Amagasaki: Yllätysfestarit

Tästä päivästä ei pitänyt tulla mikään kovin ikimuistoinen, vaan tarkoitus oli lähinnä siirtyä Amagasakista paikallisjunalla ikuisuuden kestävä matka Nagoyaan - mutta toisin kävi!

Tutun näköistä.

Lähdin aamulla vaappumaan kohti juna-asemaa laukkuineni ja huomasin, että yön aikana oli jonkinlainen kivan näköinen, ilmainen musiikkifestivaali rakentunut aseman edustalle. Katselin hetken aikaa meininkiä ja vanhana festivaalirakentajana, päätin sittenkin heittää laukut vielä hetkeksi aseman lokeroon, ostaa aamupalaa kojusta ja katsella, minkälaista tunnelmaa tänään olisi mahdollisesti luvassa? Ilmakin oli taas vaihteeksi todella lämmin ja mahtava.

Ehdin hetken aikaa istua ottamassa aurinkoa ja kuuntelemassa musiikkia, kun paikalle pamahtaa yksi festivaalin järjestäjistä kyselemään, että mikäs mies täällä oikein istuskelee? Länsimaalaisia ihmisiä ei todellakaan täällä Amagasakissa paljon pyörinyt, joten hyvin ymmärrettävää oli hänen mielenkiintonsa omituista otusta kohtaan. Jutusteltiin hetki niitä näitä, jonkinlaisella japani-englanti-tiesmikä-sekoituksella ja vaikutti tosi mukavalta tyypiltä. Tykkään japanilaisten tyylistä kysyä asioita suoraan ja se aiheuttaa usein todella hauskoja ja rehellisiä keskusteluja. Samojen asioiden tiedusteluun, mitkä täällä tehdään kymmenessä minuutissa, menisi jossain muussa maassa kymmenen vuotta. Hän kävi välillä soittamassa bändinsä kanssa setin ja ajattelin vielä kuunnella sen läpi ja jatkaa sitten matkaa.

Jack Daniel's hampurilainen

Keikan jälkeen hän kuitenkin palasi vielä jutustelemaan ja koska itsekin olen jonkun verran musiikkijutuissa ollut mukana, niin läppä lensi ja nyt jo sanottiin, että ota vaan ruokaa ja juomaa kojuista, ei maksa mitään - piikki auki! Nyt alkoi homma uhkaavasti luisua ylinesteytyksen puolelle, mutta ei tässä kyllä sinänsä mitään suunnitelmia tälle päivälle ollut - joten antaa palaa! Jos jotain nyt sattuu kiinnostamaan oluen hinta festarialueen sisällä, niin tuoppi oli about 2,60€. Repikää siitä! Tuolla hinnalla pystyi itsekin tarjoilemaan muutaman kierroksen ilman konkurssin pelkoa. Kyllä Japani on kallis maa?

Pääsin tapaamaan about kaikki esiintyjät ja onhan tämä todella hämmentävää, minkälaisella voluumilla täällä alkaa kontakteja tulla, kun sille tielle lähdetään. Muutaman tunnin aikana ehdin tehdä sellaisen ringin, että voisinkin nyt samantien jäädä tänne vaikka ikuisesti. Ja miksei? Miksei??? Alkoi tulla tarjousta vähän joka suunnalta lähteä jonnekin jatkoille ja tässä kohtaa oli pakko tehdä valinta: joko kerta kaikkiaan lähden nyt seuraavalla hitaalla junalla kohti Nagoyaa -  tai sitten otan nämäkin kokemukset vastaan ja kaivan kuvetta myöhemmin luotijunan lipunmyyntitiskillä.

Todella mahtava esitys!

Päätin hyväksyä järjestäjätahon tarjouksen lähteä johonkin paikalliseen ravintolaan jatkamaan, joten suunnattiin syvälle Amagasakin neonvalojen syntisiin syövereihin. Tämä oli kyllä enemmänkin koti kuin ravintola, eikä niin kovin syntinen, kun lapset katselivat TV:tä samalla, äidin laittaessa meille pötyä pöytään. Kuten melkein kaikki ravintolat täällä Amagasakissa, niin tämäkin sisälsi myös sellaista asiakkaiden kanssa jutustelua ja seuranpitoa (tässä hyvällä tavalla) ja pari tuntia menikin todella nopeasti. Tälläistahan peräänkuulutin jo muutama päivä sitten ja sitä näköjään saa mitä tilaa - enkä edes joutunut tiskaamaan. Nyt alkoi kuitenkin olla viimeiset hetket käsillä lähteä tai todella jäisin tänne lopullisesti.

Ilta pimenee.

Kiittelin kaikki vielä läpikotaisin ja äkkiä juoksujalkaa, hiukan vinoon askel vetäen Shin-Osakan asemalle, jenejä tiskiin ja singahtaminen luotijunalla, maisemat vilisten kohti Nagoyaa. Aika uskomaton päivä! Ikinä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja tämä onkin japanin mahtava puoli. Jengi elää täällä (joka päivä) sen faktan kanssa, että milloin tahansa voi tulla maanjäristys, tsunami, taifuuni - tai Godzilla nousta merestä - joten kannattaa ottaa ilo irti silloin, kun tilaisuus annetaan! Tämä Amagasaki osoittautui minulle todella suosiolliseksi paikaksi ja mielellään olisin vielä pidemmänkin aikaa täällä seikkaillut.


Joo, täytyy sanoa, että ei täällä japanissa kyllä yksin tarvitse kauaa olla ja ei ehdi kuin hetken istua jossain, niin kohta on jonkinlainen porukka kasassa. Toki se vaatii hiukan kielen - ja ennen kaikkea tapojen tuntemista. Jos alkaa hölmöilemaan, niin se on kerrasta poikki sanon suoraan sen. Nyt on kuitenkin lukittauduttava hotellihuoneeseen yksin hetkeksi tai olen joku pöhöttynyt, rapajuoppo kohta ja kaikki kuntoilut on kuntoiltu. Muutamalta ystävältä tuli huomiselle pyyntö lähteä jonnekin festareille, mutta nyt ei kyllä kykene, eikä pysty - ei vaikka kuinka mieli tekisi. Siirretään seuraavaan viikonlopppuun.

Shinkansen.

Absolutistilla ei suoraan sanottuna ole japanissa kovin helppoa, koska kaikki ystävyyssuhteet luodaan olutlasi kourassa ja ihmisiä, jotka ei juo ollenkaan alkoholia pidetään vahän epäilyttävinä tyyppeinä. Luultavasti minullakaan ei olisi yhtään ystävää täällä ilman olutta? Kaikkein paras oli, kun muutama vuosi sitten yhden ystävän pomo (jota en ollut ikinä edes nähnytkään) tuli yhtäkkiä minulle ihailevasti sanomaan, että "ai, sinä olet se joka kuulemma joi valtavan pullon sakea yhdessä illassa, olen kuullut sinusta paljon hyvää!" No joo, niin join, kun ei kukaan kertonut minulle, että sitä kaadetaan niin kauan lisää kuin tyhjennät sitä lasia.

Kai tämänkin jonkinlaisena taitona voisi elämässä ottaa ja lisätä CV:hen, että vetää puoleensa mukavaa jengiä ja onnistuu luomaan luotettavaa ilmapiiriä ympärilleen. Jos jollain nyt on joku hyvä tuote, mitä haluaisitte japanissa myydä ja tarvitsette ihmisen, joka hoitaisi sen voitelupuolen, niin väitän, että olen aika hyvä siinä. Pistäkää nimi mieleen...