Tokion ensimmäinen viikonloppu

Tokion ensimmäisen viikonlopun viralliset juhlallisuudet aloitettiin kävelemällä perjantaiaamuna Funaborilta Kinshichoon, joka on ehdottomasti minun suosikkipaikkoja asuinalueeksi - siis jos saisi täältä Tokiosta jonkun paikan valita. Kerrassaan viihtyisä alue ja kaikki mahdollinen on lähellä. Nyt oli vaan taas niin kuuma päivä tänään, että melkein sama kuin olisi vetänyt jotain triathlonia ja juomaa piti käydä tankkaamassa joka kiskalla. Normaalisti juon aina hanavettä täällä, mutta hotellin hanasta tuleva vesi on nyt niin lämpimän tuntuista, että en halua ekoina päivinä ottaa riskiä. Mietiskeltiin taas tuossa kaikessa rauhassa talsiessa (ja silti puoli kuolleena), ensi vuoden olympialaisia ja juoksijoita, jotka joutuu tähän paahteeseen kisaamaan. Ei käy kateeksi.

Kinshicholla käytiin katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja ja on se vaan todellinen harmi, että täällä japanissa vedettiin airbnb-hommat melko totaalisesti seis ja mahdollisuudet saada ihan normaali asunto hävisi kuin pitkä pieru Saharaan. Vuokrasin täältä aina ennen paikalliselta ihmiseltä todella viihtyisän asunnon ja ottaisin sen ehdottomasti vieläkin, jos se vaan olisi mahdollista. Mutta kun ei ole.

Koska olen ehdottomasti "kulttuurimiehiä" ja aina kannattaa reissussa käydä harrastamassa jotain kulttuuria tai museoita, niin sitä aukkoa paikkaamaan valittiin tällä kertaa tupakka- ja suola museo. Kyllä, luit ja ymmärsit ihan oikein: Tupakka- ja suola museo. On siinäkin jumankauta idea! Viereen voisi laittaa vaikka jonkun kehko- ja sydäntautimuseon. Hyvin informatiivinen museo oli sinänsä kyllä, mutta siitä ei tietenkään ollut mitään havainnollista näyttelyä, kuinka moni ihminen vuodessa kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Eikä siitä, miten miljoonat päivittäin ympäriinsä heitetyt tumpit vaikuttaa ympäristöön. Eikä siitä, miten kotona alakerrassa joku *keleen korsteeni polttaa 10 minuutin välein ikkunalla ja se savu tulee suoraan meille yläkertaan sisään! Yölläkin!!! Okei, se siitä nyt. Lähtiessä olisi matkamuistokaupasta saanut ostettua tietenkin vielä mukaan... Tadaa! Arvasit aivan oikein: röökiä ja suolaa.

Metrolla takaisin hotellille ja tervetuliaisoluiden jälkeen suihkun kautta uuteen nousuun. Välisuihku on täällä päivisin pakko ottaa ja vaihtaa uutta paitaa päälle, sen verran pukkaa nimittäin soijaa muuallekin kuin ruokalautaselle. Loppuillaksi suuntana oli taas Shinjuku, joka on ihan näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka aina myös näin viikonloppuiltaisin, mutta itse en kyllä sinne välttämättä ihan ensimmäisenä menisi, jos tarkoituksena olisi viihtyä ja ottaa kuppia. Poikkeuksena Robot Show, joka on minun mielestä varsin viihdyttävä ja hauska juttu. Nyt oli tällä kertaa lähinnä tarkoitus testata kameroita. Niin Shinjuku on siis se paikka, minkä Godzilla aina elokuvissa riehuu tuhannen päreiksi. Shinjukulla on ikävä kyllä useampi paikka, missä liikkuu Godzillan sijasta lähinnä turisteja ja siellä notkuu nurkilla "ei japanilaisia" äijiä,  joiden tarkoitusperät on varsin hämärällä pohjalla. Näiden alueiden ravintoloihin jos menet sisään, niin toivotan onnea. Roppongilla kerran käytiin tällaisessa paikassa ja joku amerikkalainen sisäänheittäjä istui vieressä koko ajan, hinkusi tippiä ja hoputti juomaan nopeammin, että voi tilata taas uuden. Syvältä perziistä oli se kokemus. Vaikka japanissa ryöstetyksi tulemisen vaara on aivan äärimmäisen pieni, suosittelen kuitenkin pysymään alueilla, missä paikallisetkin liikkuu. Näin kesäisin tavaratalojen katoilla on olut-terasseja ja niitä aina vaan suosittelen. Ylhäällä kattopuutarhoilla on kiva istuskella ja tissutella juomia huiviin, kun edes pieni tuulenvire tuo helpotusta Tokion paahteiseen päivään. Jengi Shinjukulla on perjantai-iltaisin, rankan työviikon jälkeen totaalisesti ns. "pellit kiinni" ja aika erikoisia tilanteita tuli taas tänäänkin vastaan, mutta ei siitä nyt sen enempää. Niin kuin jo sanoin: käy katsomassa tilanne ja se on sitten nähty.

Lauantaina käytiin aamupäivä pyörimässä Asakusalla, jossa sijaitsee kuuluisa Sensojin-temppeli ja Nakamise ostoskatu. Nämä molemmat on ehdottomasti pakollisia Tokion nähtävyyksiä, mutta varaudu siihen, että turistien määrä on päiväsaikaan täälläkin aina aivan käsittämätön. Sitä ei usko kukaan, minkälaista oli japanissa tsunamin ja Fukushiman jälkimainingeissa vuonna 2011, kun ei ollut turistin turistia missään. Se oli täysin surrealistinen kokemus ja sellaisena en todennäköisesti tule japania enää ikinä kokemaan. 

Lauantai-iltana käytiin katsomassa vielä ilotulitusta uuden olympiastadionin luona ja käveltiin siitä Shibuyalle tarkastamaan, onko maailman ruuhkaisin risteys vielä entisensä? Ja olihan se. Kaikki on niin kuin ennenkin. Onneksi.