Maanantaina herätys kello 07.30, kamat nippuun ja aamiaisen jälkeen majoituksen tilaaman taksin kyydillä kohti satamaa. Hinta oli sama kuin tullessa (80 talaa, eli noin 28€). Tykkäsin olla täällä Tailua biitsillä ja olisin mielelläni ollut vielä muutaman päivän pidempäänkin notkumassa, mutta koska kaikki falet oli jo tälle päivälle varattuja, oli nyt lähdettävä eteenpäin. Pakko sanoa, että hiukan pelotti taas nämä autokyydit, kun äijä paahtaa menemään kuin Räikkönen ja mikä ihme siinä onkin, että näissä muuten rauhallisissa maissa pitää aina kaahata ihan päättömästi autoilla. Matkan ehdottomasti vaarallisimmat hetket on aina nämä paikalliset siirtymät paikasta toiseen. Se on vain ajan kysymys, milloin rysähtää. Turvavyöt? Joo, niin varmaan...
Oltiin laiturilla jo kolmea tuntia ennen laivan lähtöä, joten lähdettiin vielä kävelemään läheiselle majoitukselle (noin 1 km), joka lentoyhtiön lehdessä kehuttiin maasta taivaaseen. Lehden mukaan paikka on "aivan kuin Bora Bora, mutta paljon halvempi". En tiedä, minkälainen mielipuoli jutun on kirjoittanut ja missä Bora Boralla lienee muka käynyt, mutta tämä paikka ei näyttänyt minusta samalle kyllä. Yöpymismajat näytti erittäin ränsistyneiltä ja koska paikka sijaitsi jossain ihme rämeellä, hyttysiä oli aivan valtavasti. Tilattiin paikan, sinänsä kyllä ihan miellyttävän ja laadukkaan tuntuisesta ravintolasta, kookokset ja jalat oli jo siinä kohtaa pistelty kuin ompelukoneella reikiä täyteen. Ja kookoksista kehtasivat vielä pyytää 7 talaa kappale. Olut on 6 talaa. Nyt ihan vaan tiedoksi, että Bora Boralla oli halvemmat kookoksetkin. Tässä kohtaa alkoi oikeasti ottamaan päähän ja jumankauta saan suomesta samaan hintaan purkin kookosvettä, kuin nämä hyväkkäät pyytää tässä, vaikka pihan puut notkuu kookoksia. Tämä Savai'in saari on hieno ja kiva paikka, mutta tämä kyseinen mesta kannattaa suosiolla jättää väliin. Paikkaan suivaantuneena käveltiin takaisin laivarantaan ja koiratkin väisti matkalla suosiolla sivuun, kun katsoivat, että nyt ei ehkä ole paras päivä ruveta ryppyilemään. 
Tänään ilma oli huomattavasti epävakaisempi kuin tullessa, vettä satoi matkalla kaatamalla ja laiva keinui melko voimakkaasti puolelta toiselle. Vettä lensi välillä aina ylös kannelle asti. Perillä satamassa alkoi taas tuttuun tapaan valtavat taksihuutokauppamarkkinat, mutta ihan ns. listahintaan onnistuttiin saamaan kyyti Apiaan. Se on sanottava, että melko rehellisesti on tähän asti meille tarjottu aina oikeaa hintaa, vaikka kuultiin kauhujuttuja, kuinka saatettaisiin ottaa ylihintoja turisteilta. Vaikka hinta olisikin ihan oikea, näihin taksilla siirtymisiin paikasta toiseen saa silti täällä menemään aikamoisen summan. Jos olisi yhtään pienemmät laukut, mentäisiin bussilla, mutta olen nähnyt, miten täynnä nämä paikalliset bussit täällä on, joten en taatusti nyt lähde kokeilemaan. Kivalta ne bussit kyllä värikkäine maalauksineen näyttää ja musiikki soi aina täysillä kun hurahtavat ohi.
Koska nettiyhteyksiä ei viimeisessä kohteessa löytynyt, ei meillä täten ollut mitään majoitusta tälle päivälle varattuna (tai millekään muulle päivälle), joten pyydettiin vaan ajamaan tullessa hyväksi havaitun majoituksen pihaan ja toivoa parasta ja pelätä pahinta. Onneksi tilaa oli vaikka muille jakaa ja ainoastaan muutama muu asukas oli tällä hetkellä. Ricky-kissakin oli meitä taas heti iloisena kieli ulkona suusta, kuola valuen vastaanottamassa. Nettiyhteyden kanssa kävi tosin taas ohraisesti ja se ei jostain syystä nyt sitten täälläkään toiminut. Uskomatonta! Wi-Fi yhteyden varaan ei kannata täällä missään nimessä mitään jättää, vaan hommata suoraan suosiolla joku paikallinen sim-kortti. Mokattiin itse pahasti tämä homma. Käsittääkseni täällä kuitenkin pelaa Apiassa jopa 4g-yhteys jos on paikalliset sim:it hallussa. Kannattaa siis heti lentokentällä tullessa hommata. Ja arvatkaapa vaan, tapahtuuko täällä nopeasti jotain toimenpiteitä, jos joku homma ei pelaa? Just joo, palaillaan ensi viikolla asiaan. Tänäänkin jäi siis kaikki asiat hoitamatta ja jotain laskujakin seisoo siellä maksamatta jonossa. Ei voi kuin ihmetellä, miten ennen internetiä asioita matkan aikana oikein hoidettiin? Koska puhelinverkkokaan ei pelaa, niin nyt ollaan totaalisesti kuin kuun pimeällä puolella täällä.
