Tokion ensimmäinen päivä

Ensimmäisen yön nukuin parin tunnin pätkissä ja kello 07 tapahtui lopullinen ylösnousemuksen yritys. Katja oli sen verran paremmassa iskussa heti aamusta, että ehti hakea jo leivät kaupasta, sillä välin kun vasta örisin ja yritin vääntää itseäni sängystä. Paremmin tämä eka yö meni silti kuin yleensä tänne tullessa. Hotelleissa asuessa nämä siivoukset on oikea vitsausten vitsaus ja kello 10 viimeistään alkaa oveen koputtelu ja jos et avaa, niin kohta sen jälkeen alkaa puhelin soida, että milloin pääsee siivoamaan huoneen?

Syömisen jälkeen ensimmäinen missio oli yrittää löytää Osmo Pocket minikameraan suotimia ja lisäosia, koska eihän tällaisessa paahteessa muuten pysty mitään kuvaamaan. Sitähän sanotaan, että sitä elektroniikka, mitä ei Akihabaralta Tokiosta löydy, niin sitä ei tarvitse... Ja ilmeisesti en tarvitse niitä suotimia sitten, koska ainuttakaan ei löytynyt. Käytiin vielä ihan virallisessa DJI:n myymälässäkin ja sielläkin oli vain yksi paketti jotain epämääräistä suodinta, eikä ollenkaan sitä mitä etsin. Voin sanoa, että DJI ei todellakaan ole japanissa mikään tunnettu tai suosittu merkki. 

Jatkettiin kävelyä hiki ohimolla (ja joka paikassa muuallakin) helmeillen ja kelmeillen kohti Tokion päärautatieasemaa ja maksimissaan 10 minuuttia pystyi kävelemään ja sen jälkeen oli käytävä jossain kaupassa sisällä viilentymässä ja ostamassa jäätelöä tai kylmää juomista. Ihan mieletön kosteusprosentti ja asteet. Juomabudjettiin tulee menemään huikea summa tällä kertaa ja nyt puhutaan ihan vain virvoitusjuomista. Onneksi japanissa on juoma-automaatteja joka nurkalla ja jos urheilujuomien määrästä voisi jotan päätellä, niin japanilaiset on maailman urheilullisin kansa. Okei, ehkä ne juomat on enemmän tarkoitettu kostean karaokeillan jälkeisiin aamutiloihin kuin urheilusuorituksiin, mutta tärkeä helpotus on onneksi aina lähettyvillä. Ja sanon nyt ihan vaan vinkkinä, että tällaisissa lämpötiloissa ei kannata pitää housuja, joissa pienikin kostuminen imeytyy kankaasta läpi. En tiedä, että niin olisi käynyt ikinä kenellekään, mutta ei ole kiva jos housuissa on sellaiset pyöreät läikät persuuksissa kävellessä. Hyvä, että tämä oli vain kuvitteellinen tilanne... Joo-o...

Tokion asemalta käveltiin vielä Shiodomelle katsomaan suurta Studio Ghibli kelloa ja syötiinpä matkalla Matsuya-ravintolassa erittäin hyvät ja halvat annoksetkin Asahi-oluen ryydittämänä. Tarkoitus oli kyllä vielä jatkaa hiukan eteenpäin, mutta nyt alkoi ensimmäisen päivän kävelyt tuntumaan kropassa siihen malliin, että oli puhallettavat peli poikki. Metrolla takaisin hotellille ja tähän aikaan olikin sitten sellainen työstäpaluuryysis ja hässäkkä, että oksat pois ja lehdet kompostiin. Tokiossa kannattaa suosiolla välttää näitä aamu ja iltaruuhkia metrossa, mutta eihän sitä aina muista. Jos taas sattuu olemaan jonkun kansallisen lomapäivän aikaan täällä, niin suosittelen suoraan sanottuna vetämään verhot kiinni ja nukkumaan hotellissa koko päivän.

Kaupan kautta mentiin pää kolmantena jalkana takaisin hotellille ja ensimmäinen kokonainen Tokion päivä oli onnistuneesti takana. Olo oli kuin olisi maratonilta tullut maaliin.  Erittäin kuumaa ja haastavaa oli tänään kävellä ja imee kyllä mehut (tai oluet) äijästä, vaikka miten ryystät juomaa huiviin. Parempi tämä silti on kuin kylmä. Huomenna keksitään taas jotain uusia juonia. 

Loppuun pieni ekoininä:

Hauskasti täällä on ruokamarketissa lappuja, joita voi laittaa ostoskoriin, että ei muovipusseja kiitos, mutta äsken ainakin kassa otti kylmästi lapun pois ja heitti kourallisen muovipusseja koriin. Japani on varmasti maailman kovin muovijätteen tuottaja, mutta toisaalta on myös sanottava, että japanin kierrätys on aivan omassa tasossaan ja melkein kaikki menee kierrätykseen.