Tämän visiitin huippukohtiin (ja isoimpana syynä, miksi tälle alueelle juuri tultiin) kuului ehdottomasti käynti Te Sua Ocean Trench:illä, tuttavallisemmin blue holella, vielä tuttavallisemmin ns. sinisellä reiällä. Paikka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Lalomanu beachiltä, missä meidän majoitus sijaitsi. Tämä oli jälleen näitä sinisiä reikiä ja varmaan kymmenes sininen reikä, missä ollaan näillä tyynenmerensaarilla käyty, mutta tämä aukko olikin melko lailla omaa luokkaansa. Paikkaa ei meinannut aluksi edes todeksi uskoa, ja muutaman minuutin joutui vetämään happea ja miettimään, että miten ihmeessä tuonne monttuun ikinä selviää elävänä? Kapuaminen alas pitkiä tikkaita oli hiukan liukasta ja vaarallista, joten vain kovahermoisille ja kovakuntoisille on tämä juttu. Itse kuvittelin kyllä, että paikalle joutuisi vielä samoamaan (hetkinen tuleeko sana täältä?) jonkun hyttysiä kuhisevan viidakon läpi, mutta autokyydillä pääsi ihan lähelle ja ylhäällä oli myytävänä limonadia ja snäksejä - eli yllättäen täyden palvelun sininen aukko siis kyseessä. Tänne joutuu ikävä kyllä myös maksamaan sisään (20 talaa), mutta ei hätää: rahathan tietysti menee jollekin "paikalliselle kylälle" tai "lasten jalkapallojoukkueelle"? Hyvin on siis kaupallistettu tämä homma, mutta nähtävä se silti on, joten kaiva kuvettasi pihtari vaan. En ole ihan varma, mitä olisin mieltä näistä luonnonnähtävyyksien pääsymaksuista, sillä kyllähän turisteilta sinänsä voi oikeutetusti ottaa jonkun maksun, jos sillä saa paikallisille jotain hyvää tuotetuksi tai paikkoja pidettyä kunnossa, mutta toisaalta homma lähtee hyvin äkkiä lapasesta ja turistista tulee pelkkä lypsylehmä. Samoalla ollaan nyt sillä rajoilla, että kohta läikähtää maidot lattialle. Eli joku tolkku kannattaa kuitenkin säilyttää hommissa. Kokonaisuudessaan oltiin joku kolme tuntia uimassa ja apinana kiipeilemässä, jonka jälkeen palattiin autokyydillä majoitukselle. Varsin kiva kokemus oli tämäkin homma taas.
Ja viimein täällä meidänkin majoituksella löydettiin hyvää keskusteluseuraa, kun tänne tuli yksi amerikkalainen nainen, joka oli jo kaksi vuotta putkeen matkustellut ympäriinsä. Nyt puhuttiin heti samaa kieltä ja erittäin mielenkiintoista oli kuulla kokemuksista puolin ja toisin. Silloin kun puhutaan yli vuoden mittaisista reissuista, niin siinä kohtaa erottuu jyvät akanoista kyllä. Kuukauden tai pari pystyy jokainen vetämään, mutta sen pidemmissä reissuissa alkaa nousta ongelmia, joita ei mitenkään pysty ennakoimaan ja niistä on sitten vaan puskettava läpi. Hän vaan ikävä kyllä kertoi, että täällä Samoalla häntä on useampaan kertaan häiritty ja jopa hotellin ovelle on tultu kolkuttelemaan, eli se, mitä sanoin jo tuossa aiemmin, että hyvin "miehinen yhteiskunta" on kyseessä, niin tarkoitin juuri tämän tyylistä toimintaa. Näissä tyynenmeren maissa hiukan huonosti ymmärretään yksinään matkaavia ihmisiä, koska täällä on niin yhteisöllinen tämä kulttuuri. Ei täältä kukaan lähde yksinään kuukausiksi vaan pyörimään jonnekin ja jos lähtee, niin näitä ihmisiä ikävä kyllä näkee sitten Aucklandin puistoissa täysin rappiolla. Siksi siis saatetaan ihan hyvin kuvitella, että tottakai tämä nainen tarvitsee nyt miesseuraa, kun yksinään täällä pyörii. Jos et halua miesseuraa tai huomiota, niin pidä kukkaa hiuksissa oikealla puolella päätä. Jos pidät vasemmalla, niin sitten ei muuta kuin onnea matkaan.
