Soul: Jäätymiskuolema lähellä

Mitä sanoisin Soulista? About 10 miljoonaa ihmistä (25 miljoonaa jos lasketaan lähialueet mukaan) ja tyyliltään sellainen Tokion kajahtanut, rempseä ja ei niin kohtelias pikkuserkku. Tällaisen tyypin seura voi olla välillä ihan piristävää, mutta ei liian pitkää aikaa! Eli jos tykkäät, että kaikki ei ole ihan viimeisen päälle järjestyksessä tai hinkattua, niin toimii kyllä. Allekirjoittaneelta on turha kysyä mitään vertailuja, koska minun verkkokalvoilla tunnetusti loistaa punapalloinen nouseva aurinko, joka ei laske ikinä! Tykkään silti aina välillä käydä Koreassa ja jos olisi valintatilanne, niin en taatusti vaihtaisi mihinkään länsimaiseen suurkaupunkiin ikimaailmassa. Hong Kongin ja Soulin suhteen valintatilanne olisikin sitten jo hiukan kinkkisempi juttu.

Aikoinaan tehtiin kaksi Trek America -retkeä Yhdysvalloissa, joissa ensimmäinen porukka koostui pääosin Korealaisista ihmisistä ja toinen Japanilaisista. Vaikka ensimmäinen retkikin oli todella kiva, niin siitä ei ikävä kyllä jäänyt yhtään kontaktia elämään. Todella harmi, koska paikalliset kontaktit on aina kultaakin arvokkaampia (siis todella) ja nyt niitä olisi kyllä tarvittu. Aika vaikea on lyhyessä ajassa löytää mitään järkevää, jos ei saa paikallista opastusta alkuun.

Joo, ei mennyt meillä ihan putkeen kyllä muutenkaan tämä Soulin visiitti. Minulla on tosi harvoin flunssa, Katjalla ei ikinä  - mutta nyt molemmilla samaan aikaan! Se on kuulkaas melkoista herkkua ja hubaa, kun kaksi ihmistä yskii, köhii ja räkii yöt ympäriinsä. Kuiva ilma tekee vielä sen, että juuri kun on nukahtamassa, niin kurkkua alkaa kutittamaan ihan älyttömästi ja ne unet olikin sitten siinä. Ihan totaalinen painajainen! Päivisin on jotenkin vielä tarennut (hiinä ja hiinä)  liikkua ulkona, mutta iltaisin asteet laskee lähelle nollaa ja voin sanoa, että ei kiinnosta astua jalallakaan sellaisiin lukemiin. Kaikki pitkät kävelyt ja kuntoilut on voinut unohtaa ihan totaalisesti. Ei ole edes mitään takkiakaan mukana.

Tällä kertaa ei siis todellakaan lähdetty flunssaisena rymyämään Soulia pidemmälle, mutta käytiin kuitenkin jonkinlaisia sightseeing-iskuja tekemässä lähiympäristössä. Olympiapuistossa käytiin kävelemässä, jossa oli varsin kivoja syksyisiä värejä, mutta jotenkin hiukan surullinen 80-luvun olympia-aikoihin jämähtänyt tunnelma. Ylhäällä mäen päällä oli varsin toimiva, ilmainen ulkokuntosali, jossa paikalliset ikivanhat äijät pullisteli ja muisteli paljonko silloin 80-luvun kultavuosina nousikaan rautaa. Tulipa muutama sarja ihan testimielessä tehtyä, mutta ei nyt flunssan takia oikein lähe mikään.

Seoul Museum of History -museossa käytiin yhtenä kylmänä päivänä (kaikki oli) ja sitä voi todellakin suositella, koska sisäänpääsy on ilmainen, näyttelyt hienoja ja maisema ylhäältä varsin komea. Keskiviikkoisin ja lauantaisin mesta on pidempään auki, joten kannattaa mennä silloin. Täytyy sanoa, että Gwanghwamunin metroasemalta ulos pamahtaessa, maisema on kokonaisuudessaan hyvin komea ja yllättävä ollakseen näin keskellä suurkaupunkia. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

Näitä "kaupunki, joka ei koskaan nuku" horinoita kuulee monessa paikassa ympäri maailmaa, mutta Soul on ihan hyvällä syyllä oikeasti sellaisen tittelin ansainnut. Monet suuretkin kauppakeskukset on yöllä auki ja suurin osa iltamarkkinoistakin alkaa avautua vasta kello 23 jälkeen. Itselläni ei kyllä tule mielihalua lähteä yhtäkkiä shoppailemaan tai syömään kimchiä keskellä yötä, mutta tiedän muutaman tapauksen, joilla saattaisi tällainen idea tulla mieleen. Ehkä 10 miljoonan ihmisen kaupungissa tällaisellekin hommalle on siis tilausta? Junat ei kylläkään keskellä yötä kulje, joten saat tehdä yölliset shopping trippisi pirssillä.

Syömisen suhteen Kimchi ja koko Korealainen ruoka on ollut tällä kertaa todellinen ongelma, koska kurkku on aivan älyttömän kipeä ja tulinen ruoka ei tällä hetkellä tunnu silleen kovinkaan kivalle. Koska melkein kaikki ruoka täällä on tulista, niin muutaman kerran on jouduttu jopa turvautumaan korealaisen Lotteria-ketjun hampurilaisiin - joissa tietysti myös on melko tulista tavaraa listalla. Auts! Itaewonin kaupunginosassa on onneksi paljon turkkilaisia kebab-paikkoja ja sain muuten ehkä elämäni parhaan dönerin siellä. Nam! Samassa mestassa amerikkalainen donitsiketju taas tarjosi elämäni kamalimman matchalatten. Yök!

Paikallinen Hite-olut on kyllä varsin hyvää kurkkua kostuttamaan ja se maksaa kiskalla about 1,20€/tölkki. Ei siis todellakaan mitään ihan halpaa tavaraa. Toinen paikallinen olut on Cass, mutta itse en kaupassa Casseja nypläile vaan otan aina suoraan Hiteä. Ravintolassa iso stobe (0,5l) maksoi about 4€.

Halloween ei näkynyt täällä ihan niin isosti esillä kuin Japanissa, mutta kun lauantaina mentiin Itaewoniin tsekkaamaan tunnelmia, niin huh huh, mikä meininki! Porukkaa ihan julmetusti joka paikassa ja kaikki oli pukeutuneet hienosti teeman mukaisesti. Pukeutumiseen oli todella panostettu ja nämähän oli perhana sentään kunnon bileet! Positiivinen yllätys ja todellakin suosittelen näitä kekkereitä! Hetkittäin kapeilla kujilla meinasi kyllä tulla ihan oikeaa Halloween kauhua, kun jengiä pakkautui lisää, lisää ja aina vaan lisää. Tarviiko edes sanoa, että omat bileet jäi flunssan takia hiukan vaisuiksi ja lisäksi oli niin järkyttävän kylmä, että meinasi jäätyä pystyyn.

Okei. Pystyn sietämään montaa juttua tässä elämässä, mutta kylmä ei todellakaan kuulu niihin! Tämä homma on nyt todellakin paketissa ja matkaa jatkuu toivottavasti lämpimimmissä merkeissä tästä eteenpäin. Ottakaa lämpimiä vaatteita mukaan, jos tulette Souliin tähän vuodenaikaan. Klopetrotteri kuittaa Halloweenin 2015...