Nukkuminen oli tyypillistä etelämerta, eli koirat haukkui, kookokset putoili, savu haisi ilmassa, jotkut helekutin lepakot kirskui puussa ja kukkojen "ihanat" serenadit kaikui ilmassa koko yön. Jos joku kuvittelee, että täydellisessä, ihanassa hiljaisuudessa näillä paratiisisaarilla nukutaan, niin kuvittele uudestaan. Yöt on totaalista helekutin kaaosta ja hulabaloota täällä! Jos haluat täydet yöunet saada, niin ainut keino on mennä ajoissa (jossain kello 20 vaiheilla) nukkumaan. Kello seitsemän herättiin lopullisesti siihen, kun selkeästi joku hiippailee meidän falessa ja yrittää tulla hyttysverkosta läpi! Mitäs himputtia? Pelästyin pahanpäiväisesti, mutta sehän olikin vain Ricky-kissa, joka oli tullut jostain rakosesta sisään ilmoittamaan, että aamiainen on nyt katettu. Itse asiassa hän tuli kyllä valloittamaan meidän pehmeät patjat, mutta ihan tervetullut vieras oli siitä huolimatta. Erikoinen tapaus on tämä katti ja perskuta sentään melko karu näky kun nukkuu suu ammollaan kuolaten ympäriinsä.
Aamupalapöydässä juteltiin paikalla olleen Uusi-Seelantilaisen vanhemman naisen kanssa, joka viettää aikaa täällä aina talvisin (Uudessa-Seelannissa on siis talvi nyt) ja hänellä oli hieno tarina Ricky kissaan liittyen. Tarina menee näin:
Yhtenä kauniina päivänä, kun tämä nainen oli ollut täällä majoittumassa, oli joku majatalon työntekijöistä yhtäkkiä tullut hädissään sanomaan, että nyt on Ricky-kissa jäänyt auton alle ja makaa kuolleena tiellä tässä majoituksen edustalla. Kaikki oli menneet katsomaan tilannetta ja todenneet, että siinä se katti parka todellakin on liiskana ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Koska Ricky oli ollut täällä kaikkien ilona, päätettiin hänet yhdessä tuumin haudata kunniapaikalle majatalon pihalle. Niinpä puutarhanhoitajalta lainattiin lapiot, kuoppa kaivettiin, kissa laskettiin juhlallisin menoin hautaan ja kaikki olivat tietysti surullisin mielin... Ja mitä tapahtuu seuraavaksi? Herra Ricky tallustelee metsästä ihan pokkana omiin hautajaisiinsa! Joku aivan saman värinen, mutta täysin väärä kissa oli haudattu pihalle!
Et sellaista. Tämä kissa on siis kerran jo kuolleista noussut ja todellinen etelämerten legenda.
Tänään torstaina oli vahva aikomus siirtyä Savaii:n saarelle viikonloppua viettämään ja kyseltiin hotellista neuvoa, että mitenköhän mahdollisesti päästäisiin satamaan? Täällähän kaikki tuntee kaikki ja siivooja tiesikin jonkun "tutun tutun", joka 70 talalla (25€) voisi heittää meidät sinne. Tämä kuulosti hyvältä ratkaisulta, joten hyväksyttiin tarjous. Pian auto jo kaarsikin pihaan ja päästiin lähtemään matkaan. Laivasatamaan oli matkaa yli 50 kilometriä ja koska nämä Samoan saaret on varsin isoja, niin inhottavan kaukana on aina kaikki. Matkaan meni taas noin tunnin verran ja satamassa oltiin kello 11 aikoihin, joka oli juuri sopivasti, sillä lautta oli lähdössä kello 12. Täällä siis sahaa muutaman kerran päivässä isompi laiva ja muutaman kerran pienempi laiva tätä saarten väliä. Suosittelen ehdottomasti valitsemaan isomman laivan. Sain liput ostettua jostain ihme luukusta (hinta noin 6€) ja odoteltiin kaikessa rauhassa laivan lähtöä, kun joku paikalllinen äijä tulee esittäytymään ja kättelemään ja alkaa kertoa tarinaa, kuinka hän on jonkun lasten jalkapallojoukkueen valmentaja ja heillä olisi tavoitteena päästä eurooppaan pelimatkalle, ja jos mitenkään voitaisiin auttaa ja ostaa häneltä tällaisia rannenauhoja 25 talaa kappale, niin se auttaisi kovasti. Jotenkin tässä väsymyksessä ei kellot yhtään soineet ja suostuttiin ostamaan häneltä ne nauhat. Myöhemmin lautalla käytiin sitten laskemaan, että hetkinen, rupuiset nauhat maksoi 7,5€ kappale ja oliko koko tarinakaan edes totta? Epäilen kyllä hyvin vahvasti. Nyt rupesi naurattamaan, rintaa pistämään ja v... samaan aikaan, että voidaanko todella vielä tässä vaiheessa mennä näin onnettomaan turistiansaan!? *keleen äijä! Okei annan sen 1% prosentin mahdollisuuden vielä, että juttu onkin totta ja Samoan lapset kirmaa kohta Euroopan pelikentillä. Joopa joo.
Lauttamatkaan meni noin 1,5 tuntia ja vehreälle Savaii:n saarelle rantauduttiin kello 13.30 aikoihin. Merenkäynti ei tänään onneksi ollut liian rajua meidän vatsoille. Rannassa taas hirveä hässäkkä ja kaikki taksiäijät kimpussa kuin herhiläiset. Olin katsonut nopeasti netistä yhden hyvät arvostelut saaneen paikan, joten kysyin hintaa sinne ja koska summa kuulosti kohtuulliselta, hypättiin kyytiin. Hinta oli 80 talaa (27€) ja ei ole silleen kauhea hinta, koska matka oli taas aivan järkyttävän pitkä - reilusti yli tunnin. Tämä oli aikamoinen riski kyllä siinä suhteessa, että jos majoitus onkin täynnä, niin sitten ajellaan sama matka takaisin ja etsitään lennossa jotain muuta paikkaa. Mutta koko elämä on riski, joten eteenpäin...
Majoituksella oli kuin olikin onneksi tilaa ja kaikki näytti todella viihtyisälle, joten päätettiin suunnitelman mukaisesti jäädä kyseiseen paikkaan. Maksettiin alkuun kaksi yötä ja muutaman tunnin päästä vielä kaksi yötä lisää, joten ainakin viikonlopun yli ollaan nyt tässä. Hinta oli 90 talaa (31€)/päivä/henkilö ja se sisältää kaikki aamupalat ja illalliset. Kuulostaa varsin hyvältä diililtä. Lähellä tässä on myös bensa-asema, jossa ei ole bensaa myytävänä (kaik loppu), mutta snäksejä ja limonadia löytyy, jos tarvitsee päivällä jotain rasva tai sokeriarvoja kohotella. Jostain syystä aseman seinällä on iso kyltti, että olutta on sitten turha täältä tulla kyselemään ja liekö jotain uskontojuttuja vai mitä lie hihhulointia taas? Meidän fale sijaitsee aivan rannassa ja kiva, pehmeä merituuli puhaltelee terassille ja petiin yöllä. Ranta on normaali-ihmiselle varmasti viiden tähden tasoa, mutta minun kermapersus mittapuulla ehkä joku kolme tähteä maksimissaan. Ihan hyvä uimiseen ja saattaa jotain snorklattavaakin olla, sillä kilpikonnia ui ihan tässä edustalla. Vähän väliä näkyy, kun kilpikonnan pää nousee jostain pintaan ja sen jälkeen kuuluu kova henkäyksen ääni ja pää taas katoaa.
Ensimmäisenä yönä nukkuminen oli hiukan vaikeahkoa taas, koska aikaerot painaa vielä ja toisekseen aallokko oli yöllä yllättävän isoa ja meteli valtava. Korvatulpat laittamalla aaltojen ääni laski miellyttävälle tasolle. Näistä faleista olen jo alkanut tykkäämään ja minun mielestä nämä on noin miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin jotkut rupuiset bungalowit tai likaiset hotellihuoneet. Nämä on helppo pitää siistinä ja toisin kuin luulisi, hyönteiset ei jostain syystä ole kovin kiinnostuneita tulemaan tänne. Torakatkin mielummin haluaa jonkun likaisen, pimeän nurkan johon pesiytyä ja koska tässä ei sellaisia ole niin pysyvät suosiolla pois. En ole ainakaan yhtään nähnyt vielä. Kerrassaan hyvä asumismuoto ja kunpa muillakin saarilla olisi näitä.
Majoituksen yhteinen suihku oli perjantaina aamupäivästä täällä rikki ja joku paikalllinen äijä tuli sitä korjaamaan. Jonkin osan hän sai sieltä irti vedettyä, mutta sitten tämä putkimies otti kahveet esiin, istui nurmikolle ja laulaa luritteli siinä loppupäivän. Majoituksessa asukkaana oleva Uusi-Seelantilainen kävi onneksi jossain kohtaa rassaamassa ja hiukan näyttämässä, miten homma tehdään ja kuinka ollakaan suihku oli taas illalla kunnossa. Kaikki hoituu kun ei hötkyile.
Illalliset oli aina loistavia, määrä sopiva ja kaikki hyvistä, paikallisista raaka-aineista tehty. Täytyy sanoa, että hyviä ruokia loihtivat täällä Samoalla ja ehdottomasti hintansa arvoista hommaa. Olut maksoi tässä majoituksella 6 talaa (2€) pullo, eli kohtuullinen tissuttelukaan ei vielä vedä budjettia miinukselle täällä. Lihaa jos tykkäät syödä, niin kannattaa ehdottomasti sanoa, että on kasvissyöjä, koska sen sanomisen jälkeen on yksi asukas täällä saanut koko ajan isoimman määrän lihaa lautaselle. Pääasiallisesti ruoka koostuu papaijasta, kanamunasta, porsaanlihasta, kalasta, kananmunasta, kanasta, kookoksesta, tarosta, kananmunasta, banaanista ja leipäpuun hedelmästä - ja kanamunasta. Jos tarvitset jotain erityisruokavaliota, niin onnea matkaan. Tuo oma kokki ja tarpeet mukanasi.
Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdettiin käymään läheisellä "ui kilpikonnien kanssa" paikassa ja olin jo valmiiksi silleen, että hohhoijaa, tässähän niitä konnia ui edustallakin koko ajan - mutta tämähän olikin varsin kiva juttu. Ja hinta vain 7 talaa (2,50€)/henkilö. Paikka oli hyvin luonnonmukainen ja saatiin melkein koko päivä olla siellä ihan kahdestaan turtlesien kanssa. Tässä oli siis iso lampi, josta oli rajattu pieni osa, missä sai uida kilpikonnien kanssa. Oletan, että konnat pääsee aina joskus tästä myös tuonne isompaan osaan, vaikuttivat ainakin hyvin iloisilta ja virkeiltä.
Ohjeet oli hyvin selkeät: Konnien kanssa saa olla tekemisissä, niitä saa rapsutella ja syöttää, mutta ilmaan ei saa nostaa ja aurinkorasvaa ei saa käyttää. Aamulla en tarkoituksella laittanutkaan rasvaa kun arvasin, että varmasti on tällainen sääntö olemassa. Sen voin vaan nyt kokemuksesta sanoa, että ilman aurinkorasvaa nahka käryää tuossa vedessä kelluessa about muutamassa sekunnissa. Oli aika lähellä, ettei konnat voineet alkaa närsiä kypsiä paloja ihosta irti kuin jostain kebab-vartaasta. Siitä olin yllättynyt, että nämä kilpikonnat olivat itse hyvin halukkaita tulemaan rapsutettavaksi ja niitähän pyöri jatkuvasti ympärillä. Yhteen videoon tuli hauskasti tallennettua, kuinka yksi kilpikonna tuli salaa minun taakse ja läimäytti räpylällä suoraan persuuksille. Aikamoisia veijareita ja tuntui, että tekivät jotain piloja ihan omaksi huvikseen meille. Ohjeistuksessa sanottiin myös, että oranssia väriä kannattaa välttää, koska konnat saattavat luulla ruoaksi ja tästä olin kyllä todella huolestunut, sillä minulla nyt sattui olemaan shortseissa hyvin ikävässä paikassa oranssia väriä! Koko päivä oli erittäin kiva siihen asti, kunnes paikalle tuli joku turistiryhmä, joka välittömästi rikkoi kaikkia sääntöjä: Konnia nosteltiin vedestä ilmaan, hypittiin ja huidottiin ja huudettiin kuin kaistapäiset koko ajan. Joskus ei voi vaan käsittää ihmisten typeryyttä. Se siitä sitten. Kello 15 lähdettiin kävelemään takaisinpäin ja juuri sopivasti oltiin ennen illallista kämpillä.
Tuttuun tyyliin sunnuntaisin ei täällä mikään ollut auki, eikä vissiin olisi mitään muuta saanut tehdäkään, kuin käydä kirkossa ja revitellä kitapurjeet pulleana hoosiannaa, joten otettiin itsekin tämä päivä hyvin rennosti ja mahdollisimman synnittömästi. Suosittelen silleen kyllä ehdottomasti käymään täällä tyynellämerellä sunnuntaina kirkossa, sillä yhteislaulu on aika huikeaa kuultavaa. Itse on käyty kirkossa jo Tongalla ja ties missä, joten sunnuntaiepistola jäi nyt tällä kertaa kuulematta. Toivottavasti ei missattu mitään uusia juonenkäänteitä. Lähinnä tuli uitua, syötyä ja sen jälkeen taas vähän uitua. Menee se päivä ihan kivasti niinkin.
Sunnuntai-iltapäivänä alkoi yhtäkkiä ihan mieletön tuuli ja vesisade ja meidän fale oli hajota liitoksistaan. Muutama palmunlehväseinäkin irtosi paikaltaan, mutta saatiin karsittua ne jokseenkin kasaan pahimman myräkän loputtua illalla. Koska päivä meni melko harakoille, yritettiin vielä lisätä päiviä meidän varaukseen täällä, mutta yllättäen olikin huomenna kuulemma tulossa porukkaa ja kaikki falet jo varattuja. En tiedä, mikä ihmeen porukka tänne on tulossa, mutta nyt ei auta kuin keksiä jotain muuta sitten. Myräkän jälkeen lähdettiin vielä kävelemään tietä eteenpäin, koko ajan puhelimen wifi-verkon haku päällä ja toivottiin, että jonkinlainen verkko jostain ilmestyisi. Välillä kävellessä joku wifi-verkko vilahtikin nopeasti näytöllä, mutta aina kun yritti kirjautua sisään, se oli jo hävinnyt. Aivan toivoton homma ja täysin tyhjän päälle täytyy huomenna taas lähteä. Kuultiin tässä vielä, että tämän majoituksen omistajan siskon mies olisi suomalainen ja täälläpäin jossain, mutta tämä jäi nyt henkilökohtaisesti todistamatta. Kaikkialle suomalaisia eksyykin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti