Tokio - Apia (Samoa)

Tokion viimeisenä (siis taas hetkeen) aamuna herättiin kello 08, kamat kasaan ja sitten vaan menoksi. Jotenkin oli sellainen tunnelma, että nyt tämä matka on oikeasti vasta alkamassa. Ilma oli tänä aamuna Tokiossa sateinen ja synkkä, joten ihan hyvä päivä sinänsä valittiin lähteä. Tällä kertaa päätettiin mennä junalla Naritalle, koska se on jonkun verran halvempaa, mutta pihtailu toki kostautui välittömästi ja jouduttiin seisomaan koko matka. Naritalla oltiin kello 12 aikoihin ja koska lento oli lähdössä vasta 21.30, tiedossa oli pitkä päivä kentällä. Näitä pitkiä päiviä on täällä Naritalla vietetty ennenkin, joten paikat ja toimintatavat on vähintäänkin tutut.  Kävin välillä aina katselutasanteella lämmittelemässä ja katselemassa koneiden laskeutumisia ja oli se aika hurjan näköistä touhua, kun hirveä ukkonen riehui, salamat iski ympäri kenttää, mutta koneet vaan sitkeästi tulee alas, vaikka näkyvyyttä ei ollut juuri ollenkaan. En olisi halunnut olla noissa koneissa matkustajana. Naritalle oli onneksi avattu erittäin hyvä 7-eleven, jossa oli vähintäänkin yhtä hyvä tarjonta eväslootien suhteen kuin normaali kaupassa japanissa, joten siellä tuli päivän mittaan piipahdettua useamman kerran. Oli edamamet ja kaikki.

Lopulta päästiin lentokentän lähtevien koneiden puolelle kello 19 ja kaikki eteni systemaattisesti ja sekunnintarkasti siihen saakka, kunnes päästiin Fiji Air:in lähtöportille ja siirryttiin ns. "bula-vyöhykkeelle". Lento lähti ilmaan reilusti yli tunnin myöhässä, näytöt ei pelanneet, lukuvalot ei pelanneet ja ruoka oli hiukan sitä sun tätä (enimmäkseen sitä), mutta yllättävän hiljainen oli onneksi tämä Fiji Air A330-200 kone. Tässä kohtaa oli nyt vain muutettava omaa asennetta ja hyväksyttävä, että tästä eteenpäin hommat ei vaan mene kuin strömsössä (tai japanissa), ja ei pidäkään mennä. Maassa maan tavalla. Bula bula vaan sinunkin sielullesi ja kaikki on taas hyvin. Koneessa oli yllättävän paljon tyhjiä penkkejä ja tämä Fidzin reitti ei selkeästi ole mikään kovin suosittu japanissa. Ehkä juuri edellämainituista syistä? Lento Tokiosta Fidzille kesti noin 8,5 tuntia ja perillä oltiin paikallista aikaa aamulla kello 10. Sen verran koneesta tullessa käveltiin ulkona, että ehdittiin jo havainnoida japanin armottoman käristyksen jälkeen ilman tuntuvan jopa hiukan viileähköltä täällä. Asteita oli rapiat 26 ja olihan siinä nyt se about kymmenen astetta vähintään tiputusta japanin lämpötiloista.

Fidzillä noin kolmen tunnin odottelu ja nuokkuminen, jonka jälkeen siirtyminen seuraavaan metalliputkiloon ja nokka kohti Samoaa. Lentokoneena tänään B737-800 ja lentoaika onneksi enää vain pari tuntia. Ilma oli aurinkoinen ja tasainen, joten mikäs tässä oli Tyynenmeren yllä kiitäessä ja upeita riuttoja ylhäältä katsellessa. Unet jäi viime yönä taas vaan sen verran vähiin, että väsytti ihan julmetusti. Faleolon lentokentälle laskeuduttiin paikallista aikaa kello 14 ja aikaero japaniin tässä kohtaa oli +4 tuntia (suomeen +10 tuntia).

Talofa!

Samoan lentokentällä tullivirkailija otti ensimmäiseksi passit, pudisteli epäuskoisena päätään, nauroi ja sanoi: "No te olette kyllä nyt kaukana kotoa!". Tässä kohtaa aloin vasta itsekin miettimään, että perhana tässähän ollaan nyt aivan keskellä tyyntämerta jo! Koska lähdettiin pitkän pysäyksen jälkeen Japanista liikkeelle, elimistö ei ole ollenkaan pysynyt tässä siirtymässä mukana. Todella outo olo ja pari päivää menee varmaan saada mielensä siirrettyä samoihin maisemiin, kuin missä ruho jo päämäärättömästi vaeltaa.