Yöllä kuulosti siltä kuin joku koirien kolmas maailmansota olisi syttynyt ja varmasti kymmeniä koiria osallistui pitkään ja veriseen tappeluun jossain ihan tässä lähellä. Ricky-kattikin tappelee öisin ja aamulla karvoja on aina jostain kohtaa irti ja hampaitakin puuttuu suusta. Ja sanon nyt kaiken uhallakin, että minulla ainakin oli yöllä hiukan kylmä. Katjakin sanoi aamulla samaa. Kello 8 aikaan, aamiaisen jälkeen, parkkeerasin hanurini aulaan ja aloin kyselemään jälleen wifi-yhteyttä. Edelleenkään mikään ei toiminut, mutta tilasivat nyt ainakin jonkun sitä korjaamaan. Tiedän kyllä itse, että korjaus tulee olemaan modeemi irti seinästä ja takaisin kiinni ja kassan kautta. Mikäli wifi- lähetin olisi ollut jossakin tässä näkyvillä, niin olisin tehnyt sen tempun itse jo eilen.
Koska yhteyksiä ei kuulunut, otettiin pihasta taksi alle ja lähdettiin Apian keskustaan tarkastamaan tilannetta. Taksimatkan hinta oli 5 talaa, eli noin 2€. Taksi jätti meidät jossain turisti-infon edessä pois ja juuri sopivasti olikin samaan aikaan alkamassa joku Samoan kulttuurikierros, joten paineltiin vaan muiden perässä mukaan. Laskut voi odottaa. Tämä olikin hyvin kattava kierros ja nähtiin kaikkia tärkeimpiä Samoan kulttuuriin liittyviä juttuja. Okei, kookoksen avaamiset ja muut ollaan nähty jo tuhanteen kertaan, mutta oli tässä uusiakin juttuja mukana. Yksi niistä oli perinteisen tatuoinnin tekeminen ja siinä kohtaa hiukan kävi sääliksi tatuoitavana olevaan äijää. Näytti nimittäin sattuvan aivan älyttömästi. Tatuoinnin tekeminen kestää useita päiviä ja se naputellaan perinteisillä välineillä. Aikoinaan käytettiin hain hampaita ja nyt ilmeisesti villisian hampaita? Oli mitä oli, niin en menisi tuohon hommaan mistään hinnasta, enkä toki voi mennä muuhunkaan tatuointiin, niin kauan kuin haluan japanissa pyöriä. Nyt joku taas alkaa naputtamaan, että tatuoinnit ei japanissa haittaa, mutta sanon vaan, että minun osalta yksikin tatuointi ja osallistun sen jälkeen kuolleiden festivaaliin korkeintaan hengen muodossa enää.
Kierrokseen kuului myös tanssiesitys ja ruokamaistiaisia, joten pakko sanoa, että ehdottomasti kannattava käynti oli tämä. Harvemmin sanon näin, mutta miesten tanssiesitys oli täällä ehdottomasti parempi kuin naisten. Jostain syystä täällä samoalla ei naisilla ollut mitään hienoja perinteistä asua päällä, eikä oikein muutenkaan samanlaista iloa esiintymisessä kun miehillä. Mitä kulttuurikierroksen aikana nuotiotulilla poikain jutustelua kuuntelin, niin hyvin miehiseltä yhteiskunnalta vaikuttaa tämä Samoa. Tämä kulttuurikierros ei maksanut mitään, mutta lopussa toki oli keräys, johon sai osallistua haluamallaan summalla. Kyllä tähän nyt mielellään jonkun setelin heitti, sen verran oli nähty vaivaa. Ehdottomasti suositeltava homma.
Kulttuurikierroksen jälkeen käytiin läheisestä nettikahvilassa ja saatiin seuraava majoitus varattua, muutama lasku maksettua ja pari kuvaa ladattua interwebin syövereihin, mutta kyllä oli taas nihkeät yhteydet. Takaisinpäin kyseltiin takseilta hintoja, mutta nyt olikin sitten näköjään ihan eri hintoja ylämäkeen kuin oli tullessa alamäkeen, joten päätettiin, että perhana sentään sitten kävellään ylös eikä makseta yhtään mitään! Eikä maksettu. Nämä taksien muuttuvat hinnat ei sinänsä ole mitään huijausta, vaan lähinnä neuvottelukysymyksiä. Tämä on nyt sitä vapaata taksikauppaa, jota jotkut mielipuolet suomeenkin sai ajettua.
Majoituksella taas siivoojan taksipalvelun kautta kyytitilaus seuraavalle majoitukselle ja sama mies vanhalla autolla kohta paukuttikin pihaan kuin viimeksikin. Ja tällä kertaa matka olikin sitten todella pitkä, voi kiesus sentään! Piti ajaa vuorenrinteiden yli, laskeutua taas alas ja sitten jyrätä jonkun perhanan vesien läpi. Olin ihan varma, että auto hörppää vettä sisään ja siitä tulee seuraavaksi sukellusvene. Matkaan meni kokonaisuudessaan joku pari tuntia. Vaikka näihin matkoihin uppoaa rahaa, niin suoraan sanottuna en itse 40€:lla ajaisi tällaista matkaa. Eli satkun (talaa) siis maksoi matka tänne.
Tämänkertaisessa majoituspaikassa oli kolme vaihtoehtoa: ylhäällä rinteessä oli mökit kaikilla mukavuuksilla, puolessa välissä rantamökit perusmukavuuksilla ja aivan rannassa etulinjassa tosimiesten/naisten majoitusvaihtoehto, eli falet. Niissä ei muuta kuin hyttysverkko ja peti. Tietysti mentiin tällä viimeisellä vaihtoehdolla, joka on ainut aito ja oikea majoitus Samoalla. Hinta 25€/yö/henkilö, sisältäen aamiaisen ja illallisen. Mielettömän hieno sijainti ja kaikella tapaa kivalta vaikuttava paikka... MUTTA. Turisteja on täällä ihan eri tavalla kuin Savaii:n saarella ja laskin ruokapöydässä, että ainakin 50 henkilöä on paikalla + kaksi koiraa. Hiukan tulee nyt pelottavasti mieleen, että oltaisiin jossain isossa resortissa ja se ei ole hyvä homma ollenkaan se. Ei ole mikään mieltä rauhoittava kokemus, kun 50 ihmistä ruokailee täällä samaan aikaan. Jossain suomessa ja japanissa saattaisi ihmismäärästä riippumatta olla hiirenhiljaista ja ihmiset keskittyisi syömiseen höpinän sijasta, mutta ei täällä. Nämä kansakunnat, mitä täällä on nyt edustettuna, ei silleen ole mitään maailman hiljaisimpia keskustelijoita tai ujoja kuuluttamaan itsestään, joten meteli on korvia raastava! Ymmärrän kyllä, että on heidän kulttuurin mukaista höpistä koko ajan, mutta samoin on myös suomalaisen kulttuurin mukaista olla hiljaa ja nauttia ruoasta ja ympäristöstä, eikä koko ajan huutaa suuna päänä. Se on myös sanottava, että vessa ja suihkutilat ei ole ollenkaan niin siistit kuin tähän asti on ollut muualla. Pelkään joka kerta mennä sinne ja yöllä en taatusti mene puoliunessa taistelemaan jonkun torakoiden kanssa sinne. Otan aina luudan ovensuusta ja jos jotain liikahtaa, niin alan huitomaan kuin baseball-pelaaja ympäriinsä. Majoituksen hintaan kuulunut ruoka oli ihan ok, mutta annosmäärä oli todella vähäinen täällä. Pöytään tuli aina yhteiset annokset, joista sitten ruokaa otettiin ja näissä hommissa härskeimmät tyypit voittaa aina. Itse käytettiin hiukan oveluutta ja yritettiin mielellään mennä aina kasvissyöjien viereen, sillä samat ruoat tulee kuitenkin ja he jättävät syömättä ja ystävällisesti voidaan sitten auttaa, "ettei mene turhaan hukkaan". Silti jäi aina nälkä täällä. Juteltiin aiemmin päivällä falessa istuessa ja maisemia merelle katsellessa, että tässä ei kyllä tsunamin iskiessä olisi kiva olla, niin eiköhän joku kohta ruokapöydässä kertonutkin, että 2009 koko paikka oli tuhoutunut tsunamissa. Tämä tieto ei silleen parantanut yöunia yhtään, mutta kuka näistä tsunameista ja maanjäristyksistä ikinä tietää? Turha niitä on sen enempää miettiä.
Loppuilta rapsuteltiin majoituksen koiraa rannalla ja punottiin juonia seuraaville päiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti