*** Missio 3 käyntiin

Nyt alkaa olla seitsemän kuukautta reissua takana, joten rikottiin juuri kestossa meidän aiempien yhtämittaisten reissujen pituusennätys. Nyt kun ei ole enää sitä painetta harteilla, voidaankin nostaa panoksia huomattavasti.

Fiji Airways ATR 72-600

Missio numero kolmosen suoritus aloitettiin Port Vilan aurinkoisena ja hyvin miellyttävänä tiistaiaamuna, 20. huhtikuuta, kellon ollessa tasan kahdeksan. Taksilla hurautettiin lentokentälle (1500VUV/12€) ja kello 09.50 Fiji Airin ATR 72-600 potkurikoneella nokka kohti Fidziä. Itse asiassa heräsin tänään jo paljon ennen kuutta, sillä tämä seuraava kohde aiheutti hiukan perhosia vatsanpohjalle liitelemään. Olen yleensä melko vähästressinen ihminen, mutta asiat, jotka ei ole tippaakaan omassa kontrollissa aiheuttaa pientä stressitasojen nousua. Hammaslääkäri on yksi niistä, koska en tykkää, että joku on sormet ranteita myöten suussa, puhuu jotain ihme koodikieltä, enkä tiedä yhtään mitä siellä on tapahtumassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että hammaslääkärien tietokoneella pyörii joku arvonta, mitä kenenkin suusta tänään löytyy. Ja mahdollisesti se arvonta on yhdistetty vielä hammaslääkärin pankkitilin silloiseen tilanteeseen. "Ai, ai, huono säkä, viisaudenhampaan poisto napsahti. Mutta kaikkihan on jo otettu pois. Ei, ei, kyllä täällä koneen mukaan vielä yksi on."

Lentäminen on sitten toinen hiukan stressitasoja nostava homma, koska siihen ei voi mitenkään itse vaikuttaa ja viime aikoina ollaan ikävä kyllä nähty, minkälaisia elämäänsä turhautuneita sekopäitä siltäkin osastolta saattaa löytyä. Lentämisen ei voi nyt antaa tällä kertaa kuitenkaan paljon stressitasoja nostella tai ei kohta enää muuta ehditäkään elämässä kuin stressata. Tänään on luvassa nimittäin tämän reissun 30. lento.

Kolmas stressitasojen kohottaja on kohteet, joissa selviytyminen ei ole omassa käsissä ja tämä seuraava kuuluu ehdottomasti siihen sarjaan. Vanuatulla en pelännyt myrskyjä tai maanjäristyksiä tippaakaan, koska aina oli kuitenkin omalla nopealla toiminnalla mahdollisuus vielä pelastaa tilanne. Tässä seuraavassa kohteessa ei sitä mahdollisuutta enää ole. Piste. Ihan turha rimpuilla ja asiat on vain jätettävä ns. "herran haltuun". Olen koittanut keksiä pääni puhki edes jotain selviytymiskeinoja, mutta huonolta näyttää. Tässä ei nyt todellisuudessa auta mikään muu kuin hyvä onni ja sen varaan on hiukan ikävä asioita jättää. Nyt kuitenkin turhat kauhistelut sikseen ja matkaan. Varmasti tulee ikimuistoinen retki.

Bula Fidzi!

Rainforest Eco Resort

Heti koneeseen astuessa alkoi jo edelliseltä Fidzin pysähdykseltä tuttu Bulan huutelu ja muutenkin palvelu oli todella ystävällistä ja miellyttävää. Vedessäkään ei pihtailtu ja meillä oli useampi pullo Fiji Wateria laukussa vielä koneesta ulos lähtiessäkin. Tämän päiväinen lento Fidzille ei kuulunut ilmaisiin ja kustansi 104€/henkilö. Lentoaika Fidzin pääkaupunkiin Suvaan oli tänään noin 2 tuntia 20 minuuttia ja lentosää melkein koko matkan mainio. Ikävä kyllä juuri ennen laskeutumista pamahti mustat pilvet tiiviisti ympärille, alkoi satamaan kaatamalla ja sitä riemua riittikin sitten pitkin päivää.

Sateiseen Suvaan laskeuduttiin siis kello 13.20 paikallista aikaa ja koska meillä oli ruhtinaalliset 18 tuntia vaihtoaikaa Fidzillä, varasin yhdeksi yöksi colo-i-Suva Rainforest Eco Resortin. Lentämisen jälkeen on nimittäin hyvä jeesustella Eco Resortissa röhöttämässä ja piereskelemässä, kuinka vihreä ja hyvä ihminen sitä oikein onkaan. Pankkiautomaatti ei kentällä tietenkään toiminut, joten pakko oli vaihtaa hiukan Australian dollareita vaihtotiskillä Fidzin dollareiksi. Itse asiassa automaatti toimi kyllä siihen asti, kunnes työnsin oman korttini sinne sisään, jolloin koko vekotin päätti lopettaa välittömästi toiminnan ja ilmoittaa, että: closed! Onneksi ei sentään jäänyt kortti sisään jumiin. Uskokaa tai älkää, ollaan kannettu vaarallisesti Tasmaniasta asti melkoista nippua Australian dollareita käteisenä laukussa, sillä seuraavassa kohteessa ei todellakaan ole automaatteja ja kaikki pitää maksaa käteisellä (Australian dollareina). Jos käteiset loppuu niin sitten ollaan kyllä todellisessa kus ...liemessä. Niin mikä se seuraava kohde sitten on, sano nyt jo perhana sentään?! Ällös hätäile ystävä hyvä, hetki pieni vielä...

Taksilla mentiin kentältä Eco Resortille ja hintaa matkasta tuli 30 Fidzin dollaria,

eli noin 12€. Aika huono kuntoisia oli tiet täällä Suvassa ja arvioisin, että ehkä hitusen oli turistilisää taksimatkan hinnassa jälleen? En ole kuitenkaan varma asiasta, joten en valita sen enempää nyt tässä. Hintataso Fidzillä on yleisesti ottaen todella paljon halvempi kuin muualla Tyynellämerellä ja kaupassa meinaa hommat lähteä totaalisesti käsistä, viime aikojen hirmuhintojen jälkeen. 

Bussissa

Majoitus oli varsin kiva, sijaitsi nimensä mukaisesti sademetsän reunalla ja ravintolasta oli huikeat näkymät edustalla olevalle pienelle lammelle. Hinta kahden hengen huoneesta (ilman omaa kylpyhuonetta) vain 28€/yö. Alueella vallitsi mahtava rauhallisuus ja viidakon äänet lisäsi paratiisimaista tunnelmaa. Hyttysiä oli ikävä kyllä melko reippaasti ja useamman piston ehti jo saada, vaikka miten yritti varoa. Syötiin todella nopeasti paikan ravintolassa kalahampurilaiset, jonka jälkeen hyppäys paikallisbussiin ja suoraa kyytiä Suvan keskustaan. Bussin voi täällä pysäyttää ihan missä tahansa ja hinta on 2 paikallista dollaria/henkilö. On muuten melkoisia vekottimia nämä bussit ja ilmastointi pelaa varsin tehokkaasti ja vihreästi "eco modella". Ainut vaan, että jos satut istumaan pakoputken kohdalla, niin silloin kuolet ikävä kyllä vihreästi ja tehokkaasti diesel-myrkytykseen.

Suva

Suva on siis Fidzin pääkaupunki, asukkaita 172 000, joista suuri osa on intialaisia ja meno juuri sen mukaista. Intialaisethan tätä kaupankäyntiä ja hommaa muutenkin täällä Fidzillä selkeästi pyörittää. Olipa melkoinen shokki pamahtaa suoraan Suvan keskustaan ja en ihan suoraan sanottuna tajua, miksi kukaan tervejärkinen tänne tulisi, ellei kyse ole nopeasta välipysähdyksestä tai jonkinlaisesta shoppailutripistä. Mitään trooppisen  paratiisin tunnelmaa täällä ei todellakaan ole. Noin kolme tuntia tuli pyörittyä keskustassa ostelemassa kaikkea tarvittavaa mukaan seuraavaan kohteeseen, jonka jälkeen bussiasemalle etsimään oikeaa bussia takaisin majoitukselle. Kyseinen tehtävä osoittautui aivan mahdottomaksi ja monelta kuljettajalta ja ihmiseltä saatiin kysyä, ennen kuin oikea bussi löytyi. Jos nyt totta puhutaan, niin joku laitapuolen kulkija näytti meille oikean bussin lanttia antamalla. Bussiaseman tienoo ei siis selkeästikään ole mitään maailman turvallisinta aluetta ja en todellakaan suosittele siellä pimeän aikaan heilumaan yhtään kauempaa kuin on ihan pakko. Ilmanlaatu on myös sitä luokkaa, että sieltä on päästävä hyvin nopeasti pois! Noin 50, toinen toistaan romumpaa bussia seisoo kaikki moottorit käynnissä asemalla ja homma on ihan sulaa hulluutta! En ole ikinä Intiassa käynyt, mutta kuvittelen sen mielessäni juuri tällaiseksi. Ei ole minun juttu. Päästiin kuitenkin lopulta takaisin majoitukselle, jossa vielä nopea suihku ja äkkiä nukkumaan. Huomenna on karmean aikainen herätys.

Matka jatkuu taas...

Torstaiaamuna herätys kello 05.50 ja muutaman eilen ostetun omenan ja pähkinäpatukan voimin jälleen ylös, ulos ja lentokentälle. Taksilla kentälle (sama 30 dollaria), jossa täysin saman koneen ja samojen lentoemäntien siivittämänä kello 9.20 kohti Tuvalua. Eli siinä se seuraava kohde tuli nyt ääneen lausuttua: Tuvalu. Tuskin sanoo kovin monelle yhtään mitään, mutta se asia tullaan nyt seuraavien viikkojen aikana toivottavasti korjaamaan.

Tämän päiväinen lentolippu ei myöskään kuulu ilmaisiin ja voin kertoa, että ei ole halpaa lystiä tämä. Hinta edestakaisesta lipusta kustansi 560€/henkilö, joten esimerkiksi suomesta japaniin pääsee hyvin usein halvemmalla hinnalla. Tämä on nyt vaan niitä juttuja, joita on pakko elämässä tehdä, maksoi mitä maksoi. Halusin Tuvalulle ehdottomasti siitä syystä, että pääsisin mahdollisimman lähelle ilmastonmuutosta koko karmeudessaan  - ja tämän lähemmäksi sitä ei taatusti maailmassa pääse.

Ranforest Eco Resort

Yllättävän paljon oli väkeä tulossa koneeseen, puhumattakaan siitä tavaran määrästä, mikä ihmisillä oli mukana. Siis huh huh! Sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä tänne Fidzillehän tullaan Tuvalulta nimenomaan ostoksia tekemään ja koska lentolippu maksaa karmean paljon, niin kerralla on sitten tuotava kaikki tarvittava mukana. Ainoastaan muutama ns. länsimainen ihminen oli tulossa koneeseen, joista yksi oli jo aivan lärvit täysi tähän aikaan aamusta. Mitä sain puheesta selvää, niin hän on Tuvalulla työskentelemässä  jonkinlaisen maantäyttöprojektin parissa. Vuoden 2010 tutkimuksen mukaan Tuvalulla kävi vuodessa noin 360 turistia ja tämä minun 2016 tutkimus tukee kyllä tätä väitettä. Suomenkielinen Wikipedia puhuu tuhannesta turistista vuodessa, mutta se on kyllä hyvin yläkanttiin vedetty arvio.

Päivän lento Tuvalulle kesti noin 2 tuntia 30 minuuttia ja kapteeni kuulutti aivan yhtäkkiä matkalla, että sykloni jää nyt oikealle puolelle, että saattaa hiukan pomputtaa. Häh? Anteeksi mikä? Missä? En edes tiennyt, että sellainenkin homma on täällä kytemässä, ja se tästä vielä nyt puuttuisikin, että se puhuri on tulossa meidän suuntaan Tuvalulle? Luultavasti ei, sillä syklonit harvemmin onneksi tulee siihen suuntaan. Tähän aikaan vuodesta ei kaiken lisäksi pitäisi edes mitään sykloneita enää olla.

Onneksi lento meni ilman ongelmia, vaikka välillä ulkona näytti todella pelottavalle ja mustalle. Vaikka potkurikoneella hiukan ekologisempaa onkin matkustaa, niin se ei pääse samoihin lentokorkeuksiin kuin suihkukone ja on näin käsittääkseni alttiimpi joutumaan paljon pahempiin trooppisiin myrskyihin? Meillä oli tässä nyt muutenkin hyvä säkä mukana, sillä monet ihmiset on yrittäneet useammankin kerran päästä Tuvalulle ja aina lennot on ties mistäkin syystä peruttu. Ei siis todellakaan ole mikään maailman varmin reitti ja kannattaa jättää aikatauluun väljää jos Tuvalu siintää mielessä. Itse tultiin nyt heti kertalaakilla, ilman mitään ongelmia maaliin.

Lähestyminen Tuvalulle oli huikeaa nähtävää ja aivan yhtäkkiä, monen tunnin pelkän aavan meren jälkeen aukesi kirkkaan turkoosi laguuni ja vain pienen pieni kaistale maata. On tämä paikka vaan aivan hevon kuusessa, siis huh huh! Sen näki jo ilmasta käsin varsin selkeästi, ettei tarvita kovin isoa aaltoa pyyhkimään koko "saaren" yli ja nyt ahisti hiukan vielä lisää. 

Ulkona oli aivan uskomattoman kuuma ja jos ei olisi viikkotolkulla jo tottunut olemaan ilman ilmastointeja kuumassa, niin olisi kyllä ollut melkoisessa pulassa. About koko saari oli tietysti katsomassa koneen tuloa, sillä tämä on melkoinen tapahtuma aina kun kone laskeutuu - ihan jo siitäkin syystä, että kiitorata vie about puolet koko atollista ja skootterit ja koirat täytyy saada jotenkin ihmeen kaupalla häädettyä pois alta. Ihmettelen, jos ei ole joskus kone törmännyt koiraan tai skootterin, sillä kone vetää lähtiessään läpi saaren vilkkaimman väylän. Kova hälytyssireeni soi japanilaisten lahjoittamasta, ikivanhasta paloautosta aina koneen lähtiessä, joten ehkä ainakin ihmiset älyää lähteä ajoissa pois alta?

Tuvalu

Varasin täältä Tuvalulta majoitukseksi Filamone Guest House -majatalon, joka sijaitsee ihan lentokentän vieressä - niin kuin tosin melkein kaikki muukin täällä. Tähän Filamonaan voi kuitenkin hienosti kävellä melkein suoraan terminaalirakennuksesta sisään. Vaikka majatalo ihan vieressä sijaitsikin, paikan työntekijä oli kuitenkin meitä hienosti vastassa ja ohjaamassa perille. Suoraan tässä majatalon sisäänkäynnin edessä oli hauta, jossa lapset istuskeli päällä ja iloisesti vilkutteli sisääntulijoille. Iltaisin haudassa vilkkuu aina värikkäät disco valot. Suomalaisen silmiin hiukan erikoista, mutta jos haudassa lepäävä henkilö eli hyvän ja pitkän elämän, niin minulle on ihan sama vaikka hauta ampuisi iltaisin ilotulitusraketteja ja tulisuihkuja, Village Peoplen YMCA:n alkufanfaarin soidessa taustalla. Kiva juttu. Eihän kaikki tarvitse aina niin haudanvakavaa olla?

Filamona Guest House

Itse sisäänkirjautumis/maksuprosessi oli kyllä uskomattomin juttu, mitä olen ikinä nähnyt - nimittäin siitä ei vaan meinannut tulla yhtään mitään. Okei, kunhan vaan varautuu siihen, että täällä ei mikään tapahdu nopeasti, niin kokemus on kyllä ihan hauska ja mieleenpainuva. Paikalla ollut nainen menetti nimittäin pienestäkin tapahtumasta tai koiran haukahduksesta koko ajatuksen ja sisäänkirjautumisprosessi loppui muutamaksi minuutiksi siihen. Välillä näytti, että hän on jo nukahtanutkin kesken kaavakkeen täytön. Myös rahojen kanssa oli ongelmia ja olin jo saamassa vissiin enemmän takaisin kuin olin maksanut, mutta puhelimen laskimella näytin tietenkin rehellisesti, että tämän verran pitäisi tulla takaisin. Vastaanoton naisella oli selkäreppu mukana, joka oli ihan täynnä ryppyisiä seteleitä ja sieltä näytin, että tällaiset setelit pitäisi nyt tulla takaisin. Ihan hauska kokemus heti tähän alkuun. Paikallinen puhetyyli on hyvin hiljaista, hidasta ja varovaista, joten muutaman kerran joutui aina varmistamaan, että mistähän nyt oli kyse? Täällä on porukka hyvin luottavaista ihmisten suhteen ja kannattaa olla tarkkana, ettei vaan itse petä heti alkuun sitä luottamusta. Majoitus on ihan hyvä ja siisti, omistaja perheineen asuu alakerrassa ja vierashuoneet on yläkerrassa. Alakerrassa on myös ravintola, jossa on varsin kohtuuhintaisia ja kohtuuhyviä annoksia. Ruoka-annos maksaa 7,5 australian dollaria (4,90€) ja olut 3 dollaria (2€). Ei ole pahoja hintoja ollenkaan, ajatellen miten hankala tänne on kaikkia tavaroita saada. Wifi pelaa melko hyvin, mutta maksaa 5 australian dollaria(3,30€)/100mb, eli suomeksi sanottuna: todella kalliiksi tulee!

Iltauinti

Koska kaikki muutkin näytti täällä tähän aikaan päivästä nukkuvan, niin otettiin itsekin parin tunnin siestat heti kärkeen. Kello 16 jälkeen herätessä olikin sitten raju päätös edessä, että mihin suuntaan lähdetään tietä kävelemään? Valittavana on täällä kävellessä kaksi vaihtoehtoa, joko ylös tai alas, ja hetkisen pohdinnan jälkeen päätettiin kävellä tällä kertaa tietä ylöspäin. Paahde oli vielä tähänkin aikaan aivan mieletön, mutta saatiin sentään jonkinlainen kierros tehtyä ja kyllähän nämä tiet tulee varmasti hyvin tutuksi parin seuraavan viikon aikana. Vettä saatiin onneksi kiskalta ostettua, nimittäin vesi ei missään nimessä ole juomakelpoista täällä. Kookoksia olisin halunnut ostaa, mutta vain Coca-Colaa oli taas tarjolla. Lääkkeet ja hedelmät voi täältä loppua, mutta Coca-Cola ei ikinä! Nyt vaan jotenkin pitäisi saada kaikki nämä muovirojut, mitä ostetaan, poiskin täältä sitten roudattua. Tänne ei niitä todellakaan jätetä! Miksi ihmeessä vettä ei voida pakata johonkin ekologiseen pahvipakkaukseen? Siinä olisi jollekin hyvä bisnesidea ja auttaisi näitä saaria todella paljon. Ainut vaan, että joutuisit kilpailemaan esimerkiksi täysin häikäilemättömän Nestlen kanssa ja se jos joku on pelottava ajatus. Yhtään muovia ei tänne kuitenkaan pitäisi enää ikimaailmassa roudata lisää, sillä jäteongelma on jo nyt aivan valtava. Siitä lisää hiukan myöhemmin.

Syötiin illalla majatalon ravintolassa kanaa riisillä ja otin tervetuliaismaljaksi jopa yhden San Miguel-oluen. Sitä en tiedä miksi täällä on juuri San Miguel olutta saatavilla, eikä esimerkiksi Fidziläistä olutta ollenkaan? Vettä alkoi jossain vaiheessa iltaa satamaan aivan älyttömästi, joten loppuilta meni ihan vaan istuskellessa ja ajatuksia kasaillessa. Kuvittele itse olevasi vain pienen pienellä maakaistaleella, keskellä valtavista luonnonvoimista tunnettua Tyyntämerta. Lähin apu löytyy Fidziltä yli tuhannen kilometrin päästä ja lentoja tulee vain todella harvoin. Ei ole hermoheikkoisen hommaa tämä. Hyvää yötä Hanna ja lapset, sanoi mummo kun tsunami Tuvalun yli pyyhkäisi!