemaa pukkasi koko ajan tulemaan! Mahtava juttu, että ei ole mitään ennakkotietoa mistään ja kaikki, mitä eteen tulee on täydellistä yllätystä.

Tasmanian devil

Perillä eläinpuistolla oltiin sopivasti juuri kello 12.30 alkavaan ruokintanäytökseen ja tässähän se selvisi, mistä hurja nimi juontaa juurensa. Tasmanian tuholainen on todella aggressiivinen otus ja piti kammottavaa, "pirullista" ääntä lajitoveriensa kanssa ruoasta taistellessaan. Voi hyvinkin kuvitella, kuinka ensimmäiset uudisasukkaat on kuulleet tätä ääntä metsästä ja luulleet, että itse Belsebub siellä möykkää. Kaikissa kuvissa (ja liikkennemerkissä) tällä eläimellä on suu auki ja kuvittelin, että se johtuu varmasti jonkinlaisesta ärjynnästä, mutta kyllä se näköjään johtuu vaan siitä, että tämä eläin haukottelee koko ajan. Vähän siis kuin minä. Sen siitä saa kun ei nuku öisin vaan vilistelee ympäri metsiä. Toinen asia joka minut yllätti oli eläimen iso koko, sillä olin kuvitellut tätä paljon pienemmäksi. 

Tasmanian tuholaisen lisääntyminen on niin uskomaton, hauska ja mielenkiintoinen tarina, että en edes yritä sitä tässä kuvailla. Lukekaapa huviksenne vaikka (tämä) englanninkielinen artikkeli aiheesta. Loppu ei kuitenkaan ole ihan niin hauskaa, nimittäin Tasmanian tuholainen saa yleensä 20-30 pentua, joista vain neljä vahvinta ja nopeinta saa jatkopaikan ja loput päätyy emon ruoaksi synnytyksenjälkeisiin proteiinivajareihin. Melko karua touhua ja suosittelisin hänelle jotain smoothieita tai proteiinipatukoita kyllä mielummin.

Kenguru

Tämä oli siitä kiva eläinpuisto, että eläimillä on todellakin tilaa rellestää ja esimerkiksi kenguruja ja wallabeita pääsi itse rapsuttelemaan. Aluksi ajatus kenguruiden kanssa seurustelusta hiukan huolestutti, mutta tämä kenguruhan onkin varsin leppoisa ja rento veijari, joka  tykkää pääasiassa makoilla puun alla ja ihmetellä maailman menoa. Mahtava tyyppi! Hiukan tuli huono omatunto näin kivan eläimen syömisestä! On se kuitenkin hurja ilmestys kahdella jalalla seisoessaan ja vartalo on todella lihaksikas. Kenguru on muuten kova nyrkkeilemään aina sille päälle sattuessaan ja mätkisi meikäläistä turpaan ihan milloin tahansa. Jos kuulisi, että olen syönyt hänen lajitovereitaan, niin varmasti mätkisikin. Katso hauska video aiheeseen liittyen (tästä).

Nyt kuitenkin todella huonoja eläinuutisia: Tasmanian tuholainen on tällä hetkellä suuressa vaarassa, johtuen jonkinlaisesta tarttuvasta syövästä ja ikävä kyllä 90% lajista on jo kuollut tähän sairauteen. Täällä eläinpuistossa yritetään pitää edes jonkinlainen terve kanta suojassa ja kenties jopa saada aikaan tälle sairaudelle vastustuskykyinen kanta. Toivon todella, että projekti onnistuu! Hieno päivä ja taas tuli opittua paljon uutta ja ihmeellistä. Port Arthuriin kaupunkiin ei nyt tällä kertaa ikävä kyllä ehditty, koska haluan ennen pimeän tuloa äkkiä pois Tasmanian teiltä.

Eläinpuistosta ajeltiin yöksi noin 230 kilometriä pohjoiseen Cole's Bayn alueelle, josta varasin leirintäalueelta telttapaikan kahdeksi yöksi. Pelkkä telttapaikka BIG4-leirintäalueella maksoi hiuksia nostattavat 27€/yö (pelkkä telttapaikka!!!) ja saatiin enää viimeinen vapaana oleva paikka. Koko leirintäalue oli jostain syystä tänä viikonloppuna ääriään myöten täynnä. 

Huomenna aletaan tukimaan tätä Cole's Bayn aluetta ja pitäisi vissiin olla aika hienoa seutua? Tämä meidän Tasmanian kierros on alkanut hyvin lupaavasti ja tunnelma on todella innostunut ja odottava!