Island Hopper: Pohnpei

Tämän aamun suunnitelma oli, että makoillaan kaikessa rauhassa hotellilla juomassa aamuteetä, kunnes kuullaan, että kone on lähestymässä ja kävellään sitten vasta kentälle. Joopa, joo, niin varmaan! Koneen aikataulunmukaiseen lähtöön oli vielä kaksi tuntia, kun alakerran tiski soittaa meille huoneeseen, että herätys - teillä on enää 20 minuuttia aikaa ehtiä kentälle! Ja kamatkin kaikki vielä pakkaamatta!

UA155 - Island Hopper.

Hurjalla repäisyllä laukut kasaan ja ehdittiin juuri ennen kuin lähtöselvitys kentällä sulkeutui. En ehtinyt edes vaihtaa puhtaita vaatteita, enkä pestä hampaita ja kaikki kamatkin vaan survottiin lennossa laukkuihin sisään. Toivottavasti edes tuli kaikki mukaan. En tiedä mitä järkeä on sulkea lähtöselvitys jo näin aikaisin, mutta sellainen on kuitenkin täällä tilanne. Sitten vaan istua möllötettiin pienessä, hikisessä terminaalissa ikuisuus, kunnes kone viimein tuli ja päästiin jatkamaan meidän saarihyppimistä. Ei mitään järkeä. Lähtövero oli muuten 20 dollaria/henkilö.

Hiukan ahdisti ja löi kylmää rinkiä hanurin ympärille, kun muistelin, miten tiukalle edellisen koneen nousu tässä kentällä oli mennyt - mutta no problemos. Kaikki teho irti mitä ikinä moottoreista lähtee, todella raju kiihdytys ja sopivasti juuri meren alkaessa oli kone ilmassa. Mahanpohjasta kyllä nappasi näin jyrkkä tempaisu ylös. On tämä hurjaa touhua!

Tämän päivän lento oli 1 tuntia ja 10 minuuttia, ilma mitä loistavin ja täysin tasaista kyytiä koko matka. Pohnpeillä on ilmeisesti ihan kunnollisen pituinen kiitorata, koska ei tarvinut mitään paniikkiratkaisuja tehdä, vaan rauhassa sai laskea koneen asfalttiin ja hitaasti jarrutella pysähdyksiin.

Pohnpei

https://en.wikipedia.org/wiki/Pohnpei

Kolonia.

Voin sanoa, että nyt oli kyllä lämmintä (32 astetta ja kosteus about 110%) ja hiki valui norona heti kun heitti lentoasemalla reput selkään.

Hotellin edustaja oli taas onneksi kentällä meitä vastassa, vaikka ei oltu mitään kyytejä edes etukäteen tilattu. Maisemat Pohnpeilllä näytti heti jo alkumetreiltä valovuoden kehittyneemmiltä kuin Chuukilla ja aivan kuin toisesta maailmasta oli muutenkin meno. Oikein miellyttävän näköistä. Japani on kuulemma maksanut tiet täällä kuntoon ja ne onkin sitten tehty ihan viimeisen päälle. Japanilla on muutenkin näppinsä pelissä tässä paikassa ja kaikkea japanilaista ruokaa, teetä ja snäksiä on hyvin saatavilla. Tuota, jotenkin tykkään tästä paikasta heti! Hotellina meillä täällä Pohnpeilla on Seabreeze Hotel ja ei ole mitään valittamista sen suhteen. Siisti, hyvällä paikalla Koloniassa ja ollaan kaiken lisäksi tällä hetkellä ainoat asukkaat.

Siis mikä ihmeen Pohnpei? Pohnpei on tunnettu lähinnä kolmesta asiasta ja ne asiat on: sakau, sakau ja sakau - ja ehkä Nan Madol myös. Täällä et voi mitenkään käydä joutumatta tekemisiin kyseisen luonnonihmeen (sakau) kanssa ja porukka on tämän juomisesta johtuen hyvin rauhallista ja levollista sorttia. Kaikki sanoo, että Pohnpein ihmiset on kaikista mukavimpia ihmisiä Mikronesiassa ja siihen ei ole minulla korjattavaa. Mitään turvallisuusongelmia ei ole, joten huoletta voi kävellä paikasta toiseen, noudattamalla toki ihan normaaleja turvallisuussääntöjä. Sakaupäissään olevia kuskeja kannattaa kyllä iltaisin hiukan varoa. Koiria on paljon, mutta nekin vaikuttivat melko leppoisilta (juokohan nekin sakauta?), eikä kukaan jaksanut käydä meitä ahdistelemaan tai räksyttämään. Tulopäivä pyörittiin lähinnä kävelemässä ympäri Koloniaa ja kysyttiin hotellin tiskiltä retki seuraavalle päivälle Nan Madolille. Melkoisen kallis retki ja maksoi $75/henkilö. Toivottavasti on edes sen arvoista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nan_Madol

Nan Madol

Lauantaina ajettiin siis ensin pitkä matka läpi hyvin vehreiden maisemien kohti etelää ja sen jälkeen samoiltiin vielä viidakossa ja kahlailtiin vedessä, kunnes viimein Nan Madolin rauniot avautui edessä. Suosittelen tulemaan paikallisen oppaan kanssa, joka tietää miten täällä pitää toimia, ellet halua ikuista Nan Madolin kirousta päällesi. Tämä on taas niitä paikkoja, joita ei voi ihmismielellä käsittää, että  miten ne on oikein aikoinaan rakennettu? Paikallisen tarinan mukaan kivilohkareet lensi itsestään paikoilleen ja toisen tarinan mukaan taas, jonkinlaiset jättiläiset rakensivat paikan. En sano, että kyseessä oli muinaiset avaruusoliot - mutta ne oli muinaiset avaruusoliot!

Minun mielestä tämä Nan Madol on aika huonosti tunnettu paikka, siihen nähden miten uskomaton mysteeri tämä koko juttu kokonaisuudessaan on. Tämänkin paikan näin himassa Muinaiset avaruusoliot -ohjelmasta, joka näköjään toimii ainakin hyvänä matkaohjelmana, jos ei muuten. Tähän Nan Madoliin liittyy kaikkia todella omituisia juttuja ja voin sanoa, että ne voimat tehoaa ainakin minun Olympus-kameraan. Ihan mieletöntä jumitusta, itsestään zoomailua, sd-kortin sekoamista ja videon sammumista koko ajan itsestään. Pelottavaa.

Vuonna 1907 saksalainen kuvernööri meni kaivelemaan ja tonkimaan Nan Madolilla hautoja ja löysi ilmeisesti jotain valtavan kokoisia luurankoja. Seuraavana päivänä hän kuoli mystiseen sairauteen, johon kukaan ei löytänyt syytä ja Japanilaisten valtakautena luutkin mystisesti hävisivät. Sen verran tarkistettiin tätä juttua, että käytiin myöhemmin Koloniassa etsimässä tämän saksalaisen äijän hauta ja se on kyllä olemassa. Että ei välttämättä ole kokonaan hatusta vedetty juttu.

Kepirohi falls.

Seuraavaksi mentiin hienolle putoukselle uimaan ja syömään oppaan mukanaan tuomaa lounasta. Hieno paikka ja tuli hiukan Maui ja Grenada mieleen. Juteltiin paikallisen oppaan kanssa ja kun kerroin minkä hintaisia kookokset ja mangot on suomessa, hän järkyttyi, meni metsään ja toi sieltä mukanaan muovikassillisen mangoja meille ilmaiseksi hotellille vietäväksi. Että niitä riittää nyt loppuajaksi. Kookoksia on juotu useita päivittäin, mutta niissä on täällä melko kovat paineet sisällä ja kuohuu avatessa kuin Markoboyn juomat. Muutama ihan räjähti halki kun yritin niitä avata.

Katjan aikoinaan Yapilta ostettu lavalava-hame herättää täällä hyvin positiivista mielenkiintoa ja jokainen tietää aina tarkalleen, mistä alueelta se on peräisin. Ilmeisesti kuviot on joka paikassa tietynlaiset tai jotain?

Iltaisin käytiin syömässä tässä Seabreezen hotellin lähellä olevassa rantaravintolassa, missä puhaltelee kivasti viilentävä tuuli ja tarjolla on jääkylmää Asahi-olutta. Näillä saarilla on aina se ongelma, että ravintolat tekee valtavat ruokalistat, mutta oikeasti vain muutamaa ruokaa on saatavilla. Nykyään aina kysyn, että mikäs olisi suositeltava annos tänään, niin selvitään nopeasti siitä arvailusta. Tässä rantaravintolassa on paljon kivoja kissoja, mutta näitä katteja ei kiinnostanut vieressä vilistävä iso rotta yhtään, vaan ainoastaan meidän ranskalaiset perunat. Koitettiin näyttää ja huutaa kateille, että tehkää nyt perhana sentään jotain, mutta ei niitä voinut vähempää kiinnostaa. Hyi helvata, että vihaan rottia! Täysin laiskistuneita ja länsimaalaisherkkuihin addiktoituneita kissoja on nämä.  En ole montaa kertaa nähnyt, että kissat syö ranskalaisia perunoita, mutta nämä on ihan hulluina niihin.

Sunnuntaisin ei täällä Mikronesiassa saisi mielellään tehdä muuta kuin käydä kirkossa ja syödä, mutta sen verran myöhään herättiin, että meiltä jäi nyt tällä kertaa kirkonmenot väliin. Sinänsä kyllä kannattaa joskus käydä tsekkaamassa, nimittäin täällä otetaan nämä lauluhommat tosissaan ja on tosi komeaa kuultavaa. Kirkkoja löytyy jokaista mahdollista uskontoa ja siitä vaan valkkaamaan sopiva.

Sakau (aka Kava)

Muualla Tyynenmeren saarilla sakaun juominen liittyy yleensä johonkin seremoniaan, sekä vaatii kaikenlaisia alkuvalmisteluja ja rituaaleja, mutta täällä Pohnpeillä on vähän rennompi meininki ja sitä voi juoda about missä, milloin ja miten tahansa. Myös naiset saa täällä juoda. Sakau tunnetaan muualla tyynellämerellä nimellä kava, mutta siihen verrattuna tämä sakau on aika tujua kamaa.

Sakau-baareja on Pohnpeillä joka nurkalla ja tien vierestä saa ostettua myös kanisterin messiin, jos on ollut kiire päivä. Sakau tekee käyttäjästään hyvin rennon ja rauhallisen, eikä taatusti kukaan ala aiheuttamaan ongelmia tämän juomasession aikana. Tiedän monta ihmistä, jotka tarvitsisivat tätä juomaa välittömästi! Alkoholin kanssa sakauta ei saa kuitenkaan missään nimessä sekoittaa. Jos olet joku extremevouhottaja tai turhasta stressaaja, niin suosittelen käyntiä täällä Pohnpeillä - loppuu se hikiniskailu hyvin äkkiä. Tämä on paikka minun makuun! Täällä on ensi tiistaina  tulossa vaalit ja hauskasti ehdokkaat kuskasivat kavapuskia auton katolla, josta sitten jakoivat mahdollisille äänestäjille. Se varmaan saa eniten ääniä, kenellä on tujuinta kamaa.

Nyt kuitenkin varoitus: tätä sakauta ei kannata tuoda mukanaan suomeen, koska joku todellinen "asiantuntijaviranomainen" on luokitellut sen suomessa lääkeaineeksi ja sanomista tulee varmasti tullissa. Se kuulemma aiheuttaa maksavaurioita ja suomessahan tämä tiedetään paremmin, kuin paikoissa, jossa kyseistä kasvia on käytetty vuosisatoja. Maa, jossa viinaa vedetään niin, että maksat paukkuu kuin raketit uutena vuotena, voisi jättää nämä arvioinnit ihan muille tahoille ja keskittyä vaan omiin ongelmiin. Kaikki täällä nauraa katketakseen, kun kerron tästä asiasta. Sen tietää täällä pikkulapsikin, että tottakai kasvi on haitallista, jos siitä käytetään vääriä osia juoman valmistukseen. Sama kuin kaikki sienet kiellettäisiin sen takia, että joku pölvästi söi kärpässieniä.

Itse en osaa tämän aineen vaikutuksista sanoa, koska en tietenkään koske tuotteeseen, minkä on Suomen kaikkitietävä viranomainen julistanut vaaralliseksi. Nukuin kuitenkin tosin hyvin koko tämän Pohnpein visiitin, mutta se johtuu varmasti vaan puhtaasta ja raikkaasta ilmasta. Turistille ongelmalliseksi sakaun ryystämisen tekee se, että et voi ikinä tietää mihin veteen juoma on tehty. Hyvällä säkällä se on tehty edes paikalliseen kraanaveteen ja sekään ei ole kovin vatsaystävällistä sorttia. Turvallista matkaa!

Olipa todella kiva paikka tämä Pohnpei ja suosittelen lämpimästi! Ehdottomasti olisin viihtynyt kauemmin, mutta huomenna on taas saaren vaihto edessä.