Ollaan nyt siis saavuttu Samoalle (ja tarkemmin sanottuna Upolun saarelle), joka sijaitsee Tyynellämerellä Havaijin ja Uuden-Seelannin about puolivälissä ja asukkaita on noin 195 000. Saksalaiset hääräsi täällä ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jonka jälkeen Uusi-Seelantilaiset näytti kaapin paikan 60-luvulle saakka. Samoa sai itsenäisyyden vuonna 1962. Et sellaista. Ja ettei menisi liian helpoksi, niin sitten on vielä ihan erikseen Amerikan Samoa, joka on noin miljoona kertaa rikkaampi valtio. Siksi minusta on kivempi nyt olla tällä toisella puolella, jossa turistien tuomat rahat tulee taatusti enemmän tarpeeseen. Tällä puolella Samoaa on tehty kaikki mahdolliset temput, joilla etääntyä mahdollimman paljon Amerikan-Samoasta, kuten vaihdettu liikenteen ajosuunta ja jopa hypätty aikavyöhykkeessä askel sivuun, jotta päästiin täysin eri päivälle kuin Amerikan-Samoa. En tiedä totuutta, mutta välit vaikuttaa melko happamilta.

Ja otetaan tähän alkuun heti tämä osuus pois: Samoalla muovipussit, pillit ja muu muovishitti on kokonaan kielletty ja muutenkin hommat on melko hyvällä mallilla, joten tästä aiheesta ei toivottavasti tarvitse sen enempää avautua. Samoa ei myöskään ole ensimmäisenä (jos ollenkaan) vaarassa mahdollisen merenpinnannousun takia.

Tilanne on nyt kuitenkin kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan se, että olen varannut ainoastaan ensimmäisen yön majoituksen Samoalla ja sen jälkeen mennään sitten vanhalla kunnon "vapaalla tyylillä". Yleensä tykkään, että ainakin muutama päivä on aikaa tutkailla tilannetta ja haistella suolaisia merituulia, mutta tällä kertaa päädyttiin nyt tähän ratkaisuun. Katsotaan miten tässä oikein käy? Oletan, että täällä Samoalla ei ole niin paljon turisteja, että majoitukset olisi kovinkin varattuja? Ei tänne ainakaan koneessa tullut meidän lisäksi kuin muutama selkeä turisti. Vaihdettiin vielä ennen lähtöä hiukan valuuttaa kentän vaihtopisteessä ja onneksi eurot sentään kelpasi vaihtovaluutaksi. Eipä tullut sekään seikka mieleen tässä hötikässä. Monessa paikassa Tyynellämerellä ei ole näin hyvin asiat, vaan kannattaa olla Amerikan, Australian tai Uuden-Seelannin dollareita varmuuden vuoksi mukana. Japanin jenitkin on paljon parempi vaihtoehto kuin eurot.

Ulkona tietysti oli heti taksiäijien parvi kimpussa ja voin sanoa, että missään ei ole sellaisia limanuljaskoja ja huijareita kuin aina näissä lentokenttien kyydityksissä. Sinne vaan jostain syystä hakeutuu kaikki pahimmat mulkerot. Taksiliikenteen vapauttamiset my ass, kuriin pitäisi kaikki laittaa! Tällä kertaa onneksi meni hyvin ilman isompaa tappelua. Paikallinen vanha mies tuli kysymään, että oletteko menossa keskustaan ja sinne maksaa 25 talaa/henkilö (9€). Hyvin selkeää ja yksinkertaista. Sen verran olin ehtinyt tarkastaa netistä, että tiesin tämän olevan ihan oikean suuntainen (jopa halpa) hinta, joten ei kun äkkiä kyytiin. Matkaa tästä kentältä Apiaan on julmetulliset 45km, joten mistään ihan pikkuretkestä ei todellakaan ole siis kysymys.

Matka-aika lentokentältä majoitukselle oli noin tunti ja maisemat matkalla näytti hyvin paljon Tongan kaltaisilta, joskin pakko sanoa, että hiukan siistimpää. Kuljettajakin valisti meitä matkalla tästä samasta aiheesta ja sanoi, että "katsokaa nyt, miten siistiä täällä on!". Haistan pientä nokittelua Samoan, Fidzin ja Tongan välillä. Kuski sanoi myös, että paikalliset nuoret sällit eivät uskalla lentokentällä ottaa kyydeistä mitään järjetöntä ylihintaa, niin kauan kuin hän on elossa ja vahtimassa touhua, mutta sen jälkeen tilanne muuttuu varmasti. Toivonkin tälle miehelle nyt koko sydämestäni pitkää ikää ja terveitä päiviä! Tällaiset ihmiset pitää koko maan mainetta yllä, sillä taksi tai joku muu kulkuväline on yleensä ensimmäinen ja viimeinen mielikuva vierailun kohteena olevasta maasta.

Ja kaikki mahdolliset kirkot on tietenkin vahvasti edustettuna täällä ja kisaavat siitä, kuka rakentaa isoimman ja valkoisimman tönön. Kuljettajakin sanoi, että kirkkojen rakentamiseen menee miljoonia rahaa koko ajan. Eri kirkot hallitsee aina tiettyjä alueita ja tämä on nyt taas hiukan kaksipiippuinen juttu. Suurimmaksi osaksi ihan huuhaa-juttujahan nämä kirkot tänne levittää, mutta toisaalta ihmiset täällä tarvitsevat kyllä jonkinlaista opetusta, valistusta ja kaitsentaa tai ovat ihan hukassa. Omat tavat alkaa olla jo unohdettu tai kirkon toimesta jyrätty ajat sitten matalaksi, joten vaikeaa on elämä ilman jotain suuntaa ja pakollista aikataulutusta. Eli en suinkaan kiistä, etteikö osa kirkoista tekisi täällä hyvää työtä, mutta niin tekisi muumitkin, jos ottaisi samanlaiset keinot käyttöön. Fakta on kuitenkin se, että joku uskonto täällä joka tapauksessa ottaisi vallan ja alkaisi määräämään, joten luojan kiitos, että se on nyt edes joku "rauhanomainen" juttu sitten.

Katselin matkalla hiukan huolestuneena, että koiratilanne on myös samanlainen kuin Tongalla - eli totaalisen painajaismainen. Olen koirien ja eläinten suuri ystävä, mutta nämä puoliksi villiintyneet pirulaiset ovat useissa paikoissa tyynellämerellä oikea vitsaus. Minulla on aina vyöllä äänikarkoitin koiria varten ja katsotaan, kuinka monta kertaa joudun sitä piippaamaan täällä. Ihminen ei kuule mitään sitä karkoitinta painaessa, mutta normaalikuuloinen koira saa tinnitusta kupoliin hetkeksi. En ole kyllä ihan varma pelästyykö koira enemmän ääntä vai sitä, että pelkää siirtyvänsä johonkin toiseen ulottuvuuteen, kun alan huitomaan jollain ihme star trek-kapineella kuonon edessä. Se on kuitenkin selvä, että tarkkana täytyy varsinkin pimeällä täällä olla.

Majoitus osoittatui onneksi erittäin hyväksi valinnaksi ja tässä oli erillinen päärakennus, jossa muutama normaali huone sisällä ja takapihalla rivi perinteisiä faleja. Jopa hieno uima-allas löytyy sisäpihalta. Sisäpihalla sijaitsi myös pieni keittiö, johon saa omat juoma/ruokatarvikkeet talteen ja hyvin puhtaat wc/suihkutilat. Kaikki vaikuttaisi siis olevan erittäin hyvin mallillaan. Varasin täältä yhdeksi yöksi falen, joka siis on perinteinen "maja", jossa on enemmän tai vähemmän avoimet palmunlehvä seinät, jonkinlainen patja ja hyttysverkko - siinä kaikki. "Ei muumitaloa lukita yöksi..." eikä muuten tätäkään. Luottamus ympärillä olevaan yhteiskuntaan ja ihmisiin täytyy siis olla hyvin vahva, että uskaltaa tällaisessa täysin avoimessa majassa kaikkien matkatavaroiden kanssa nukkua. Monessa paikassa en suoraan sanottuna menisi lähellekään tällaista majoitusta, mutta käsittääkseni Samoalla rikokset on vielä hyvin harvinaisia. Tähän ainakin luotetaan nyt. Tämä on siis about sama kuin nukkuisit ulkona, mutta toimii näillä leveysasteilla varsin mainiosti. Lämpötilahan ei periaatteessa täällä koskaan laske ns. kylmäksi ja jos tulet suoraan suomesta tänne, niin hikoilet takuulla yöt kuin pieni sika.

Koska asiat täytyy hoitaa aina tärkeysjärjestyksessä, suunnattiin heti ensimmäiseksi tien toisella puolella olevaan kauppaan, josta välittömästi testisarja paikallisia oluita tiskiin. Nämä olivat kaikki uusia tuttavuuksia minulle ja Samoan parhaaksi olueksi (ainakin näin ensimmäisellä maistelukerralla) valittiin "ei niin houkuttelevasta" nimestään huolimatta Vailima. Maistuipa raikkaalta ja hyvältä näin ensimmäisenä Samoan iltana! Mitään muuta kuin lageria on täällä silti turha olettaa saavansa. Ainut puute tässä majoituksessa oli, että minkäänlaista ravintolaa ei ollut, joten seuraavaksi päätettiin lähteä talsimaan tien viertä kohti Apian keskustaa. Todettiin kuitenkin pian, että "ketuiks mänt": Matka oli ihan liian pitkä ja tässähän alkoi pimeäkin jo laskeutua Apian ylle. Lähdettiin täten kävelemään takaisinpäin ja mentiin matkalla olleen hotellin ravintolasta etsimään jotain ruokaa. Eipä ollut kuin kaksi muuta ihmistä paikalla ja hekin tulivat samalla kyydillä kentältä. Valittiin jotkut hampurilaiset ihan summanmutikassa listalta ja samalla pöydän alle ilmestyi muutama laiha kissa ja pentukin vielä mukana. Ravintolan henkilökunta kävi sanomassa, että kissoja ei sitten saa syöttää, mutta pakkohan se oli välillä vahingossa pudotella hampurilaispihvistä paloja pöydän alle. Vai ei kissoja saa syöttää? Kun katsoo ihmisten kokoa täällä, niin minun mielestä voisi vaikka puolet annoksesta antaa aina kissoille.

Ravintolasta lähtiessä oli jo pimeää ja mietittiin muutamaan kertaan vakavasti, että pitäisikö nyt taksi ottaa alle? Koska takseja ei nyt juuri näkynyt lähistöllä, niin lähdettiin talsimaan pimeää ja synkkää mäkeä ylös majoitustarjoukset kohti. Noin sata metriä meidän edessä käveli joku paikallinen mies ja ihan yhtäkkiä jostain pimeydestä hyökkäsi koiralauma ja yksi nappasi tätä äijää suoraan jalasta. Voihan tuhannen Turre sentään! Onneksi hän sai koirat huidottua pois ja selvisi rytäkästä ehkä vain pienellä puremalla, mutta totuus on, että jos oltaisiin tultu minuutti aiemmin ravintolasta, niin oltaisiin oltu itse samassa tilanteessa. En tiedä pystynkö vetämään karkoitinta vyöltä yhtä nopeasti kuin Lucky luke, mutta nyt on syytä alkaa harjoittelemaan! Tässä kohtaa alkoi hiukan "ahistamaan" ja loppumatkan pidin koirakarkotinta tiukasti kädessä ja valmiudessa tykittämään tinnitusta joka suuntaan tarvittaessa. Päästiin onneksi ehjänä perille, mutta ilmoitan tässä ja nyt, että meidän pimeässä kävelyt täällä Apiassa päättyi tähän.

Illalla istuskeltiin vielä aulassa majoituksen kissan kanssa tarkistamassa jatkosuunnitelmia ja olipa todella sosiaalinen tapaus tämä kissa. Välittömästi kun lyötiin persuuksemme sohvaan, niin katti parkkeerasi syliin ja siinä se vaan tönötti kieli ulkona suusta koko illan. Nettiyhteys ei täällä Samoalla ole mikään kirkossa kuulutettu oikeus ja 100mb kuponki maksoi majoituksen tiskiltä ostettuna 5 talaa (2€). Tiedoksi, että 100mb saa kulumaan nykypäivänä muutamassa sekunnissa, jos ei laita kaikkia mahdollisia datansäästöjä päälle ja päivityksiä seis. Hiukan hankalaa on nyt siis nettiasioiden hoitaminen. Puhelimessakaan ei dna-liittymä taas inahdakaan (ei puhelut, tekstiviestit, mikään) ja sama juttu on ollut melkein kaikilla saarilla täällä tyynellämerellä.

Nukkumaan mentiin kello 22 aikoihin ja tässä kohtaa yllätyttiin, että eikö näissä faleissa käytetä peittoa ollenkaan? Meillähän oli Japanin jälkeen melko viileät olotilat, joten otettiin rantapyyhkeet laukusta peitoksi. Eiköhän näillä nyt selvitä aamun asti...