Vanuatu: Saarikierros

En tiedä olenko tullut vanhaksi, kärttyisäksi pihtariksi, vai miksi nämä hommat menee täällä nyt pelkäksi hinnoista valittamiseksi. Kuvittelenko vaan vai maksaako täällä oikeasti kaikki tosi paljon? Sanon kuitenkin vinkiksi tähän kohtaan, että jos olet Vanuatulle tulossa (pidemmäksi aikaa siis), niin ensisijaisen tärkeää on valita majoitus, jossa on mahdollisuus tehdä omia ruokia. Sillä säästää edes jonkun verran. Meillä ei tällä hetkellä sellaista mahdollisuutta ole, joten ollaan ihan ravintolahintojen riepoteltavissa.

Hiukan inhottavaa on jatkuvasti narista, sillä ihmiset on todella mukavia ja muutenkin tykkään tästä Vanuatun rennosta yleisilmapiiristä. Koska olen tässä blogissa kuitenkin budjettimatkaajan asialla, joudun sanomaan aivan suoraan, miten asiat tästä näkökulmasta on. Jos olet rahamies tai joku "viikko ja himaan" - "tyylinen matkaaja, siirry suoraan seuraavaan päivitykseen - sinun ei tarvitse näistä hommista välittää yhtään mitään. 

Okei, kaikki pihtarit kuulolla - nyt aloitetaan...

Matkalla saaren ympäri

Meidän majoituksen ravintolassa oli viikonloppuna paikallinen taksiäijä  syömässä, jolta otettiin samalla kyyti kaupalle ja hän sitkeästi matkalla tyrkytti meille kierrosta saaren ympäri. Päätettiin lopulta tarttua tarjoukseen, sillä pitäähän täällä jotain tehdä ja hiukan laittaa rahaa kiertoon. Koko päivän kierros kustansi 5000/lärvi (40€) ja se nyt kuulosti tälle saarelle ihan asianmukaiselle hinnalle. 

Lähdettiin liikkeelle maanantaiaamuna kello 08 ja ensimmäiseksi kohteeksi valittiin "Blue Lagoon Swimming Hole" (jo toinen sininen aukko tällä reissulla), joka sijaitsee noin 35km Port Vilasta itään. Ajomatkalla nähtiin paljon myrskytuhoja ja muun muassa roska-auto, joka kuskasi roskia avolavalla, muovipussit iloisesti ympäri saarta pöllyten. Juuri tämän takia en missään nimessä halua kaupasta muovipusseja mukaan - näin niille myöhemmin käy.

Blue lagoonilla oltiin kello yhdeksän aikoihin, jossa välittömästi hyppäys upeaan, kirkkaansiniseen veteen. Kylläpä olikin hikisen matkan jälkeen virkistävä pulahdus. Sisäänpääsy on nykyään 500/henkilö (4€) ja hiukan sanoisin, että kova hinta, vaikka varsin kiva paikka onkin. Lammikolla voi meloa kajakeilla, snorklailla, hyppiä Tarzanina veteen tai istua rannalla juomassa bisseä ja rapsutella kirppuisia koiria. Tämä sininen lammikko on jotenkin skitsosti jaoteltu niin, että toisen puolen omistaa joku toinen taho ja sinne ei vissiin saa mennä tältä toiselta puolelta. Hohhoijaa. En ole ihan 100% varma asiasta, mutta ehkä kannattaa valita Port Vilan suunnasta tullessa jälkimmäinen puoli. Okei, ihan kiva stoppi, mutta kyllä Kosraen ilmainen, "luuranko aukko" oli kivempi.

Blue lagoon

Seuraavaksi pysähdykseksi oltiin mielessämme ajateltu Eton-rantaa, mutta sinnekin olisi haluttu 500 sisäänpääsyä, joten ei muuta kuin kaasua komisario Palmu ja suoraan ohi. Okei, ymmärrän, että rahat menee jonkun kylän hyväksi ja silleen ihan hyvä, mutta miettikää nyt, jos se kuuluisa nelihenkinen perhe (jota aina käytän esimerkkinä) haluaa täällä mennä käymään rannalla, niin se on sitten 2000 (16,50€). Töttöröö. Minun mielestä aiempi hinta (300) oli vielä ihan siedettävä, mutta nykyinen on vaan reppureissaajalle liikaa. Piste. Näin myös matkalla, että yhdessä paikassa luki hinta kuvan ottamiselle ja siinä mennään jo sellaisiin asioihin, että en ole ikinä vielä maailmalla törmännyt. Toivottavasti en myöskään törmää. 

Saaren pohjoisosissa oli todella hurjaa syklonituhoa edelleen nähtävissä ja näin jopa palmun, joka oli lentänyt ylös toisen puun oksanhaaraan ja kiikkui nyt siellä. Aivan uskomattomat voimat on täytynyt olla kyseessä, eikä itsensä palmuun sitominen taidakaan olla niin hyvä idea kuin luulin? Tarkistin välittömästi asian ja Robert Dean Frisbie sitoikin itsensä Tamanu-puuhun, joten olin hiukan hakoteillä sen asian suhteen. Tsekkasin heti netistä, miltä tällainen tamanu-puu näyttää, että osaan valita tarpeen tullen oikean puun. Sykloni Pam oli ilmeisesti yksi voimakkaimmista koskaan Tyynellämerellä riehuneista myrskyistä ja jälki on todellakin sen mukaista. Kaik mänt. Täällä pohjoisessa ajellessa jokainen ihminen halusi vilkuttaa ja huudella meille tervehdyksiä ja olo oli kuin jollain kuningatar Elisabetillä konsanaan, joka vaan hienosti lipuu autolla ja vilkuttelee ihmisille ikkunasta. Valkoinen käsine vielä käteen ja ei kun ranne kuninkaallisesti heilumaan.

Mutakylpy

Seuraavan kerran vedettiin jarrua, kuumia lähteitä ja pyhää, "kaiken parantavaa" mutaa tarjoavassa paikassa saaren pohjoisrannikolla. Hinta järkyttävät 1500/henkilö (12,50€) ja jos nyt verrataan, että Japanissa voit kylpeä munasillaan hienoimmissa onseneissa Fuji-vuoren maisemissa, niin "hiukan" on ehkä yläkanttiin hinnoiteltu tämä onsen. Haluttiin kuitenkin ehdottomasti testata tämä mutahomma, joten seteliä kouraan ja sikana lämpimään mutaan pyörimään. Hirveän hajuista, mutta sehän on vaan merkki, että oikeaa vulkaanista aktiivisuutta muhii pinnan alla. Todella kivaa oli, vaikka hinta hiukan liian kova olikin ja loppupäivän haisi aivan mädälle kananmunalle.

Päivän lounas oli ajateltu syötäväksi isoja wahoo-kaloja tarjoavassa ravintolassa - joka tietenkin oli suljettu, koska ei ole turisteja. No tietenkin. Tämä oli paha isku, koska todella olisi tehnyt mieli syödä jotain aitoa paikallista kalaa, eikä mitään hampurilaisia ja pizzoja. Viimeisenä paikkana olisi vielä voitu mennä Cascaden putouksille, jotka sijaitsee meidän lähellä Melessä, mutta 2000/henkilö (16,50€) sisäänpääsy oli kyllä kaiken järjettömyyden huippu. Ollaan tässä jo upeita putouksia nähty ihan tarpeeksi maailmalla, joten 33€ ei nyt oikein lämmittänyt mieltä. En voi muuta sanoa kuin, että harmi, että tälle tielle on lähdetty. Haluaisin uskoa, että rahat menee syklonituhojen korjaamiseen tai johonkin hyvään, mutta joku raja silläkin. Risteilyturisteilta voi varmaan pyytää ihan mitä tahansa, mutta reppureissajalta ei. Suomalainen ei vaan voi käsittää luontokohteista rahastamista. Ei vaan pysty, eikä kykene!

Beach Bar

Eli saari tuli kierrettyä, mutta eipä ollut hurraamista tässä retkessä. Äijä sai nyt sentään hiukan töitä, mutta muuten ei ollut mikään paras retki meidän listalla. Joku visiitti aitoon, paikalliseen kylään olisi esimerkiksi ollut paljon mielenkiintoisempi kuin mitkään maksulliset rannat. Minun mielestä Blue Lagoonilla kannattaa käydä, mutta sen jälkeen melkein voikin suunnata jo takaisinpäin. Et sellasta. No tulipahan retki tehtyä. 

Tiistaina käveltiin 3,5km päässä meidän majoitukselta sijaitsevalle Mele Beach Bar-ravintolalle ja tämä olikin todella kiva paikka. Tiistaisin on kaikki pizzat 1000 vatua (8,20€) ja isolta kankaalta näytetään rannalla elokuvia. Tänään nähtiin Sykloni Pamista kertova dokumentti ja päälle Hail Caesar komedia. Todella kiva oli istua lämpimässä illassa, tähtien alla katsomassa elokuvaa ja mässäillä samalla pizzaa ja hyvää smoothieta päälle. Vaikka joku saattaa ihmetellä, että kuka nyt tulee katsomaan jotain elokuvaa rannalle , niin aivan turhaa ns. "tositrävellerin" horinaa. Todella mahtava homma ja kiva olla välillä ihmisten ilmoilla. Täällä on muinakin päivinä ohjelmaa ja aivan taatusti tullaan uudestaan. Suosittelen.

Torstaina kiivettiin suoraan meidän hotellin takana nousevalle kukkulalle, jossa sijaitsee viihtyisä  puutarha (ainakin ennen syklonia), ravintola ja zipline vaijeriliuku. Puutarhaa oli rakennettu antaumuksella 25 vuotta ja sitten yhdessä yössä sykloni Pamin vei kaiken mennessään. Aika karua. Kiipeäminen ylös oli todella hikinen urakka, mutta maisemat ylhäältä palkitsevat ja kiva, pehmeä tuuli puhalteli ja kuivatteli paitaa syödessä. Syötiin ylhäällä lounaat, jotka oli varsin maistuvat ja tarjoiltiin komeasti ja ekologisesti kookoksenkuorissa. Hinta 1500 vatua/annos (12,30€).

Perjantain tulishow

Perjantaina oli Vanuatulla taas kova maanjäristys ja koska olin täyttänyt matkustusilmoituksen, niin ulkoministeriökin jo tiedusteli, että ollaanko kunnossa?  Ainakin täällä meidän seudulla onneksi kaikki kunnossa, eikä mitään ongelmia. Kannattaa muistaa aina tehdä nämä matkustusilmoitukset, varsinkin jos on yhtään eksoottisemmasta kohteesta kysymys. En usko, että Tallinnan kaljanhakureissusta tarvitsee kyseistä ilmoitusta täyttää, vaikka vaaroja silläkin ressulla varmasti riittää.

 Perjantai-iltana käveltiin jälleen rantaa pitkin Beach Bar:ille, jossa mainosten mukaan on aina perjantaisin tarjolla etelämerten paras - ja ilmainen - tulishow. Kaikenlaista tuliäijää ja viheltäjää on tässä vuosien varrella nähty, mutta kyllähän tämä esitys todella oli ihan omaa luokkaansa. Todella hyvä show ja jopa ilotulitteet kuului tällä ryhmällä arsenaaliin. Ehdottomasti kannattaa tulla katsomaan ja heittää muutama lantti kolehtiin. Nämä sen oikeasti ansaitsevat.

Nyt on sellanen tlanne, että joudutaan sittenkin vielä palaamaan Port Vilaan muutamaksi päiväksi, sillä tässä meidän nykyisessä majoituksessa nousee hinnat tämän viikkotarjouksen jälkeen liian koviksi. Et sinne siis seuraavaksi...