Tasmania: Cole's Bay

Aamun ensisäteiden kajastaessa selvisi, miksi tämä leirintäalue oli aivan täyteen buukattu. Täällä oli lauantaina joku Triathlon kilpailu ja lähtö tapahtui suoraan tästä meidän leirintäalueen edestä. Aamuvarhain oli jo kivaa, jännittynyttä pöhinää, kilpailijoiden valmistautuessa starttiin ja melkein teki jo mieli itsekin imeytyä mukaan siihen maailmaan. 

Seurattiin kisan lähtöä ja täytyy sanoa, että on se vaan hurjaa hommaa. Myönnän ihan suoraan, että vaikka kuntoilulajien ystävä olenkin, en ikinä pystyisi moiseen suoritukseen. Itse tykkään lähinnä lajeista, joissa riittää mahdollisimman lyhyt, maksimaalinen suoritus ja sen jälkeen voi vetää poliisin eristenauhat ympärille, sillä minä en enää loppupäivänä liiku mihinkään. Wham bam thank you ma'am.

Wineglass Bay

En ikävä kyllä tajunnut leirintäaluetta varatessa, että tämä on sama BIG4-ketju kuin Uuden-Seelannin Tolaga Bayllä, joka ei tarjoa minkäänlaisia ruokailuvälineitä, kattiloita, eikä astioita ollenkaan. Kaasugrillinkin käytöstä joutuu maksamaan kolikoilla. Varmasti ihan ok, jos tulet isolla matkailuautolla, jossa on täysi varustus mukana, mutta minimaalisesti varustetulle telttailijalle tämä on todella huono vaihtoehto. Toinen huono juttu oli, että ainakin meidän telttapaikan tuntumassa oli verenhimoisia hyttysiä aivan järjetön määrä ja niihin ei tehoa sitten yhtään mikään. Minulla on Craghoppersin paita ja housut, joissa on muka joku hyttyssuojaus, mutta silti olen hanuria myöten täysin pistojen peittämä. Tässä saakin nyt painaa loppuviikon eteenpäin kuin joku apina, punaista hanuria samalla rapsutellen. Ja nämä hyttyset levittää ikävä kyllä jotain tautejakin, esimerkiksi (tätä). Yöllä oli todella pelottavaa liikkua vessaan säkkipimeässä maastossa, koska täällä ei ikinä tiedä mikä myrkyllinen eläin maassa vaanii. Pahimmillaan voi esimerkiksi käydä kuin (tässä) tapauksessa.

Aamupalan jälkeen lähdettiin suuntaamaan Freycinetin kansallispuistoon, jonne täytyy ikävä kyllä maksaa 24 dollaria/auto (16€) sisäänpääsymaksu. Ymmärtäisin jonkun pienen maksun, mutta pitääkö aina ahnehtia? Ensiksi pysähdyttiin todella upealla Honeymoon Bayllä, josta tuli pyöreine kallioineen ja kirkkaine vesineen jopa Seyshellit hiukan mieleen - ja se ei muuten ole huono juttu ollenkaan. Ehdottomasti menee meidän "upeimmat paikat maailmalla" -listalle, niin että tyrät rytkyy.

Honeymoon Bay

Seuraavaksi lähdettiin kipuamaan ylös Wine Glass Bay katselutasanteelle, jonne on noin 45 minuutin, kohtuu helppo patikointi parkkipaikalta. Ylhäältä avautui todella hienot maisemat Wine Glass Baylle ja kun rannan oli ylhäältä nähnyt, ei moisen paikan houkutusta voinut enää mitenkään vastustaa. Alaspäin olikin hyvin helppo rallatella ja vihellellä menemään ja noin 30 minuutissa oltiin jo biitsillä makoilemassa. Aivan mahtava ranta ja todellakin kannatti vaivautua. Muutama tunti tuli rannalla ihmeteltyä, jonka jälkeen aloitettiin hikinen urakka takaisin ylöspäin. Tämä olikin nyt huomattavasti rankempi juttu ja sai puuskuttaa oikein tosissaan, ennen kuin oltiin taas takaisin katselutasanteella. 

Matkalla pidettiin lepotauko kivellä istuen ja yhtäkkiä pieni wallabi pomppi metsästä ja tuli kuonollaan laukkuja kaivamaan. Nämä ei pelkää ihmistä tippaakaan ja olo oli hyvin psykedeelinen, sillä tällaisiin eläimiin ei vaan suomalainen ole tottunut. Jos metsästä tulisi vaikka saunatonttu tai vesihiisi, niin sekin tuntuisi oikeammalta kuin tälläinen eriskummallinen eliö. 

Loppupäivä vietettiin vielä hyväksi havaitulla Honeymoon Bayllä, jossa Katja kävi paratiisinomaisissa maisemissa uimassa ja minä en käynyt, koska huomasin, että jätin shortsit näköjään Adelaiden uimalaan. Olen hukannut nyt jo neljä shampoopulloa ja shortsit, ja seuraavaksi hukkaan varmaan itseni. Se olikin vissiin yksi tämän retken missioista, eli sinänsä ihan oikealla tiellä ollaan.

Honeymoon Bay

Lauantai-iltaa juhlistettiin syömällä kenguruhampurilaiset ja istuskelemalla leirintäalueen alapuolella olevalla rannalla auringonlaskua katsomassa. Käytiinpä jopa juomassa yksi paikallinen James Boags olut leirintäalueen ravintolassa, jossa naurettavan pieni tuoppi (2,5dl) maksoi 7 dollaria (4,80€) - joten se todellakin jäi siihen yhteen tuoppiin. Kaupasta ostettiin kyllä vielä 6 pack samaa tavaraa mukaan teltalle, joka maksoi 22 dollaria (14,90€). Kallista on elämä täällä.  

Joo-o. Todella upea paikka tämä Cole's Bayn alue ja huomattavasti kauemminkin olisin täällä alueella viihtynyt. Paljon jäi vielä upeita paikkoja näkemättä. Kyseisellä leirintäalueella en olisi kuitenkaan viihtynyt yhtään pidempään ja se ei vaan sovi meidän kukkarolle, eikä muutenkaan toimi. Ihan käytännön vinkkinä sanon, että kannattaa ehdottomasti tuoda kaikki ruokatarvikkeet ja oluet jostain isosta marketista mukana, sillä kaikki maksaa ihan älyttömästi täällä. Huomenna suunta kohti pohjoista ja St Helensiä.