tiistai 20. lokakuuta 2015

Tokio: Tuttu juttu show

Matkailuasioiden osalta nämä viime päivät ei ole tarjonneet yhtään mitään uutta, mutta suunnitelmat kuitenkin etenee hitaasti ja varmasti eteenpäin vaappuen kuin höyryjuna! Perjantaina käveltiin pieni iltakävely Shibuyalta Tokiwadaille (15km), joka meni varsin helposti, mutta vettä vaan tuli hiukan inhottavasti niskaan. Toisena iltana taasen käveltiin kämpille Shinjukulta ja olisko siinä tullut joku 10km patikointia?

Sunnuntaisin on Tokiossa aina hyvä meininki ja kaikkialla missä vaan on joku puisto tai pienikin aukio, niin jotain kivaa on taatusti meneilllään. Ainut vaan, että juna-asemilla ja ostoskaduilla tarvitsitsi jonkun samanlaisen kaikuluotaussysteemin kuin lepakolla, että selviäisi ilman törmäyksiä eteenpäin.

Koska ei nyt ollut muutakaan järkevää tekemistä, niin käytiin sunnnuntaina ihmettelemässä Harajukun friikkishowta, joka siis on pakollinen nähdä kerran elämässä - mutta jos menet useammankin kerran, niin sinussa on kyllä jotain vialla! Harajuku on paikka, jossa turistit käy ottamassa selfieitä kepit tanassa heiluen ja huudellen: "huuu, miten outoa pukeutumista", "huu, kuinka tämä Japani on outo paikka!". Itse en silleen jaksa enää näistä friikkijutuista oikein innostua, koska Japani on onneksi niin paljon muutakin järkevämpää!

Jengi tahallaan pukeutuu Harajukussa shokeeratakseen, mutta todellinen friikkishow löytyikin taas esiintymislavan edustalta, jossa vanhat äijät ihaili kuola suusta valuen teinityttöjen esityksiä. Huu, siinä vasta oli jotain todella friikkiä! Harajukun puistoa voi kyllä vilpittömästi suositella sunnuntaibissen imuroimiseen ja yleiseen istuskeluun, koska kaikenlaista jännää tapahtuu koko ajan ympärillä. Ihan uskomaton määrä kaikenkarvaista pelimannia ja yleistä häröilijää heiluu näin sunnuntaisin puistoissa, joten juttuseuran tai uusien ystävien löytäminen on hyvinkin mahdollista. Harajukulta jatkettiin kävellen Ikebukurolle, jossa oli jonkinlainen perinteinen festivaali käynnissä ja siinähän sitä riittikin loppuillaksi katseltavaa ja ihmeteltävää.

Maanantaina oli sitten taas vuorossa japanilaisen ystävän tapaaminen ja tätähän olikin suoraan sanottuna "hiukan" jo odoteltu tässä. Ongelma oli nyt se, että me ei tällä kertaa tultu häntä tapaamaan Japaniin, vaan hän meitä - eli tämä meni nyt jotenkin ihan väärinpäin.

Niinpä niin, joopa joo, trallallaa!! Kirjoitan yleensä mielettömällä tahdilla, miettimättä sen enempää ja pudotan kertalaakista koko roskan verkkoon, mutta nyt on kyseessä sen verran erikoislaatuinen tapaus, että ei ihan samalla tavalla lähe! Paketti on nimittäin levällään kuin Jokisen eväät ympäri Yoyogin puistoa, eikä sitä tiedä kukaan, mitä sieltä mätkähtää ulos kun kääreet avataan. Tässä ei kuitenkaan ole aikaa raapia hanuria koko yötä, joten jatketaan.

Okei. Tunnemme toisemme alun perin siitä, että oltiin kauan aikaa sitten samalla kuukauden kestävällä retkellä halki Yhdysvaltojen ja ensimmäisen viiden minuutin aikana tämä kyseinen henkilö nukahti autossa ja löi päänsä täysillä seinään. Ajattelin siinä kohtaa, että jestas sentään, tätä tyyppiä täytyykin hiukan pitää silmällä - ja kyllä sitä hommaa sitten loppureissun riittikin. Ja on muuten riittänyt sen jälkeenkin. Hän myös ehdottomasti "syyllistyi" retken aikana minun totaaliseen "japanilaistamiseen" ja kutsui vielä käymään ihan paikan päälläkin Japanissa, jonka jälkeen ei enää paluuta ns. normaalielämään ole ollut.

Tästä kaikesta edellä mainitusta johtuen, minun silmissä tämä ihminen on Japani. Päältäpäin herkkä, hiljainen, kaunis ja kohtelias, mutta sisällä kuplii joku täysin arvaamaton tulivuori, mikä saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä taivaan tuuliin! Tämä ihminen jyrää vaikka läpi harmaan kiven, eikä edes huomaa, että se kivihän meni jo ajat sitten. Tykkään todella tästä tyylistä! Moni arpoo ja vaiheilee koko elämänsä, että tulisiko vai menisikö ja jos ensi vuonna tekisi jotain sitten? Aaaargh!! Tämä ihminen kun sanoo että on tulossa, niin paikkoja on alettava laittamaan todella kiireesti kuntoon, sillä hän todellakin on tulossa! Mikään maailman mahti ei sitä junaa enää pysäytä. Aivan mahtavaa! Hänen kanssa ollaan seikkailtu ja sekoiltu ympäri Japania, Suomea ja koko maailmaa vuosien varrella ja sekaan mahtuu niin uskomattomia juttuja ja tapahtumia, että sitä ei uskoisi Erkkikään. Hän oli vuoden ikäisen lapsensa kanssa melkein kuukauden taas vaihteeksi suomessakin juuri ennen kuin lähdettiin tälle reissulle. Eli erittäin hyvä ja todella harvinaislaatuinen ystävä kyseessä!

Tavattiin hänet siis viimein maanantaina, syötiin, juotiin, mentiin ja tultiin ja hauskaa oli. Eteenpäin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti