Guamin ihanan pehmeään keskiviikkoaamuun herättiin kello 07, kamat ei niin pehmeästi laukkuihin ja suoraa kyytiä pirssillä kentälle. Melko tehokas lähtö. Olo ei kylläkään ollut mikään pehmeä tänä aamuna ja mietiskelin, että olisiko tässä vielä pitänyt käydä aamulla lääkärissä? Päätin kuitenkin olla menemättä.
Joo, eipä tullut taaskaan paljon nukuttua, vaikka vedin yskänlääkettä koko yön huiviin. Hiukan sapettaa, että olen nyt lähtemässä jonkun korealaisen flunssan lähetyssaarnaajaksi, levittämään bakteerien ilosanomaa ympäri atolleja. Tämä korealainen flunssa on kyllä yksi karmeimpia ja sitkeimpiä lenssuja, mitä minulla on ikinä ollut ja se yrittää murtaa äijää sekä fyysisesti että henkisesti. Tässä kohtaa ei nyt kuitenkaan valitus ja itku auta, vaan turpa kiinni ja nokka kohti syvää sinistä. Nyt ollaan ensimmäisen mission kynnyksellä ja tunnelma on kaikesta röhinästä ja köhinästä huolimatta todella hieno! En voi millään uskoa, että ollaan tosissaan nyt astelemassa vihdoin ja viimein sisään United Airlinesin Island Hopper koneeseen!
UA155 - Island Hopper
Tämä United Airlinesin (entinen Continental Micronesia) Island Hopper on ehdottomasti yksi
legendaarisimpia lentoreittejä maailmassa ja ennen kuin tämä homma on hoidettu listalta pois, ei oikein kehtaa itseään tyynenmeren matkamieheksi edes kutsua.
Millään hikiniska-stressaajan asenteella ei kuitenkaan kannata tähän hommaan (tai mihinkään) lähteä, sillä aikataulut ja kohteet elää ymmärrettävästi ihan päivän ja tilanteen mukaan. Jos sää on jollain saarella huono: se skipataan. Jos lentopetrolia ei ole jollain saarella saatavilla: se skipataan. Jos siat tai koirat valtaa kiitoradan: se skipataan. Chuukilla kuulemma myös usein sytytetään koko kiitorata tuleen, jos lentokenttämaksut on vähänkään myöhässä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että jos satut paraikaa olemaan kyseisellä saarella, niin sinun oleskelulle tuli juuri jatkoaika. Jos taasen vedät tämän koko Island Hopper-reitin kerralla Guamilta ilman välipysäyksiä Honoluluun, niin saavut päivämäärajan ylityksestä johtuen perille noin 7 tuntia ennen kuin lähdit. Hämmentävää!
Tällä kaikkien tutkien ulkopuolella kulkevalla lentoreitillä käytettävä Boeing 737-kone on tyynenmeren rajuihin olosuhteisiin hiukan tuunattu malli ja koska matka on kokonaisuudessaan niin pitkä ja haastava, jokaisella lennolla kulkee mukana vaihtomiehistö. Mukana lentää aina myös mekaanikot, jotka yrittävät sitten hätäpäissään kehittää jonkun McGyver -tyylisen virityksen, jos koneeseen tulee joku vika. Olen lukenut melko erikoisia tarinoita siitä, minkälaisilla ihme virityksillä konetta on lennetty eteenpäin, mutta tiedä näistä, mikä on totta ja mikä vain urbaanilegendaa? En kuitenkaan halua joutua todistamaan mitään kookospontikan käyttöä polttoaineena - kiitos vaan!
Tämä reitti on lukemani mukaan lentoyhtiölle tällaisenaan todella kannattava, joten mitään halpalippuja on ihan turha edes olettaa ikinä saavansa. Hinta onkin suoraan sanottuna järkyttävä, mutta sitä ei nyt auta tässä kauhistella, vaan hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä ja itkeä myöhemmin. Jos olet kiinnostunut tarkemmista hintatiedoista, lähesty minua privaattiviestein.
Koska tämä lento on ainoa säännöllinen yhteys ja elämänlanka näille pienille Mikronesian-saarille, rahtia kulkee mukana joka kerta aivan tolkuton määrä. Ja mitä kaikkea sinne ruumaan tänään menikään - jestas sentään! Myös sisään matkustamoon tuli niin järjetön määrä tavaraa, että jouduttiin siirtämään omia laukkuja ylhäältä turvaan jalkatilaan. Ihmisiä oli vasta puolet sisällä, kun kaikki luukut oli jo täynnä! Todella kivasti oli kuitenkin paikallisilla ihmisillä perinteisiä asuja ja hienoja seppeleitä päässä ja koneen täytti vieno kukkien tuoksu.
Mietiskelin vaan, että mikä mahtaa olla keskiarvo ihmisten painolle kun lasketaan lentoonlähtöpainoa täällä? Ehdotan nyt tässä kohtaa, että sitä keskiarvoa nostetaan tämän reitin osalta reilusti. Ehkä tämä asia onkin jo otettu huomioon, koska reittiä on niin kauan operoitu onnistuneesti. Koska painoa tulee paljon ja kiitoradat on todella lyhyitä, ei ilmastointiakaan voi ilmeisesti lähdössä käyttää, vaan kaikki teho tarvitaan moottoreille? Tätä väitettä en kyllä ihan purematta niele ja tarkistan vielä pitääkö se paikkansa?
Aikoinaan tätä reittiä lennettiin Boeing 727-koneella, jossa oli matkustamokin jaettu puoliksi, että saatiin vielä enemmän rahtia tungettua sisään. Mutta kuten tiedetään: ahneella on paskainen loppu ja eräänä kauniina päivänä Chuukilla kone joutuikin tekemään äkkijarrutuksen, jolloin siat ja sianpaskat tuli kertarysäyksellä seinän läpi matkustamoon. Ja sanomista tuli. Lähde: http://www.wsj.com/articles/SB846107857949250000
Tämä Island Hopperin ensimmäinen pysäkki Chuuk (siis Guamilta lähdettäessä), ei ole välttämättä tunnettu minään luksusmatkaajan paratiisisaarena tai ihastuttavana honeymoon-kohteena, mutta sukeltajille sitä paratiisia sitten löytyykin oikein tosissaan. Käsittääkseni Chuuk on yksi maailman parhaita sukelluskohteita. Japanin laivaston tukikohta oli toisen maailmansodan aikana Chuukin laguunissa, joten pohjassa makaa ties minkälaista sotalaivaa ja hylkyä. Läheskään kaikkea ei varmasti ole vieläkään löydetty. Itse ei voida tässä kohtaa nyt mitään sukellusharrastusta aloittaa, koska siihen ei budjetti anna millään periksi. Ei mitenkään.
Chuuk on myös tunnettu mustasta magiasta ja kaikki muut saaret Mikronesiassa pelkääkin näitä taikoja oikein tosissaan. Ilmeisesti on siis melko tujua loitsua. Siihen puoleen haluaisin mielelläni tutustua ja ilmoitankin tässä nyt kaikille, jotka on minua joskus kaltoin kohdelleet, että jotain kivaa on varmasti teidän suuntaan pikku hiljaa tuloillaan!
Työttömyysprosentti on Chuukilla ikävä kyllä todella korkea ja olen netistä lukenut kaikenlaisia kauhujuttuja liittyen rikoksiin ja turhautuneisiin nuoriin miehiin. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan pelkää korkean työttömyysprosentin ja turhautuneiden nuorten miesten paikkoja, koska olen itsekin sellaisesta kotoisin. Lähden aina avoimin mielin ja silmin liikenteeseen ja teen ihan omat mielipiteeni sitten myöhemmin. Asia on kuitenkin tiedostettu.
Asiallinen pukeutuminen täytyy näillä Mikronesian saarilla aina ottaa myös huomioon, joten Katjalla on Yapin-saarelta aikoinaan ostettu perinteinen lavalava-hame mukana, jolla sulautuu hyvin joukkoon. Näillä pienillä saarilla ei nainen saisi itse asiassa uidakaan kuin täysissä vaatteissa ja en voi ymmärtää, mistä nämä säännöt on oikein tulleet? Onko nämä jostain pidemmältä historiasta tulevia juttuja, vai jonkun myöhempien aikojen hihhulien tuomia höpöhöpöjä. Olen todella huono ymmärtämään mitään uskontojuttuja, mutta yritän selvittää näitäkin asioita vielä tämän reissun aikana. Sinänsä vaan länsimaisiin silmiin oli Yapillakin huvittavaa, että tissit paljaana painellaan pitkin kylänraittia menemään, mutta jotkut jalkojen osat ei taas saa missään nimessä näkyä!
Aikataulun mukaisesti lähdettiin Guamilta ilmaan kello 09.45 ja hurjan kiihdytyksen päätteeksi kone nousi kuin nousikin - minun epäilyksistä huolimatta - ilman ongelmia taivaalle.
Hyvä ja täysin turbulenssivapaa lento (1 tunti ja 30 minuuttia) Chuukille, jossa todella vauhdilla paluu maaankamaralle ja siinä lensi aurinkolasitkin naamalta kun tömähdettiin rysäyksellä asfalttiin. Varmaan ihan normaalia, koska näillä kentillä kone on vaan vedettävä alas ja siinä ei ole tyylillä niin väliä. Seurasin hotellin partsilta, kun kone lähti pois Chuukilta ja juuri ja juuri ennen kiitoradan loppua vasta nousi ilmaan. Aika pelottavan näköistä hommaa. Lintujakin lenteli aivan koneen vierestä.
Jokaista lentoa näillä saarilla on vastaanottamassa ja saattamassa varmuuden vuoksi paloauto, mutta silloin jos jossain muualla palaa, joutuu kone kiertelemään saaren yllä, kunnes paloauto on takaisin valmiudessa. Aikoinaan Yapin saarella Island Hopper-kone veti lepikkoon ja paloauto oli kyllä hyvin valmiudessa, mutta vettä ei ollutkaan tankissa. Itseasiassa (ainakin paikallisen oppaan mukaan) paloauto kävi vielä täyttämässä tankin, mutta turmapaikalle tultaessa huomattiin, että sekin vesi oli valunut matkalla maahan. Kone paloi totaalisen poroksi, mutta ihmiset saatiin onneksi sitä ennen turvallisesti ulos. Käytiin katsomassa kyseinen raato Yapilla vuonna 2010, eli jotain totta tarinassa ainakin on.
Okei, tarinat sikseen. Ensimmäinen vaikutelma Chuukista on hyvin positiivinen: todella vihreää, vehreää, komeita maisemia ja ainakin kentällä varsin ystävällisiä ja rentoja ihmisiä. Matka lentokentältä hotellille oli noin 50 metriä, mutta hienosti oli silti auto meitä vastasssa. Hotellin tasosta olin hyvin yllättynyt ja jopa järkyttynyt, koska ero on niin valtava ympärillä olevaan todellisuuteen. Edes Guamilla tai Honolussa on hotelleilla vaikeuksia päästä tähän tasoon ja ne on sentään hyvin rikkaita paikkoja. Tämä L5 hotelli on siis todella hyvätasoinen ja alakerrassa toimii erittäin hyvä ja kohtuuhintainen ravintola. Eli kaikki kauhujutut hotellien tasosta Chuukilla voidaan nyt ainakin heittää välittömästi romukoppaan.
Ja mikä ihaninta, täällä Mikronesiassa on jopa loukkaus tippailla ja se on minun mielestä mahtava juttu, koska inhoan koko tippauskulttuuria. Aina saa olla setelit kourassa jakelemassa ja miettimässä, että pitääkö antaa, paljon pitää antaa, milloin pitää antaa ja miksi pitää antaa? Kaikki pitkään naimisissa olleet tietääkin tämän homman jo. Sanokaa jos olen väärässä, mutta minun mielestä tuossa tippaushomassa on vain kyse siitä, että työantaja haluaa siirtää osan palkkakustannuksista asiakkaalle maksettavaksi? Voin kuvitella, että moni taho kyllä haluaisi suomeenkin tämän systeemin.
Okei, mitä tuossa hotellin partsilla kookos kädessä katselin, niin pelottavan paljon koiria juoksentelee ihan tässä lentokentän edustalla. En tiedä onko siihen joku keino estää niitä menemästä kiitoradalle, mutta se olisi kyllä kaiken huippu jos tapahtuisi joku onnettomuus turren imeytyessä turbiiniin. "Turre lens turbiiniin..." No ehkä ei sentään, mutta isoja lintuja tuossa koko ajan lentelee ja linnut yhdistettynä lyhyeen kiitorataan on todella pelottava juttu.
Mutta on se vaan kuulkaas älyttömän hieno tunne, kun voi keskellä tyyntämerta katsella kookos kädessä, kuinka kone katoaa valtavan jyrinän saattelemana horisonttiin ja katkaisee kaiken yhteyden kamalaan, inhottavaan, ahneeseen ja pahaan nykymaailmaan. Vain palmunlehtien hiljainen suhina jää jäljelle. Ja sinne se kone nyt juuri mänt! Ihanaa - niin ihanaa!
