Hintoja pakoon Vanuatulle.

Noumean viimeisenä aamuna herätys kello 08, jonka jälkeen oli kerrankin vielä ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa kaikessa rauhassa pakkailla kamat ja syödä aamiaiset. Näitä lisää.  Jos joku näkee mielessään jotain pekonia ja kananmunia kun puhun aamiaisesta, niin tiedoksi, että se tarkottaa tässä tapauksessa 3 kpl Weet-Bix muroketta. That's all folks. Tässä kohtaa oli viimeinen tilaisuus hävittää tavaraa asianmukaisiin kierrätyspisteisiin, joten huppari ja makuupussi sai nyt lähteä. Niillä ei ole täällä Tyynenmeren saarilla minkäänlaista käyttöä.

Kello 11 kiiteltiin vielä kämpän omistajat ja sen jälkeen hypättiin majoituksen edestä paikallisbussiin, jolla ensin keskustaan ja siellä vaihto oikein todelliseen "paikallisbussiin" (jota siis lähinnä paikalliset käyttää) ja 70 minuuttia sateisia teitä kohti La Tontoutan lentokenttää. Hirveä ilma ja  hiukan meinasi tänään kastua sisällä bussissakin. La Tontoutan lentokenttä sijaitsee karmean pitkällä Noumeasta, mutta jos uskallat tätä paikallisbussia käyttää, niin ei todellakaan tule kalliiksi. Okei, tämä bussi onkin sitten melkein ainut asia, mikä täällä Uudessa-Kaledniassa ei tule kalliiksi. Hinta keskustasta kentälle maksoi vain 280cfp (2,30€/henkilö). Uskaltamisella siis tarkoitan lähinnä kuumuutta ja ahtautta (jäin rinkan kanssa jumiin käytävälle), muuten on kyllä ihan turvallista matkantekoa.

Jäljellä oli vielä 321 frangia paikallista valuuttaa, mutta sillähän nyt ei saanut kentältä yhtään mitään, joten tämän päivän lounaassa oli käytettävä ns. liukuvaa syömisaikaa. Se tarkoittaa sitä, että lounas syödään sitten joku toinen päivä. Olen jo pitkään unelmoinut perunalastuista ja kaikenlaisista hirvittävistä epäterveellisistä herkuista, koska täällä Uudessa-Kaledoniassa ne oli niin kalliita, että ei ollut järjen hiventäkään ostaa. Mikäli Vanuatulla on halvemmat hinnat, niin takuulla ostan välittömästi kentältä ulos tullessa kymmenen pussia sipsejä ja rapistelen koko yön posket pullollaan kuin joku hamsteri. Tässä nyt ihan esimerkkinä nähdään, mitä tapahtuu, jos hinnoittelulla yritetään rajoittaa jonkun tuotteen käyttöä. Se on täysin väärä tapa. Halvoissa paikoissa ei tee yhtään mieli perunalastuja, mutta heti kun ne maksaa älyttömästi, tekee mieli mättää 10 Pringles-pötköä kerralla huiviin. Nyt kuitenkin häivytään täältä ja äkkiä - pelastautukoon ken voi!

Vanuatu
Valtio, Oseania
Vanuatu on saarivaltio Oseaniassa. Se sijaitsee Melanesiassa, lounaisella Tyynellämerellä, noin 1 750 kilometriä Australiasta itään. Wikipedia
Pääkaupunki: Port Vila
Pinta-ala: 12 200 km²
Presidentti: Baldwin Lonsdale
Väkiluku: 252 763 (2013) Maailmanpankki
Valuutta: Vanuatun vatu

Aircalin A320

Päivän lento Vanuatulle nousi ilmaan kello 16.45, yhtiönä Aircalin, koneena A320 ja lentoaika noin tunnin. Ainoastaan kaksi selvästi tunnistettavaa turistia oli meidän lisäksi koneessa, kaikki loput oli ns. paikallisia ihmisiä. Kuuluisa Port Vilan kiitorata - jonka takia moni yhtiö on lopettanut lennot tänne - kesti laskeutumisen mainiosti ja lentoemäntä teki vielä hauskan aprillipilan ja kuulutti heti laskeutumisen jälkeen, että tervetuloa Los Angelesiin. Hiukan kyllä ihmetyttää tämä lentoyhtiöiden päätös lopettaa lennot, sillä turistimäärien raju väheneminen on hirvittävä isku hirmumyrskyn tuhoista toipuvalle Vanuatulle. Oliko se nyt ihan tarpeellista? Ehkä kentässä on jotain vikaa - tai sitten hommassa on ihan jostain muusta asioista kysymys?

Tämä oli hiukan ikävä ajankohta saapua Vanuatulle, sillä noin vuosi sitten trooppinen hirmumyrsky Pam teki hirvittävää tuhoa ympäri Vanuatua. Aika komeasti maa on kuitenkin noussut tuhkasta, joskin tuhon jälkiä on edelleen näkyvissä joka puolella. Laskeutuessa näin lentokoneenkin nurin pusikossa, jonka ilmeisesti myrsky on sinne heittänyt? Port Vilan kentällä oli kivasti paikallista soitantaa konetta vastaanottamassa ja melko nopeasti selvittiin maahantulotarkastuksista, vaikka koneessa tuli tänään melko paljon väkeä. Lähtöliput pois Vanuatulta jouduttiin kyllä näyttämään, eli ei todellakaan kannata yrittää tulla ilman. Nostin lentokentän automaatista vielä käteistä huomista retkeä varten ja ihan hyvin pelasi debit-puoli ja rahaa sai suoraan käyttötilitä nostettua. Luottokorttinostossa tulee nimittäin inhottavasti aina lisäkuluja.

Musiikkia kentällä

Port Vilan lentokentältä ei pääse bussilla (ainakaan mitenkään helposti), joten otettiin suoraan taksi hotellille. Maisemat matkalla näytti hyvin paljon enemmän perinteiseltä Tyynenmeren saarelta kuin Noumeassa ja ilmassakin oli tuttu palaneen tuoksu. Vaikka vettä vihmoikin taas tänä iltana hyvin ikävästi taivaalta, niin siitä huolimatta oli oikein miellyttävä ja kiva tunnelma, ja jossain paikoissa on vaan "sitä jotain" heti ensimetreistä lähtien. Pohnpein saari (mikronesiassa) tuli elävästi mieleen ja kava-baarien määrä myös viittaa vahvasti samaan suuntaan. Jengi on siis täälläkin luultavasti leppoisan väsynyttä ja mukavaa. Taksi hotellille maksoi 1500 paikallista vatua (12€), joka oli kilometreihin nähden melko paljon, mutta hinta on kiinteä, joten siinä ei pääse sen enempää kukaan kusettamaan. Kuski oli oikein mukava ja koska täällä Vanuatulla ei todellakaan hyväksytä tippailua, meni äijä perillä hotellin vastaanottoon vaihtamaan meidän setelin, että saatiin varmasti kaikki vaihtorahat pennejä myöten takaisin. Erittäin hienoa ja arvostan tällaista toimintaa koko sydämestäni! Tippauskulttuuri on itse paholaisen keksintöä!

Hotellina meillä täällä Port Vilassa toimii Moorings hotel, jonka varasin jo ajat sitten, jolloin lentoja ei vielä ollut peruttu. Ehkä olisi saanut paremman tarjouksen, jos olisi hiukan odotellut ja väijynyt peruutuksia, mutta tällä nyt kuitenkin mennään. Hinta kahden hengen huoneesta 55€/yö. Hotellin vastaanotossa odotti viesti huomisesta retkestä, joka näyttäisi säästä huolimatta toteutuvan - joskin yllättäen aivan eri yhtiön järjestämänä kuin oli varattu? Tarkistin heti netistä tämän toisen yhtiön (Unity Airlines) tietoja ja ihan hyviä arvosteluja oli saanut - että ei mitään hätää sen suhteen. Ehkä jopa hiukan parempi ja turvallisempi vaihtoehto, koska käyttävät kaksimoottorista lentokonetta. Myös iso rotta oli meitä ilmeisesti jo odotellut, koska juoksi hotellin vastaanotossa iloisesti vastaan toivottamaan tervetulleeksi. Tästä vastaanotosta en kuitenkaan ilahtunut ihan yhtä paljon kuin pelimanneista kentällä.

Viimein!

Käveltiin vielä perjantai-illan pimeydessä ja sateessa läheiseen kauppaan ostamaan pullo vettä, kuppinuudelia - ja se kuuluisa muovikassillinen perunalastuja, keksejä ynnä muuta rojua. Nyt alkaa perskutarallaa lastut rouskumaan! Vesi on täällä periaatteessa juomakelpoista, mutta ei nyt viitsitty ottaa riskiä, koska huomenna on tärkeä ja jännittävä retkipäivä edessä. Zika viruksen suhteen tämä Port Vila on ilmeisesti todella paha paikka, koska hyttyset kihisee ja sikiää kaikessa ympärillä lojuvassa myrskyromussa. Saas nähdä miten äijän käy? Hyttysmyrkkyä ostettiin kaupasta, mutta paljon vähemmän ainakin tänä iltana oli hyttysiä ahdistelemassa kuin Noumeassa. Hintatasosta on vaikea vielä sanoa mitään, mutta lastut ainakin oli halpoja ja tuoppi paikallista Tusker-olutta maksoi hotellin baarissa 300 vatua (2,40€). Näillähän nyt selviääkin jo pitkälle.

Hotellilla kävin vielä suihkussa ja eiköhän pamauttanut sähköt poikki juuri silloin kun olin shampoot päässä. Siinä sitä taas oltiin. Jumalautsi mitään ei nähnyt mihinkään suuntaan, mutta käsikopelolla onnistuttiin jotenkin paikallistamaan puhelin, jolla sai hiukan valoa tupaan. Sähkökatkos kesti  noin 20 minuuttia, jonka jälkeen on toistaiseksi kaikki pelannut. Nettyhteys on kyllä sitä luokkaa, että tunnin saa odotella jokaisen sivun avautumista. No ei tänne olla tultu mitään nettiä linssit huurussa roplaamaan.
Nyt välittömästi nukkumaan ja huomenna käyntiin missio numero neljä. Hiukan on perhosia jo vatsanpohjassa pörräämässä tämän homman suhteen...