Erittäin mukavan puolalaisen pariskunnan kanssa myös juteltiin aina kun oli mahdollisuus, mutta hyvin usein siihen tuppautui joku keskustelua dominoiva tyyppi sekaan, joka sitten vaan pälpätti ja horisi ihan turhia juttuja. Tällaiset keskustelua mielellään hallitsevat ja dominoivat tyypit on yleensä täysin tyhjäpäitä ja mitään sisältöä jutuissa tai elämässään ei ole heillä. Kannattaa välttää kuin ruttoa.
Seurattiin sivusilmällä täällä olon aikana yhtä asukkaana olevaa miestä, joka ei sinänsä mitenkään käyttäytynyt häiritsevästi tai edes ikinä näyttänyt, että olisi ollut kännissä, mutta aamusta alkaen hänellä oli paikallinen olutpullo kädessä ja päivässä meni aina noin 10kpl 0,75l pulloja olutta. Aika hurja tahti ja ihmettelen, miten joku kestää moisia määriä? Ehkä hän sitten kotona on täysin absolutisti, mutta pistää lomalla elämän risaiseksi? Eihän siinä mitään, ainakin hän tuki hienosti paikallisen kiskan toimintaa kun ravasi siellä jatkuvasti ostamassa olutta. Seurattiin myös hiukan huolestuneina paikan työntekijöitä, jotka tulivat aamulla jo kello 07 viimeistään töihin ja puolenyön aikaankin vielä olivat täällä hääräämässä. Samat työntekijät tekivät myös tanssinäytöksiä täällä ja ties mitä, joten pakko toivoa, että palkka on kohdillaan noilla tunti/työmäärillä. Ehkä onkin, mistä minä mitään tiedän?
Sunnuntaiksi oli sovittu, että sama taksi, joka aiemmin viikolla toi meidät tänne, tulee meitä täältä kello 11 hakemaan, mutta arvatkaa vaan tuliko? No ei tasan tullut. Odoteltiin ja odoteltiin, mutta ei vaan äijää näkynyt takseineen. Täälläpäin ei ole niin minuutin, tunnin tai päivän päälle tarkkaa. Kello 13 otettiin sitten vielä kaikessa rauhassa lounaat tässä majoituksella, jonka jälkeen sovittiin, että yksi tämän majoituksen työntekijä tekee sivukeikan ja heittää meidät samalla hinnalla Apiaan. Hänellä olikin sitten auton takapaksissa sen kokoluokan subwoofer, että meinasi ikkunat lentää ilmaan ja sen verran tärisytti matkalla sisuskaluja, että tuli ainakin pölyt putsattua ja Samoan uusimmat hitit kuunneltua. Sama hirvittävän pitkä matka taas jo tutuksi tulleelle majoitukselle Apiaan ja nyt oli kyllä minun puolesta siirtymiset ja ajelut täällä tehty! Loput Samoan päivät on ajateltu olla vain pääkaupunki Apiassa, jossa oli sopivasti alkamassa paikallinen Teuila-festivaali. Onneksi löydettiin tästä läheltä pieni kauppa, joka oli näin sunnuntaina auki, koska yleensä mikään ei ole auki.
Ruokaa laittaessa tavattiin taas sama Uusi-Seelantilainen nainen kuin tullessa, joka on varmasti yli 80-vuotias, mutta tarmoa kuin pienessä kylässä ja painaa kuin väkkärä menemään ympäri pihamaata. Suomessakin oli käynyt aikoinaan. Tämä ihminen antaa minulle toivoa ja valoa, että vanhempanakin voi edelleen säilyttää saman matkustamisen ilon ja tarmon. Hän oli juuri lähdössä katsomaan kirkkokuorojen välistä kilpailua keskustaan ja kysyi haluttaisiinko tulla samalla taksilla mukaan - ja mikä ettei? Mikä uskomattominta tässä, niin eiköhän taksi ollut sitten se sama äijä, jonka piti hakea meidät aiemmin tänään. Ilmeisesti ei vaan jaksanut tulla tai unohti koko homman? Hiukan otti kyllä päähän tämän äijän oharit, mutta ei nyt viitsitty aiheesta alkaa sen enempää avautumaan. Ei siitä olisi ollut kuitenkaan enää mitään hyötyä. Ihme äijä kyllä! Itse kuorokilpailu oli komeaa kuultavaa ja tietäähän sen, että täällä nämä kirkkohommat otetaan tosissaan eikä pelleillä. Aivan uskomattoman kokoisia kuoroja oli ja parhaimmillaan yli 200 laulajaa paukutti veisuja ilmoille. Meidät vieraina ohjattiin vielä ihan eturiveihin, heti paikallisten ministereiden taakse.
