Island Hopper: Kosrae

Pohnpein viimeisenä yönä Katja herätti minut kaksi kertaa maanjäristykseen. Itse en olisi varmaan edes huomannut mitään, mutta koirat aloitti aina järistyksen hetkellä hirveän hulabaloon ja haukkumisen. Hiukan huonot unet siis taas vaihteeksi.

Ja juuri kun olin ajatellut, että flunssa on voitettu, heittää tämä virus-bakteeri-mulkero lisää löylyä kiukaalle ja jonkinlainen vatsaongelma on nyt sitten kehitteillä. Oli suoraan sanottuna ja suurin piirtein todella lähellä koko päivän, ettei laatta lentänyt kaaressa, mutta sitkeänä sissinä sinnittelin. Karmea olo.

UA155 - Island Hopper

Tällä kertaa lähdettiin hyvissä ajoin kentälle, jossa ikävä kyllä joutui taas maksamaan $20 lähtöveron/lärvi. Ilmeisesti joka saarella on nyt tämä sama juttu edessä ja tästä en tykkää yhtään. Luulisi, että tämän hintaisiin lippuihin olisi jo kaikki lisämaksut sisällytetty - mutta ei. Meinaan vaan, että $40 on meille iso summa, tosta vaan heitettäväksi jollekin ihme hikiselle äijälle kentällä ja mielummin sijoittaisin sen summan vaikka paikalliseen ravintolaan ja söisin kunnon ateriat. Näin tämä nyt kuitenkin vaan menee ja sillä selvä.

Lähtöterminaali Pohnpeilla oli hyvin pieni tila, jossa puhalsi kaksi aivan tolkutonta ilmastointitornia, jotka olisi tarkoitettu varmasti johonkin valtavaan teollisuushalliin. Aivan järkyttävän kylmä! Minun pahin painajainen on, että jonain päivänä lento myöhästyy oikein kunnolla ja minut löydetään tuhat vuotta myöhemmin täältä turpa huurussa, reppu selässä, penkkiin kiinni jäätyneenä jääkalikkana. Ja sitä ihmetellään, osoitellaan sormella ja naureskellaan jossain museossa sitten. Jäämies Hans.

Ulkona päivä oli kuitenkin erityisen hieno ja kapteeni kuuluttikin lennon aluksi, että tervetuloa, tänään on mahtava lentosää koko Mikronesian alueella, aina Guamilta Honoluluun saakka! Tänään olisi siis ollut hyvä päivä vetää reitti läpi pisnesluokassa piereskellen, shampanja hikisissä käsissä ja katkarapua hampaanväleissä ilman välipysähdyksiä. Mutta ei kiitos...

Lento olikin tasainen ja hyvä, mutta ei tarjonnut mitään huikeita maisemia, sillä tämä Kosrae on siitä jännä tapaus, että se vaan nuosee suoraan merestä, eikä edustalla ole mitään saaria tai isoja riuttoja. Kiitorata oli jälleen sen verran lyhyt, että maahan tultiin sellaisella mällillä, että vaikka miten olin valmistautunut ja liimannut aurinkolaseja päähän niin yllätyksenä tuli.

Kosrae

Kosraen vastaanotto

Kosrae on tunnettu kolmesta asiasta ja ne on: ööööö, ei ole sellaisia asioita ja kukaan ei yleensä ikinä ole kuullutkaan mistään Kosraesta. Kerron ne kolme asiaa ehkä sitten tämän päivityksen lopussa. Pelkää hyvää olen kuitenkin kuullut tästä Kosraesta ja Mikronesian helmeksikin tätä kutsutaan. Odotukset on siis hyvin korkealla! Ai että, ai että!!

Kosraen vastaaotto ainakin täytti kaikki odotukset ja oli tähänastisista selkeästi aidoin ja lämminhenkisin. Lämmintä oli muutenkin ja ihan kuin olisi ollut höyrysaunassa! Jokaiselle saapuvalle matkustajalle laitettiin heti kukkaseppele päähän ja tarjolla oli myös jonkinlaisia banaaniherkkuja ja pikkupurtavaa. Tämä on hyvin harvinaista nykyään ja jos jollain on mielikuva, että esim. Havaijilla saa tällaisia vastaanottoja vielä nykypäivänä, niin sinua odottaa ikävä yllätys. Mikronesian saarista ainoastaan Yap pistää vielä paremmaksi ja siellä kukituksen hoitaa paljasrintaiset naiset - tai ainakin vielä vuonna 2010 oli näin.

Majoitukselta oltiin jälleen vastassa kentällä ja tällä kertaa oli yllättäen myös muita ihmisiä tulossa samaan kyytiin. Ikävä kyllä Kosrae sijaitsee niin kaukana kaikesta, että hyvin harva turisti tänne ikinä eksyy. Muutama ihminen oli tullut Saipanin saarelta tänne johonkin tapaamiseen ja heiltä kuulin matkalla, kuinka paha elokuussa ollut taifuuni oli ollut. Saipanin upeat liekkipuut ja hedelmäpuut oli saaneet kyytiä ja vasta nyt oli alettu saamaan sähköjä takaisin päälle.

Komeaa maisemaa

Kosrae sijaitsee onneksi melkein kokonaan taifuunien ulottumattomissa ja viimeisin taifuuni on täällä koettu vuonna 1905, että kovin huolissaan ei siis siitä aiheesta tarvitse olla. Taifuunit kyllä usein syntyvät näillä seuduilla ja Saipanilaiset aukoivatkin majoitukselle mennessä kuskille päätä, että pitääkö teidän aina niitä taifuuneja lähetellä. Juuri siitä syystä, että taifuunit ei ole täällä pahemmin riehuneet, on luonto Kosraella Mikronesian upeinta. Komeita, valtavan korkeita palmuja, hedelmiä notkuvia puita ja värikkäitä kukkia. Todella upeaa!

Kosraella ajetaan oikealla puolella tietä, mutta koska kaikki autot on japanilaisia, niin ratti on väärällä puolella. Japanista nimenomaan halutaan kuulemma ostaa vanhoja autoja, koska niitä on pidetty hyvin ja ilmeisesti kestävät melko hyvin näitä trooppisia olosuhteita. Niitä varmaan pystyy myös helpoiten itse korjaamaan, jollain ihme virityksillä. Ihmettelin vaan, että miksi monessa autossa on samanlainen pyöreä säröytymä tuulilasissa ja vastaus oli hyvin yksinkertainen: putoavat kookokset. Tottakai! Samanlainen säröytymä saattaa täällä tulla myös kalloon, jos ei ole kävellessä tarkkana. Tämä ei itse asiassa ole mikään vitsi, vaan useita ihmisiä oikeasti kuolee saatuaan kookoksen nuppiin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Death_by_coconut

Kosrae on näistä Mikronesian saarista ehkä se kaikkein perinteisin, joten paikallisia tapoja olisi

Majoituksen edustalla.

täällä mielellään syytä edes yrittää kunnioittaa. Näin ainakin saat myös itse kunnioitusta ja ystavällistä kohtelua. Ravintoloita, joista saa alkoholia on koko saarella kaksi kappaletta (joista toinen on tämä meidän majoitus) ja sunnuntaina ei todellakaan saa tehdä mitään muuta kuin käydä kirkossa. Jopa kokkaaminen on kielletty, joten lauantaisin yleensä valmistetaan perinteinen soppa valmiiksi sunnuntaita varten. Koska ei olla täällä sunnuntaina, niin syötiin (ja opeteltiin myös valmistamaan) kyseinen soppa meidän majoituksen henkilökunnan avustuksella jo keskiviikkona. Sunnuntaisoppa sisältää vettä, kookosmaitoa, paikallista kalaa, leipäpuun hedelmää ja ripaus suolaa. Todella hyvää ja sopisi kivan suolaisuutensa johdosta myös suomalaiseksi sunnuntaisopaksi!

Olen nyt hiukan tutkinut enemmän tätä uskontoasiaa ja kyllä nämä säännöt on jonkun kristittyjen tänne tuomia. Aikoinaan nämä hihhulit tulivat näille saarille ja huomasivat, että hetkinen, täällähän on ihan liian kivaa, joten äkkiä sääntöjä kehiin! Kaikki paikalliset tavat ja kulttuurit heitettiin romukoppaan välittömästi ja kuten uskonnoissa yleensä, niin varsinkin naisia ja heikompia on kiva kiusata. Täysin älyvapaita juttuja keksittiin naisia alistamaan ja näitä sääntöjä on nyt vuosien saatossa sitten ikävä kyllä omaksuttu osaksi tätä kulttuuria. Kuvitelkaa nyt näissä paratiisioloissa esimerkiksi sääntö, että nainen ei saisi uida kuin täysissä vaatteissa ja nopeasti vaan kastautua. Nykyäänhän jotkut uskontokunnat tekee ihan hyviäkin juttuja näillä pienillä saarilla, kuten kouluja, mutta voihan hihhuliheijaa näiden hommien kanssa!

