tiistai 27. lokakuuta 2015

Tokio: Say goodbye to Babylon.

Ohhohhoo, että nukuin huonosti tämän yön! Aivot päätti alkaa antamaan oikein kunnon rangaistusta tästä lähtösuunnitelmasta ja veti totaalisen nukkumislakon päälle. Itse taas yritin käyttää sanelupolitiikkaa, mutta kaikkihan sen tietää (tai ainakin pitäisi tietää), että se on surkea taktiikka, joka ei johda kuin lisäongelmiin. Sympatiat on ehdottomasti omantunnon puolella tässä.

Tokiwadain hotellilta lähdettiin ulos kello 7 aamulla kohti Naritaa ja jalat kyllä käveli reippaasti eteenpäin, mutta mieli yritti tarrata jokaiseen vastaantulevaan valotolppaan kiinni. Japanin suhteen en sano enää yhtään mitään, milloin tulen tai menen, koska saatan tehdä ihan minkälaisia ratkaisuja - ja minä hetkenä tahansa! ...Häh - en tajua enää itsekään? Japani on ainoita paikkoja maailmassa, jossa viihdyn niin hyvin, että melkein tekisi mieli jumittua paikoilleen. Tykkään aina lukea entisaikojen tutkimusmatkailijoista kertovia kirjoituksia, mutta harmi vaan, että ne on yleensä ihan höpönhöpöä, eikä mitään realistisia juttuja. Kyllä heilläkin täytyi olla päiviä, jolloin ei olisi huvittanut lähteä yhtään mihinkään ja olisi tehnyt mieli vaan jäädä kiskomaan Asahia joenvarteen. Niistä päivistä olisi ihan mielenkiintoista kuulla.

Suuntana tänään nyt kuitenkin Etelä-Korea ja ostettiin jonkun EastarJet halpisyhtiön liput hintaan
noin 70€/lärvi. Joo, vaikka kyseessä olikin ns. "halpayhtiö", niin uudet koneet ja kaikki pelasi vähintäänkin loistavasti. Ja täysin aikataulussakin vielä! Finnairin kone oli lähdössä samaan aikaan viereisestä lähtöportista Naritalla ja siinä kohtaa aivot sanoi: "sshhhhhhhhh - turpa kiinni ja lisää vauhtia!" Tästä asiasta oltiin kyllä "yhtä mieltä". Kyseinen kone lähti vielä kiitoradalta ilmaan suoraan meidän edeltä ja ajattelin, että jos Finnairin koneen persuuksista tuleva jättöpyörrepieru meidän koneen pudottaa, niin on se sinänsä ainakin mustaa huumoria parhaimmillaan.

Lentoaika Tokiosta Souliin oli tänään noin 2 tuntia, mutta Incheonin kentältä olikin sitten vähintään toiset 2 tuntia junalla hotellille. Auts! Meidän hotelli sijaitsee siis ihan hevon kuusessa, jossain dingdongangbang mestassa (tarkistin: Gangdong), mutta koska viime Soulin visiitillä jo hoidettiin kaikki temppelit ja muut pakolliset nähtävyydet pois listalta, niin ei tarvitse ihan keskustassa ollakaan. Hinta on vain 38,25€/yö - ja se tieto riittää minulle. Toimii!

Täällä Koreassa on juna-asemilla aina jotain ihme kaasunaamaribokseja ja ajattelinkin viime kerrasta viisastuneena, että haluan ehdottomasti sieltä yhden valmiiksi ennen junaan menoa. Kimchi on kyllä minun ehdottomia lempiruokia Koreassa, mutta come oooon - jotain rajaa! Ei herran jestas sentään sitä döfistä junissa! Onneksi nyt oli kuitenkin selvästi lisätty ilmastointia ja sitä ongelmaa ei ollut luojan kiitos enää havaittavissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimchi

Ilma oli tänään Soulissa harmaa, sateinen, kylmä ja todella masentava verrattuna Tokion ihanan aurinkoiseen aamuun. Tämähän oli melkein kuin suomen syksy. Järkyttävää! Tunnelmat onneksi nousi siinä vaiheessa, kun päästiin hotellille ja havaittiin, että kylpyhuonekin on isompi kuin koko Tokion kämppä. Mikä parasta: vastapäistä kuntosalia saa käyttää ilmaiseksi ja huoneen jääkaapin juomat on ilmaisia. TV:n kokokin on vaatimattomasti 50" ja huoneessa on jopa oma tietokone. En kyllä sinänsä välitä majoituksen koosta reissussa tippaakaan kunhan on puhdasta. Okei, tämä täyttää puhtauskriteerit kyllä komeasti, mutta mitään Japanityylistä kiiltoa on turha silti odottaa.

Koska koneessa ei saanut ruokaa tullessa, niin tässä kohtaa alkoi olla jo niin järjetön nälkä, että äkkiä ulos lähimpään ravintolaan ja pöytä ...koreaksi! Otettiin tänään annokset perinteistä Korealaista ruokaa bulgogia ...siis g:llä. Ruoka oli oikein maistuvaa, mutta sitä virhettä älkää sitten tehkö, että pyydätte ...dogibägiä! No niin, nyt on pakolliset surkeat Koreavitsit hoidettu heti alkuun pois päiväjärjestyksestä. Muistan vaan kun olin pohjoisessa naapurissa ja tarjoiltu liha näytti niin omituiselta, että oli pakko varmistaa oppaalta, ettei vaan ole turrea nyt tässä lautasella? Opas vaan röhönauroi ja sanoi: "ei teille turisteille niin hyvää ja kallista lihaa missään nimessä syötettäisi." Seuraavan yön mietiskelin, että mitähän se sitten oli - ja mieleen tuli ainoastaan yksi arvoton liha siinä maassa. Bon appetit ja hyvää yötä!

Okei, vaikka ilma onkin nyt aivan suolesta, niin fiilikset Korean suhteen on kuitenkin odottavan positiiviset. Oltiin täällä viimeksi vuonna 2013 ja viihdyin paljon paremmin kuin olin odottanut. Meno Koreassa on "hyvin erilaista" kuin Japanissa, mutta näin pitää ollakin -  maassa maan tavalla. Ainut vaan, että en osaa lukea enkä puhua kuin muutaman Pohjois-Korealaisten opettaman sanan, joten mitään ystäväpiiriä täällä tuskin tulee laajennettua. Joku äijä tuli syödessä kysymään, että mistä oikein ollaan, mutta hänellä ei ainakaan soittanut Suomi-Finland minkäänlaisia kelloja. Myöskään muumien vetäminen ässänä hihasta ei toimi alkuunkaan täällä, joten olen todellisessa liemessä! Xylitolin mainitsemista kokeilen seuraavaksi, se yhdistetään vissiin melko vahvasti Suomeen...

Ikävä kyllä molemmat saatiin koneesta nyt joku ihmeellinen nuha, kurkkukipu ja flunssanpoikanen päälle. Ei kai täällä enää ole sitä sarssia, merssiä, lerssiä vai mitä ikinä olikin? Kai se meni jo? Minulla varmasti keho vaan haluaa rankaista vielä Japanista lähtemisestä, mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Pitää hakea jotain inkivääriä tai paikallisen poppamiehen kamaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti