Tuvalu: Vain hiukan pinnan yläpuolella

Funafuti

Asukkaita Tuvalulla on noin 10 000, joista about 6000 asuu täällä Funafutin-atollilla, jossa nyt siis parhaillaan majaillaan. Tarkemmin ottaen ollaan tällä hetkellä Funafutin-atollilla ja Fongafalen saarella. 6000 ihmistä on kuitenkin valtava määrä jengiä näin pienelle kaistaleelle (2,4 neliökilometriä) maata ja ongelmat onkin heti sen mukaisia. Koko Tuvalun pinta-ala (siis jos kaikki saaret lasketaan yhteen) on vain 26 neliökilometriä, eli hiukan on tiukkaa elintilan suhteen täällä - ja sekin vähä häviää perkules sentään koko ajan hiljalleen mereen.

Koko tämä väestö elää täällä kaiken lisäksi vain yhden ison aallon päässä totaalisesta hävityksestä ja se on todella pelottava fakta. Tuvalun korkein kohta (joka ei ole täällä Funafutilla) on vain 4,5 metriä merenpinnasta, eli minkäänlaista pakopaikkaa ei kerta kaikkiaan ole. Ylhäältä koneesta katsottuna asian näki jo varsin selkeästi. En tiedä, onko edes mitenkään mahdollista rakentaa joku suoja tsunamin varalle, mutta sellainen täällä kuitenkin tarvittaisiin todella nopeasti. On nimittäin vain ajan kysymys, milloin se katastrofi tapahtuu. Esimerkiksi Japanin maanjäristyksen jälkeen, vuonna 2011, täällä elettiin monta tuntia pelossa, että Tuvalun viimeiset hetket on nyt todellakin käsillä. Itse oltiin samaan aikaan Miyakojiman-saarella, Okinawalla,  jossa sentään oli aivan toisenlaiset mahdollisuudet siirtyä tarvittaessa turvaan. Täällä ensimmäinen aalto tuhoaa, toinen huuhtelee ja koko paikka häviää muutamassa hetkessä kartalta. Se on kammottava ajatus, joka tulee yön pimeinä tunteina väkisinkin täällä mieleen. Välillä oikein mahanpohjasta kouraisee. Viime aikoina on järissyt vähän joka puolella ja toivottavasti se ei nyt enteile mitään todella isoa jyräystä.

Tämähän on jo ihan hienoa rojua 

Tuvalu on tunnettu ennen kaikkea siitä, että se on ensimmäisenä valtiona maailmassa joutumassa ilmastonmuutoksen uhriksi ja vajoamassa - siis ilmankin tsunamia - ikuiseen kadotukseen. Tutkimusten mukaan vain 20-40cm pinnannousu riittää tekemään koko Tuvalusta lopullisesti asuinkelvottoman. Eikä tarvitse mitään kovin kattavaa tutkimusta aiheesta tehdä, sillä sen näkee täällä joka paikassa ihan omin silmin. Välillä suolavesi jo nousee ympäri saarta tuhoten kasvustoa ja hedelmäpuutkin alkaa olemaan täällä harvinaisuus. Tuvalun väestölle on etsitty paikkaa, mihin siirtyä, jos (ja kun) tilanne käy tulevaisuudessa aivan mahdottomaksi, mutta kukaan ei ole tietenkään kovin halukas ottamaan vastuuta asiaan, joka on täällä jokaiselle ihmiselle aivan päivänselvä fakta. On aika vaikea sanoa ihmiselle, jonka asunto on jo puoliksi veden alla ja isovanhempien luut lentää aallon mukana haudasta rantaan, että ilmastonmuutos on vain hölynpölyä ja pelkkää viherpiipertäjien horinaa. Täällä ei onneksi olla mitään vellihousuja asian suhteen, vaan Tuvalu on uhannut Yhdysvaltojakin oikeustoimilla, täysin riittämättömistä toimista päästöjen pysäyttämiseksi. Oikea lottovoitto Tuvalulle on ollut kansallinen verkkotunnus (.tv), jota on ollut hyvin ymmärrettävistä syistä varsin helppo vuokrata viihdeteollisuudelle eteenpäin ja hankkia tuloja tähän taisteluun tuulimyllyjä - ja suoranaisia idiootteja vastaan. Samantien kun verkkotunnus Tuvalulle myönnettiin, lensi tänne joukko liikemiehiä ja eräs amerikkalainen yhtiö osti 50 miljoonalla dollarilla oikeudet vuokrata tunnusta eteenpäin. Eli ei ollut mikään huono juttu Tuvalun kannalta tämä verkkotunnus ollenkaan. Huvittavasti, 2000-luvun alussa Tuvalu hankki myös huomattavia summia ohjaamalla aikuisviihdelinjoja maan suuntanumeron (688) kautta. Kuten arvata saattaa, paikalliset hartaat kirkonmiehet ei liiemmin ilahtuneet tästä toiminnasta ja se homma tyssäsi hyvin nopeasti. Lähde: Independent. 

Auringonlasku

Autoja täällä Funafutilla on hyvin vähän, mutta skoottereita sitäkin enemmän ja niillä jengi pöristelee päivät pitkät pitkin kapeaa maakaistaletta, joka pahimmillaan on vain tien levyinen  - ja meri on heti molemmilla puolilla vastassa. Kypäriä ei kenelläkään tietysti täällä ole, mutta naisilla on aina hienot kukkaseppeleet päässä ajellessa. En tiedä, miten kukat suojaa kallon raapiessa asfalttia, mutta nopeudet on onneksi hyvin rauhallisia. Kävellessä vastaan tulee myös kaiken maailman uskontojen lähettämiä lähetystyöntekijöitä, mutta he eivät meitä onneksi vaivaudu sen enempää ahdistelemaan. Ei olla oikeaa kohderyhmää, eikä oikein ole lauluääntäkään, joten jatkakaa suosiolla matkaa. Ehkä muutaman sanan vaihtavat jos vastaan tulevat. Täytyy muistaa, että kun uskonnot on aina pitäneet näitä Tyynenmeren saaria hiukan sivistymättöminä paikkoina, jotka kaipaavat valistusta ja valoa, niin fakta kuitenkin on, että silloin kun Euroopassa vielä luultiin maailman olevan litteä, eikä uskallettu lähteä silmänkantamaa pidemmälle, peläten putoamista helvetin tuliin, oltiin täällä Tyynellämerellä vedelty jo vuosisatoja ristiin rastiin, tuhansia kilometrejä saarilta toisille. Kumpikohan se sivistymätön ja takapajuinen nyt sitten olikaan? Mutta hyvin on tämä valistus kuitenkin mennyt täällä perille ja hallelujaa-laulut raikaa valtavalla volyymillä aamusta iltaan tässä meidän majatalon vieressä. En tiedä ohjeistetaanko raamatussa oikeasti jossain kohtaa, että nämä messut on pakko aloittaa jo kello 04 aamulla, vai voisiko siitä ehkä hiukan venyttää myöhäisemmäksi? Äänikin olisi ehkä paremmin auki hiukan myöhemmin aamusta? Sinänsä kuulostaa todella korkeatasoiselta kuorolaulannalta kyllä.

Meri molemmilla puolilla

Saaren ainoa hotelli Vaiaku Lagi sijaitsee ihan tässä meidän lähellä ja jos et ole nähnyt aikoinaan suomenkin tv:ssä nähtyä dokumenttia paikan omistajasta, kannattaa jostain etsiä ja katsoa. Hän oli sitä mieltä, että lisää vaan diskoa pystyyn, kohta alkaa tuomiopäivän turisteja tulla. Ikävä kyllä yhtään discoa ei taida enää olla pystyssä? Tällä hetkellä yritetään Vaiaku Lagi-hotellin edustalla täyttämällä saada edes vähän lisää pinta-alaa Tuvalulle ja näyttää sille, että se saattaa jopa olla onnistumassa. Ensimmäiset kunnon myrskyt varmasti näyttää totuuden. Valtavia hiekkasäkkejä kasataan pinoon kuopan pohjalle ja sitten hiekkaa päälle, ja näin on saatu jo paljon uutta maata Tuvalulle. Jos tämä lopuksi tasataan vielä hiekkarannaksi, niin täällähän on kohta maailmanluokan biitsikin. Käytiin kävelemässä alueella, jota ei ole ennen ollut olemassakaan ja Google Mapsin mukaan käveltiin jo pitkällä meressä. Aika jännä juttu. Juuri ennen auringonlaskua saaren ihmiset viettävät aina aikaa kiitoradalla, pelaten erilaisia pallopelejä ja siitä olin yllättynyt, kuinka paljon nuoriso täällä todella iltaisin osallistuu kaikenlaiseen kuntoiluun. Mielikuva puun alla makaavista, laiskoista ihmisistä voidaan heittää kyllä ihan totaalisesti romukoppaan. On jalkapalloa, rugbyä, lentopalloa, koripalloa jne. jne. 

Iltapelit kiitoradalla

Perjantai-iltana kuultiin aivan valtavaa huutoa ja naurua tästä meidän majatalon viereistä rakennuksesta ja parhaillaan oli menossa joku hyvin hämmentävä esitys, jossa paikallinen mies oli pukeutunut perinteiseen naisten asuun ja tanssi perinteisiä tansseja. Tämä oli naurun määrästä päätellen yksi hauskimpia juttuja, mitä täällä on ikinä nähty. Ja mikäs siinä - hyvin klassista ja harmitonta huumoria. Myöhemmin perjantai-iltana tunsin yhtäkkiä, että hiukan on kurkku tulossa kipeäksi ja kun yöllä heräsin niin tärisin kauttaaltaan, kuumetta oli paljon ja olo oli aivan hirveä. Tämä tauti tuli päälle kuin luotijuna! Täällähän periaatteessa kaikki vaihtoehdot on mahdollisia aina kolerasta dengueen, mutta toivottavasti ei nyt sentään? Luultavasti sain tämän kyllä jo Fidziltä, koska meidän majapaikan tieno oli aivan täynnä hyttysiä. Jokaista lihasta särki aivan valtavasti ja tietenkin meillä oli mukana vain aspiriinia, jota ei esimerkiksi dengueen saa ottaa ollenkaan. Ei auttanut mikään muu kuin kärsiä, vaikka tuntui, että silmätkin räjähtää kohta päästä. Kello 07 aaamulla alkoi meidän majatalon vieressä taas niin kova musiikki, hallelujan huuto ja kuorolaulu, että nukkumiset oli viimeistään siinä kohtaa nukuttu. Kun kuuntelin kuumehikoiluissa ulkopuolelta kantautuvaa laulua, olin kuin jossain omituisessa unessa. Rauhoittava, mutta hyvin omituinen tunne. Edelleenkään en voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että laulun katkaisee yhtäkkiä aalto joka huuhtelee kaiken mereen. Jos nyt joku aalto sattuu tulemaan, niin en pysty tekemään yhtään mitään ja se aalto on sitten kyllä minua varten lähetetty.

Auringonlasku-uinti

Lauantaina tänne Tuvalulle piti tulla lentokone, mutta ei sitä kuulunut aamulla, eikä vielä illallakaan, joten tulematta jäi. ***myöhemmin tarkistettu tieto: lauantailennot on kokonaan lopetettu*** Tässä nyt hiukan heräsi epäilys, että kuinkahan pitkään täällä lopulta ollaankaan? Sykloni meni kuulemma Samoalle, eli sen ei pitäisi aiheuttaa täällä mitään ongelmia ja ehkä vaan porukkaa ei ollut tarpeeksi tulossa ja lento peruttiin? Koko päivässä en päässyt edes sängystä ylös, syömisestä puhumattakaan, mutta Katja kävi ulkona löytöretkellä ja löysi kiskalta muutaman appelsiinin ja parasetamolia, ja niillähän nyt pääsi jo pitkälle! Onhan täällä joku sairaalakin olemassa ja katsotaan nyt joutuuko siihen vielä tutustumaan lähemmin? Yritän kyllä mahdollisimman pitkälle selvitä ilman, sillä ei ole mitään halua lähteä kokeilemaan paikallisen terveydenhuollon tasoa. Näin paljon ihmisiä, niin kai sen täytyy ihan toimivaa olla? Harmittavasti tässä menee nyt arvokkaita päiviä Tuvalulla ihan hukkaan, mutta minkäs näille teet? Teestä puheen ollen, japanilainen vihreä tee on ollut loppu jo useamman päivän, joten ei ihmekään jos joku omituinen trooppinen pöpö iski heti näin voimakkaasti. Nyt vaan totaalista lepoa ja palaillaan heti kun äijä on siinä kunnossa, että päästään johonkin majataloa pidemmälle. Hyvää yötä Hanna ja lapset, sanoi mummo kun kookos päähän putosi...