Alkoholin saaminen on sinänsä minulle ihan sama, koska Japanin jälkeen on mennyt koko aikana ainoastaan muutama tölkki kurkusta alas. Ja onko vaikuttanut olotilaan? Kiitos kysymästä, yhtään tervettä päivää en ole Japanin jälkeen nähnyt, eli on vaikuttanut. En suosittele kenellekään! Meidän majoituksella olut maksaa 6 dollaria/pullo, eli saa olla ihan rauhassa jatkossakin. Oluboikotti jatkuu.

Tämän kertainen majoitus (Pacific Treelodge Resort) on kyllä huikea paikka, ajatellen jo, miten vaikea tänne on varmasti saada kaikkia tarvikkeita ja tuotteita. Laiva tulee ehkä kerran kuussa ja jotain pientä saattaa saada Island Hopperin mukana. Meidän bungalowin takaa alkaa suoraan iso mangrowemetsä ja voin sanoa, että siitä lähtee öisin melko pelottavia ääniä. Ekana yönä olin varma, että sieltä on vähintään joku suomies nousemassa mudasta ja tulossa kohta meidän seinästä läpi.

Veneretki Kosraella

Pacific Treelodgen ravintolaan (Bully's restaurant) mennään pitkää kävelysiltaa yli mangrowen ja itse ravintola sijaitsee todella upealla paikalla, mahtavien maisemien ja viilenteävien tuulten keskellä. Kuin paratiisi! Ravintolasta saa pizzaa, hampurilaisia, olutta ja ties mitä länsimaisia herkkuja, mutta kookosten suhteen tuli yhtenä iltana huvittava ongelma: ne on loppu. En ole missään nähnyt yhtä paljon kookoksia kuin tällä saarella, mutta loppu mikä loppu. Tämä on aina huvittavinta näillä saarilla, että yleensä loppu on joku paikallinen kala, hedelmä tai kookos, mutta Coca-Colaa löytyisi.

Sunnuntaikeitto

Ravintolassa kävi myös paljon saarella jonkinlaisessa vapaaehtoisessa opetustyössä olevia ulkomaisia ihmisiä syömässä ja yhtenä päivänä ajauduttiin syömään porukkaan, jossa puhuttiin koulutuksista, työasioista ja kaikesta todella pitkästyttävästä. Matkailuasioista tai paikallisten tapojen kunnioituksesta ei kyllä yllättäen ymmärretty yhtään mitään. Olisin suoraan sanottuna halunnut tehdä kookoksen kuoresta jonkun terän, jolla viiltää valtimoni auki mielummin kuin kuunnella sitä jorinaa, mutta sinnittelin urheasti loppuun saakka ja ainakin yritin esittää kiinnostunutta. Tästä lähtien luistan kyllä hyvissä ajoin, jos huomaan, että tällainen tilanne on syntymässä.

Valtavia sadekuuroja tuli aina öisin täällä ja tämä Kosrae onkin joltain osiltaan ilmeisesti yksi maailman sateisimpia paikkoja? Heräsin välillä yöllä ja tuntui, että koko majan katto on tulossa kohta niskaan. Nyt oli vissiin kuitenkin ollut pitkä jakso satamatta ja paikalliset olivat hyvin iloisia, että vesivarastot täyttyvät. Hyvä näin.

Tämä Pacific Treelodge Resort sopii myös kaikille ihmisille, joilla on joku ihmeen aktiviteettipärinä jatkuvasti pöksyissä ja täältä löytyy kajakkeja, joilla huitoa menemään, on joogaa, elokuvailtoja, ruoanlaittoa, auringonlaskuristeilyja, vaelluksia jne. jne. Minulla ei tälläista pärinäongelmaa ole, mutta osallistuttiin ihan koemielessä melko moneen juttuun ja varsin kivaahan se oli. Auringonlaskuveneily varsinkin.

Joella kahlaamassa

Tietysti perinteinen saarikierros tehtiin ja nyt oli kyllä sellainen äijä oppaana, että jo sen takia voi tätä retkeä suositella. Hintakin vain 25 dollaria henkilö, että todella halpaa oli! Aikoinaan Etelä-Amerikasta oli tullut tämä mies ja jos lyhyen aikaa vaan hänet tapaisi, niin olisi varma, että hän on jossain aineissa - mutta kyllä hän vaan on tällainen mahtava persoona. Todella hauska ja mukava tapaus siis! Jonkun oman matkaohjelman voisi hänelle suunnitella ja se olisi varmasti kyllä hauskin ohjelma ikinä! Autokin oli melkoinen persoona, mutta kesti kuitenkin yllättäen retken loppuun saakka.

Käytiin päivän aikana mm. Lelun raunioilla, joka ei Nan Madolin jälkeen silleen ollut mikään kummoinen nähtävyys, mutta tulipahan sekin nähtyä. Havaittavissa oli sellaista saarten välistä nokittelua, että tämähän oli ensin ja täältähän itseasiassa sakaukin tuli Pohnpeille. Pohnpeillä toki taas tuli ihan toisinpäin nämä jutut. Lelun jälkeen käytiin pienessä museossa katsomassa vaihteeksi taas pakolliset sota-ajan reliikit (onneksi ilmainen) ja vesiputouksella, jossa oli ikävä kyllä valtava puu kaatunut suoraan putouksen päälle ja peittänyt koko alaosan. Uiminen jäi siis siellä haaveeksi. Loppupäivä rymyttiin jossain joella keskellä viidakkoa ja siinähän se tulikin sitten uitua, kun vesi välillä nousi kainaloihin asti. Mielenkiintoinen kokemus sekin.

Retken aikana kuulin myös, että aikoinaan ihmiset haudattiin Kosraella heittämällä taaimmaiseen blue holeen (syvä, sininen aukko meressä), mutta nykyään haudataan yleensä kotitalon pihalle. Näin olen nähnyt myös monessa muussakin paikassa Tyynellämerellä tehtävän. Hiukan voi kyllä olla vaikeaa muuttaa ja myydä taloa, jos mummo lepää takapihalla. "Myydään hyvä asunto, mahtavalla sijainnilla ja upeilla maisemilla ...ainiin, pieni juttu tosin - mummo on takapihalla. Muista kastella kukat!"

Blue hole - sininen aukko

Sinisiä aukkoja on Kosraella peräti kaksi kappaletta, joissa on todella mahtava uida tai snorklailla. Ensimmäiseen pääsee helposti suoraan tien vierestä laiturilta hyppäämällä. En tiedä onko siellä pohjalla jotain luurankoja vielä kummittelemassa, mutta ilmeisesti ovat haihtuneet vuosien saatossa. Varo kuitenkin sukeltamasta liian syvälle, ettei joku luinen käsi tartu jalkaan kiinni.

Täällä Kosraella oli nyt ensimmäistä kertaa ihan selkeät merkit ilmastonmuutoksesta havaittavissa ja todella vahvaa eroosiota rannoilla. Reunoja on alettu vahvistamaan kivetyksillä ja jollain rumilla säkeillä, mutta vaikuttaa melko toivottomalta. Vesi vaan valtaa koko ajan lisää alaa. Roskien suhteen Kosraella on jopa jonkinlainen kierrätysasema olemassa ja tämä on hyvin edistyksellistä toimintaa, verrattuna moneen muuhun paikkaan. Okei, roskia oli kyllä dumpattu edelleen ihan muualle kuin kierrätysasemalle, mutta ehkä tämä asia on nyt kehittymässä pikku hiljaa oikeaan suuntaan.

Olen nähnyt aika monta paikkaa maailmassa, mutta Kosraen vesi oli ehdottomasti kirkkainta ja kalat ikään kuin liisivät edessä jossain peilipinnalla. Oli aika hämmentävää katsottavaa. Ihan turha snorklailla, kun kaikki kalat näkee ihan hyvin paljaalla silmälläkin. Oli myös aika jännää kävellä laskuveden aikaan ihan riutan reunalla ja harvemmin pääsee turvallisesti näin lähelle. Hiukan vaan ihmetyttää, että voiko kalat elää näin lämpimässä vedessä? Meinaan, että vesi tuntui tässä rannan tuntumassa jaloissa jopa kuumalle, eli yli 37 astetta reippaasti. Ehkä öisin asteet laskee sitten taas järkeville tasoille?

Kosraen rantaa

Okei, that's all folks -  mahtava visiitti! Voin sanoa, että Kosrae on todellakin Mikronesian - ja koko maailman helmi! Yksi parhaita paikkoja missä on ikinä käyty! Ikävä kyllä todella hankala ja kallis paikka päästä, mutta Air Nauru on nyt ilmeisesti aloittanut lennot Australiasta (Brisbane), joten siinä avautuu Island Hopperia halvempi mahdollisuus. Suosittelen todella lämpimästi!

Ainiin... Lupasin loppuun vielä kolme asiaa Kosraesta ja voisin nyt keksiä vaikka tuhat. Kosrae on tunnettu ainakin: upeasta luonnosta, mahtavista ihmisistä ja kirkkaasta vedestä. Että tervetuloa vaan! Kunpa vielä joskus elämässäni pääsisin täällä uudestaan käymään.