Tokio: J.J - ja neiti Y:n paluu.

Tiistaina oli luvassa hyvin mielenkiintoinen tapaaminen, nimittäin toinen tehokas matkablogittaja ja ahkera Japaninkävijä J. Jussila oli sattumalta samaan aikaan käymässä Tokiossa. Nyt oli ehdottomasti saatava blogit ja äijät kohtaamaan muutaman huurteisen merkeissä! Ollaan vuosien varrella luettu toistemme blogeja ja tämä oli aika hieno sattuma, että viimeinkin samaan aikaan ollaan nyt Tokiossa pörräämässä. Maailma - tai ainakin Japani - on pieni.

Sovittiin tapaaminen kello 12.30 Ikebukuron aseman länsi porteilla ja käytiin syömässä ensin nopeat lounaat Matsuya-ravintolassa, jonka jälkeen kaupan kautta tärkeään "matkailupalaveriin" Yoyogin puistoon pussikaljat känsäisissä kourissa kolisten. Ekasta sisäänkäynnistä oli tänään, jostain täysin mielipuolisesta syystä alkoholin sisäänvienti kielletty, joten käveltiin sitten hiukan kauempaa sisään puistoon, täysin samaan paikkaan, minne olisi menty ensimmäisestäkin portista. What? Ei mitään tolkkua. Ilma oli tänään todella upea, joten varsin viihtyisää oli viettää nämä hetket elämästä Yoyogilla henkeviä keskustellen ja oluita imuroiden. Mitä sitä muuta elämässä muka tarvitsee?

Parin tunnin palaverisoimisen jälkeen palattiin Ikebukurolle hörppäämään vielä muutama happy hour -juoma paikalliseen Hub-pubiin. Todella halpoja juomia (1,5€) tarjoaa tämä Hub-ketju ja kannattaa ehdottomasti hyödyntää nämä tarjoukset jos päiväkännihammasta kolottaa kello 17-19 välillä. Oikein kiva päivä ja se on mukava aina huomata, että matkamiehet on yleensä samanlaista rentoa ja mukavaa sakkia. Kummankin Japanin reissaamistahti on sellaista luokkaa, että eiköhän tässä vielä törmäillä tulevaisuudessakin. Jarin blogia voi lukea täältä:

https://www.travelblog.org/Bloggers/Jartsa/

Neiti Y.

Keskiviikkoiltana oli sitten listalla Japanilaisen ystävän tapaaminen ja tämän ihmisen näkemisestä olikin kulunut harmillisesti jo muutama vuosi aikaa. Olin tosi iloinen siitä, että hän itse otti yhteyttä ja nimenomaan pyysi tätä tapaamista.

Tässä hommassa kiehuu ja kuplii ikävä kyllä pieni sattuma sopassa, mutta tähän juttuun en minä ole osallinen millään tavalla. Tilanne on sellainen, että meidän Japanin ystäväpiirissä on seurustelusuhteet vaihtuneet vuosien varrella ja tämä ihminen on jäänyt harmittavasti todella kiusalliseen välikäteen. Tässä otetaankin nyt pieni riski, että suututetaan joku taho tällä tapaamisella - mutta sellaista elämä on. Tämä ihminen kävi kuitenkin aikoinaan Suomessakin meidän luona ja on hyvin miellyttävä tapaus, joten minun mielestä on kohtuullista, että häntäkin välillä muistetaan. Katsotaan sitten myöhemmin mitä tästä seuraa.

Tähän henkilöön liittyy ehdottomasti ikimuistoisin ja hulvattomin junareissu ikinä, kun hän halusi lapista palatessa välttämättä maistaa suomalaista Koskenkorvaa. Ehkä siitä ei nyt tässä sen enempää, mutta sen verran voin kertoa, että junasta oltiin jo menossa ulos shoppailemaan - siis keskellä yötä, jossain hevon kuusessa! Aivan mahtava tyyppi! Ja vielä sellainen tarpeeton tieto, että hän on kaiken muun hyvän lisäksi vielä hyvin "silmäystävällistä" sorttia, eli nykynuorison kielellä ns. peijoonan nätti friidu. Joo, kyllä voin sanoa näin, koska en ole mikään friikki, joka salaa kyttäilee naisia linssit huurussa sadetakki päällä jossain pimeydessä, vaan sanon suoraan ilman mitään ketunhäntiä kainalossa jos aihetta ilmenee. Ja tässä kohtaa ilmenee.

Oltiin sovittu tapaaminen kello 19.30 Nakanon asemalle, jonne paukuttaa Tokiwadailta melko helposti parilla vaihdolla noin 30 minuutissa - siis ainakin jos menee oikeaan suuntaan! Joo, vedettiin ensin joku 10 minuttia vika suuntaan ja sitten vasta älyttiin, että jumankeuta UUSIKS MÄNT! Onneksi ei ollut ainakaan yhtään jengiä junassa, joten oli helppo päästä ulos vaihtamaan junaa ja silleen. Joopa, joo, en tajua, miten noihin juniin voi saada tungettua niin monta ihmistä sisään? Onneksi oltiin lähdetty sen verran hyvissä ajoin liikkeelle, että ehdittiin juuri sovittuun aikaan Nakanon asemalle. Kävelemällä olisi ehkä oltu nopeammin perillä.

Ja siellähän aina yhtä ihastuttava "neiti Y" olikin meitä jo odottelemassa ja alkufiilistelyiden jälkeen käveltiin läpi valtavan, neonvaloja vilkkuvan kauppakujan, kapeita portaita ylös hyvin perinteiseen Izakaya-ravintolaan. Varsin kivalta paikalta vaikutti heti ensinäkemältä tämä Nakano. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun ravintolan pöydässä odotti japaniksi tehtyjä tervetulolappuja, meidän nimillä varustettuna ja jopa marimekon juoma-alustoja pöydällä. Melkein tuli jo tippa silmäkulmaan tällaisesta huomaavaisuudesta.

Vielä mahtavampi juttu oli, että aivan uusiakin tuttavuuksia tuli tänä iltana meitä tapaamaan, ja jopa yksi mies oli saatu mukaan! Japanilaisia miehiä on huomattavasti vaikeampi saada tällaisiin tapaamisiin osallistumaan ja siitä syystä 99,9% prosenttia ystävistä täällä onkin naisia. Voi kamala sentään, kyllä tämä elämä on raakaa! Izakayasta jatkettiin vielä ns. pystybaariin, jossa syötiin suoraan naaman edessä grillattuja vartaita ja kaadettiin vihreätee drinkkejä kitusiin. Kiva paikka, kiva ilta, kivoja ihmisiä, kiva maa!

Viimeisellä junalla (Japanissa puhutaan puolenyön ajoista), Shinjukun ja Ikebukuron kautta Tokiwadaille ja täytyy sanoa, että yllätyin taas kerran kuinka mukavia voi ihmiset täällä olla! Ihan järkyttävää oikeastaan ja pakko vaan yrittää vastaavasti antaa hyvää Suomi-kuvaa eteenpäin.

Joku pölvästi on joskus väittänyt, että Japanilainen vieraanvaraisuus olisi vain teeskentelyä, mutta minä voin täällä kohta parikymmentä kertaa kestitettävänä käyneenä, että näin montaa kertaa ei kyllä kukaan jaksaisi teeskennellä. Vastaanotto on aina yhtä sydämellistä ja pistän pääni pantiksi, että täysin aitoa. Jos itse olet teeskentelijä, niin samaa saat varmasti takaisin, missäpäin maailmaa tahansa. Jos taas pelaat avoimin kortein, mielin ja sydämin, niin tulos on tämä. Hallelujaa!

Nyt on vaivuttava muutamaksi päiväksi pimeyteen ja koomaan peiton alle, sillä yhtään juhlaa ei pysty hetkeen enää juhlimaan - niin kivaa kuin se onkin. Tähän hommaan on laitettava stoppi tai kohta on lähdettävä jonnekin vuorille luostariin tekemään katumusharjoituksia ja puhdistamaan syntistä mieltä. Hyvää yötä

...tai sitten ei! Nimittäin pikkuisen jyräytti maata aamulla kello 5.40 ja heräsin siihen - eli UUSIKS MÄNT sekin!