Samoan viimeisinä päivinä nähtiin täällä Apiassa vielä iso määrä Teuila festivaaliin liittyviä kulttuuriesityksiä ja mm. Miss Samoa kilpailu. Useita tanssi/kulttuuriesityksiä täällä nyt nähneenä, voin sanoa sen verran, että paljasta miesvartaloa on täällä hyvin paljon tarjolla ja täysin peitettyä naisvartaloa joskus hiukan lisänä. Hyvin erilainen tyyli siis kuin muilla saarilla. Tämä nyt ihan vaan tietona ja se voi olla sinulle hyvä tai huono uutinen, ihan miten haluat? Itse pidin tätä hiukan estoisena ja laimeahkona kokemuksena verrattuna muihin tyynenmeren saariin. Ilmeisesti nämä kirkkokuorohommat on täällä suositumpi juttu.
Nyt aletaan kuitenkin olla valmiina huomiseen poislähtöön. Kokonaisuudessaan Samoasta jäi oikein hyvät fiilikset ja turistina tunsi itsensä koko ajan erittäin tervetulleeksi. Festivaaleilla illalla myöhään oltiin hiukan huolissaan, kun ympärillä oli hiukan epämääräisen näköistä porukkaa, jotka sillmäili meitä ja länsimaalaisilla aivoilla toki jo ajattelin, että kohta varmasti tulee turpaan ja lähtee kamat. Sitten paljastuikin, että he olivat vain huolissaan kun joudutaan seisomaan ja yksi kantoi vielä tuolitkin meille. Aika uskomatonta! Turistin huijausyritykset on täällä vielä hyvin kevyttä kamaa ja täysin lapsenkengissä ja toivottavasti hommat pysyy tällä tolalla myös tulevaisuudessakin. Kiinalaiset on vahvalla otteella täällä (niin kuin useilla muillakin saarilla) ja rakentavat yhtä sun toista - enimmäkseen toista. Sanon vaan, että ketunhäntä kainalossa on näillä kaiffareilla ja hyvin tarkkana pitäisi olla. Paikalliset oli iloisia siitä, että kiinalaisten kauppojen myötä hinnat on hiukan laskeneet, mutta toki myös miettivät, että mitä tässä mahtaa olla takana?
Falet oli minulle aivan uusi asumismuoto ja niistä tykkäsin todella paljon. Viimeiset kaksi viikkoa asuttiin siis oikeastaan ulkona ja hyvin vähän oli mitään ongelmia. Lämpötila pysyi melko tasaisesti 30 asteen tuntumassa 24 tuntia päivässä. Muutamana yönä oli hiukan kosteaa ja sen takia alkoi tuntumaan viileältä, mutta muuten erittäin hyvät ja siistit olosuhteet oli. Näitä faleja pitäisi saada muillekin tyynenmeren saarille ehdottomasti ja siinä olisi Samoalle hyvä vientituote. Ainut mistä en pitänyt täällä, oli pitkät etäisyydet joka paikkaan ja jos olet lyhyelle lomamatkalle tulossa, niin ehkä joku hiukan kompaktimpi saari saattaisi olla helpompi vaihtoehto. Hintataso Samoalla on hiukan kallis ja se on kyllä asia, joka pistää kapuloita rattaisiin, jos joku saari pitää täältä seudulta valita. Fidzi on huomattavasti halvempi vaihtoehto ja sama hintataso Cookinsaarten kanssa ei missään nimessä ole Samoalle hyvä juttu.
En kuitenkaan poissulje paluuta tänne Samoalle joskus tulevaisuudessa, mutta hyviä vaihtoehtoja täällä suunnilla riittää. Mikäli Tokelaun saarelle aiotaan joskus tulevaisuudessa päästä, on tänne vielä tultava. Katsotaan minne tuulet puhaltaa ja elämä heittelee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti