Havaiji - Florida: Lomaa lomailusta.

Ja juuri kun alkoi päästä rentoon aloha-tunnelmaan, olikin jo aika taas lähteä.

Aamulla kun heräsin herätyskellon kammottavaan, länsimaisesta aikataulutetusta yhteiskunnasta muistuttavaan ääneen, niin oli suoraan sanottuna iso tatti otsassa, rintaa pisti ja vilutti! Oliko tässä nyt mitään järkeä lähteä yli 10 tuntia reitiltä sivuun ja pelkkä ajatuskin taas laukkujen raahaamisesta, lentokoneessa istumisesta ja kylmillä kentillä notkumisesta puistatti! Eihän kukaan täysijärkinen lähde Havaijilta Floridaan? Eikö olisi voinut jäädä vaan nukkumaan ja kävellä sitten rauhassa aamupalalle Waikikille?

Ei voi - matkaan senkin laiskuri!

Tämä oli nyt raaka ratkaisu, joka oli pakko tehdä, koska tästä eteenpäin ei ole minkäänlaista suunnitelmaa vielä olemassa ja toisekseen Mikronesian turneella paloi sen verran pätäkkää, että joku halpa jakso tähän on ehdottomasti saatava. Moni kokemattomampi budjetin ylittäjä vetäisi tässä kohtaaa jo paniikit, mutta pitkällä reissulla on aina mahdollisuus tasata tilit yhdellä halvemmalla jaksolla.

Tilientasaamispaikan oli kuitenkin täytettävä seuraavat tiukat ehdot: aurinkoinen, hyvätasoinen majoitus, edullinen ruoka, hyvät maisemat, mahdollisuus kuntoilla, mahdollisuus olla ilman autoa... Ja näillä ehdoilla yksi paikka nousi ylitse muiden - tosin lämpötilassa joudutaan nyt hiukan tinkimään. Kohti Floridaa siis ja jo ennestään hyvin tuttuja maisemia...

Lähdettiin aurinkoiselta Waikikilta bussilla kohti lentokenttää aamulla kello 11 (noin 2,5 tuntia ennen koneen lähtöä) ja se osoittautui aivan liian myöhäiseksi. Honolulussa oli taas sen verran ruuhkaiset tiet, että meinasi tulla kiirus. Ehdittiin kuitenkin ennen lähtöselvityksen sulkeutumista. Ikävä kyllä ruumaan menevistä laukuista joutuu American Airlinesilla pulittamaan $25/laukku ja nämä on juttuja, joihin budjetissa ei ole varauduttu. Jostain tämä aina lähtee pois.

Päivän ensimmäinen lento oli ihkauudella A321S-koneella ja tämä laukkumaksu tietysti tekee sen, että jengi roudaa nyt sitten kaiken mahdollisen ja mahdottoman kaman matkustamoon. Täysin naurettavaa ja ehkä kannattaisi harkita tätä laukkumaksua vielä uudemman kerran? Eikö se kuitenkin olisi parempi ja turvallisempi, että ne kamat laitetaan ruumaan, eikä sisään matkustamoon? Ilmeisesti ei. Seuraavalla keralla tehdään kyllä sama temppu!

Viihdesysteemit oli uudessa koneessa tietysti myös hyvin hienot, mutta tiedotusasinana vaan, että elokuvan katsominen maksaa sitten nykyään $7,95! Ei edes naurata enää! Lennon paras osuus oli, kun joku mummo, joka oli menossa vessaan, nappasi yhtäkkiä puhelimen, jolla lentoemännät kuuluttaa matkustamoon ja kävi huutelemaan kovalla äänellä: HELLOOOooooo, HELLOOOooooo! Vissiin luuli, että joku lapsenlapsi soittaa hänelle.

Lentoaika Honolulusta Los Angelesiin oli noin 5 tuntia, jossa nopea syöminen (leipä kiskalta) ja hyppäys seuraavaan koneeseen kohti Atlantaa. American Airlines on näköjään uusinut (onneksi) koneita oikein isolla kädellä ja tämäkin oli ihan tuliterä A319. Tämä lento oli noin 4 tuntia ja Atlantaan laskeuduttiin aamulla kello 6.30. Tässä kohtaa alkoi aikaerot jälleen kilauttamaan kelloja  kuulassa.

Nyt olikin sitten miettimistä, että mitä tehdään, koska jos vuokrataan auto heti, niin se myös täytyy palauttaa huomenna tähän samaan aikaan. Ei kiitos! Ei muuta, kun syömään aamupalaa terminaaliin ja sitten jumittamaan useampi tunti penkeillä nuokkuen ja nettiä selailleen. Eikö tämä nyt muka ollut maailman paras ja turvallisin idea jäädä istuskelemaan jonkun kansainvälisen lentokentän terminaaliin? Häh? Välillä käytiin herättelemässä itseämme ulkona ja voin sanoa, että oli sellaista shokkihoitoa, että oksat pois! Aika viileää Atlantassa näin aamutuimaan!

Kohti Floridaa...

Kello 12 viimein hypättiin junaan, jolla mentiin lyhyt pätkä autovuokraamoon ja sieltä halvimman mahdollisimman auton kanssa ulos kohti Floridaa. Nykyään peritään inhottava lisämaksu, jos palauttaa auton eri osavaltiossa sijaitsevaan toimipisteeseen, joten ei tule halvaksi tämäkään homma. Kyllä ennen oli kaikki paremmin...

Koska koko yö meni koneessa silmät verestäen kyttäillessä, niin ei tullut mieleenkään ajaa tätä matkaa Floridaan kerralla (yli 6 tuntia), vaan ainoastaan puolet - mutta tosi tiukkaa teki sekin. Pakko oli pitää ikkunoita auki ja musiikkia kovalla, ettei alkanut liikaa nukuttamaan. Varasin Alabamassa sijaitsevasta Eufaulan kaupungista hotellin yhdeksi yöksi ja hotellin pihaan kaarrettiin viimein kello 15 aikoihin. Välittömästi pienet tirsat, koska väsytti aivan järkyttävän paljon.

Illalla käytiin vielä kaupungilla pyörimässä ja marketissa ostamassa ruokaa - ja olipa halpaa verrattuna viime aikaiseen hintatasoon, puhumattakaan verrattuna suomen hintatasoon. Tästä eteenpäin ostankin sitten kunnon ruokia ja hedelmiä joka päivä! Eufaulan kaupunki on vanhoine taloineen ihan näkemisen arvoinen, jos sattuu (ja tokihan kaikki varmasti sattuu) täälläpäin ajelemaan.

Seuraavana aamuna kello 9 taas pirteänä auton rattiin ja loppumatka sujuikin varsin kivasti Alabaman aurinkoisia teitä kruisaillessa. Panama City Beachillä, Floridassa, oltiin kello 12 aikoihin ja käytiin ekaksi hakemassa ruokaa marketista, nopeasti heittämässä kamat kämppään ja äkkiä palauttamaan auto. Nyt tuntui lämpötilakin taas onneksi ihmiselle sopivalta.

Yhtäkkiä huomasin, että sähköpostissa olikin aivan eri osoite auton palautukseen, kuin kentältä saaduissa papereissa ja tätä selvitellessä menikin jo yliajalle koko auton palautus. Onneksi ei sentään tullut mitään lisämaksua siitä - ainakaan vissiin? Palautettiin auto lähimpään vuokraamon toimipisteeseen ja käveltiin tuttua reittiä takaisin kämpille. Samasta vuokraaamosta on vuosien varrella vuokrattu auto monta kertaa ennenkin.

Kello 14 oltiin takaisin kämpillä ja päästiin viimein ihmettelemään, että mitä oikein tuli tehtyä ja varailtua? Ja priimaa pukkaa tulemaan! Maisema on 22. kerroksesta aivan huikea Meksikonlahdelle, löytyy kuntosalit, saunat, porealtaat jne. Tämä todellakin täyttää kaikki odotukset ja menee reilusti ylikin! Ehkä tämä oli sittenkin oli lopulta hyvä idea tulla tänne...

Panama City Beachillä ollaan vietetty elämästämme jo viisi kuukautta tätä ennen, joten paikka on todella tuttu ja ei tarvitse paljon mietiskellä, mistä löytyy mitäkin. Viime vierailusta on tosin jo 9 vuotta aikaa, mutta kaikki näyttää edelleen suurinpiirtein samalle.

Nyt on rymytty ja riehuttu lyhyen ajanjakson sisään niin paljon, että jonkinlainen loma on matkailusta pidettävä. Tämä karavaani ei tänä vuonna enää liikahda yhtään mihinkään ja blogin päivitystahti hiljenee hetkeksi. Nyt alkaa suunnittelu seuraavaa pätkää varten ja se tulee toivottavasti sisältämään todella mielenkiintoisia paikkoja.

Palataan heti asiaan, kun jotain järkevää päivitettävää ilmenee...