Pyörittiin päivällä kävellen tässä hotellin lähietäisyydellä ja tehtiin torstaina hotellin järjestämä saarikierros, joka nyt ei tarjonnut mitään ihmeellistä nähtävää, mutta sai siitä joku ainakin jotain duunia hetkeksi. Hiukan kallista $50/lärvi + bensat, mutta tällaisiin kohteisiin ei minusta voi tulla ihan vaan pihtailemaan, vaan hiukan täytyy "rikkaan länkkärin" laittaa rahaa kiertoon. Ostin hiukan paikallisia tuotteitakin matkalla, kuten legendaarisen "Love Sticking", josta myöhemmin lisää.
Paikallisessa museossa myös käytiin, joka ei $10 sisäänpääsymaksullaan kyllä ole mikään kauhean suositeltava juttu, ellet ole ihan fiiliksissä jostain merestä nostetuista japanilaisista sotareliikeistä. Itse olen näitä japanilaisia teekuppeja nähnyt ihan tarpeeksi himassakin ja tästä lähtien toivottavasti näen niitä vain teellä täytettynä nenän edessä, enkä missään museon hyllyissä.
Täytyy sanoa, että en ole ehkä missään nähnyt näin hajalla olevia teitä ja kaikki tien vieret oli täynnä roskia ja poltettuja autoja. En tiedä miksi esimerkiksi traktoreita ja kalliita koneita on jätetty ruostumaan ympäriinsä, sillä niillähän saisi samantien tiet kuntoon. Talotkin on aika hurjassa kunnossa täällä ja monesta on vielä taifuuni vienyt katonkin mukanaan. Maisema olikin monilta osin kuin maailmanlopun jäljiltä. Tavallaanhan tämä Chuuk on Yhdysvaltojen aluetta, enkä voi käsittää, miksi tämä saari on jätetty näin yksin? Ehkä siihen on jotain paikallisia syitä? Korruptio esimerkiksi?
Muutama rantakin nähtiin saarikierroksen aikana, mutta ne ei oikein sovellu uimiseen, enkä itse asiassa nähnyt koko aikana kenenkään uivan missään. Ei ilmeisesti ole kovin suosittu harrastus täällä. Vesi kuitenkin näyttää todella kirkkaalta ja voin kuvitella, että sukeltaminen on todella hienoa täällä.
Että sellasta... Mitä sanoisin? Odotukset Chuukin suhteen oli hiukan negatiiviset, mutta muuttui tämän vierailun aikana ehdottomasti positiviiseksi. Turvallisuudesta en osaa sanoa sen enempää kuin, että päivällä ainakin vastaantulevat ihmiset hymyili ja tervehti iloisesti, eikä meillä ollut minkäänlaisia ongelmia missään. Se, että kaikki on palasina ja grafittien peittämänä kertoo kuitenkin jostain ongelmista. Jotkut ihmiset myös käveli teiden varsilla sekaisin kuin seinäkello ja en tiedä mitä kamaa he olivat oikein ottaneet.
Mitään erikoista tekemistä täällä Chuukilla ei ole (ellet sukella), mutta itse olisin kyllä viihtynyt vielä useammankin päivän ihan hyvin. Hotellikin sanoi, että jos olisi enemmän aikaa he voisivat esimerkiksi järjestää kyyditystä läheisille saarille. Tämä kuulosti todella lupaavalle ja haluaisinkin tulla sen homman vielä toteuttamaan.
Nyt kuitenkin huomenna jatketaan (jos kone tulee) kohti seuraavaa saarta. Toivotan onnea ja kaikkea hyvää Chuukille tulevaisuudessa - ja ehkä vielä joskus nähdään? Kuka tietää?
legendaarisimpia lentoreittejä maailmassa ja ennen kuin tämä homma on hoidettu listalta pois, ei oikein kehtaa itseään tyynenmeren matkamieheksi edes kutsua.
 |
| UA Island Hopper |
Tällä kaikkien tutkien ulkopuolella kulkevalla lentoreitillä käytettävä Boeing 737-kone on tyynenmeren rajuihin olosuhteisiin hiukan tuunattu malli ja koska matka on kokonaisuudessaan niin pitkä ja haastava, jokaisella lennolla kulkee mukana vaihtomiehistö. Mukana lentää aina myös mekaanikot, jotka yrittävät sitten hätäpäissään kehittää jonkun McGyver -tyylisen virityksen, jos koneeseen tulee joku vika. Olen lukenut melko erikoisia tarinoita siitä, minkälaisilla ihme virityksillä konetta on lennetty eteenpäin, mutta tiedä näistä, mikä on totta ja mikä vain urbaanilegendaa? En kuitenkaan halua joutua todistamaan mitään kookospontikan käyttöä polttoaineena - kiitos vaan!
Tämä reitti on lukemani mukaan lentoyhtiölle tällaisenaan todella kannattava, joten mitään halpalippuja on ihan turha edes olettaa ikinä saavansa. Hinta onkin suoraan sanottuna järkyttävä, mutta sitä ei nyt auta tässä kauhistella, vaan hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä ja itkeä myöhemmin. Jos olet kiinnostunut tarkemmista hintatiedoista, lähesty minua privaattiviestein.
Koska tämä lento on ainoa säännöllinen yhteys ja elämänlanka näille pienille Mikronesian-saarille, rahtia kulkee mukana joka kerta aivan tolkuton määrä. Ja mitä kaikkea sinne ruumaan tänään menikään - jestas sentään! Myös sisään matkustamoon tuli niin järjetön määrä tavaraa, että jouduttiin siirtämään omia laukkuja ylhäältä turvaan jalkatilaan. Ihmisiä oli vasta puolet sisällä, kun kaikki luukut oli jo täynnä! Todella kivasti oli kuitenkin paikallisilla ihmisillä perinteisiä asuja ja hienoja seppeleitä päässä ja koneen täytti vieno kukkien tuoksu.Mietiskelin vaan, että mikä mahtaa olla keskiarvo ihmisten painolle kun lasketaan lentoonlähtöpainoa täällä? Ehdotan nyt tässä kohtaa, että sitä keskiarvoa nostetaan tämän reitin osalta reilusti. Ehkä tämä asia onkin jo otettu huomioon, koska reittiä on niin kauan operoitu onnistuneesti. Koska painoa tulee paljon ja kiitoradat on todella lyhyitä, ei ilmastointiakaan voi ilmeisesti lähdössä käyttää, vaan kaikki teho tarvitaan moottoreille? Tätä väitettä en kyllä ihan purematta niele ja tarkistan vielä pitääkö se paikkansa?
Aikoinaan tätä reittiä lennettiin Boeing 727-koneella, jossa oli matkustamokin jaettu puoliksi, että saatiin vielä enemmän rahtia tungettua sisään. Mutta kuten tiedetään: ahneella on paskainen loppu ja eräänä kauniina päivänä Chuukilla kone joutuikin tekemään äkkijarrutuksen, jolloin siat ja sianpaskat tuli kertarysäyksellä seinän läpi matkustamoon. Ja sanomista tuli. Lähde: http://www.wsj.com/articles/SB846107857949250000
Tämä Island Hopperin ensimmäinen pysäkki Chuuk (siis Guamilta lähdettäessä), ei ole välttämättä tunnettu minään luksusmatkaajan paratiisisaarena tai ihastuttavana honeymoon-kohteena, mutta sukeltajille sitä paratiisia sitten löytyykin oikein tosissaan. Käsittääkseni Chuuk on yksi maailman parhaita sukelluskohteita. Japanin laivaston tukikohta oli toisen maailmansodan aikana Chuukin laguunissa, joten pohjassa makaa ties minkälaista sotalaivaa ja hylkyä. Läheskään kaikkea ei varmasti ole vieläkään löydetty. Itse ei voida tässä kohtaa nyt mitään sukellusharrastusta aloittaa, koska siihen ei budjetti anna millään periksi. Ei mitenkään.Chuuk on myös tunnettu mustasta magiasta ja kaikki muut saaret Mikronesiassa pelkääkin näitä taikoja oikein tosissaan. Ilmeisesti on siis melko tujua loitsua. Siihen puoleen haluaisin mielelläni tutustua ja ilmoitankin tässä nyt kaikille, jotka on minua joskus kaltoin kohdelleet, että jotain kivaa on varmasti teidän suuntaan pikku hiljaa tuloillaan!
Työttömyysprosentti on Chuukilla ikävä kyllä todella korkea ja olen netistä lukenut kaikenlaisia kauhujuttuja liittyen rikoksiin ja turhautuneisiin nuoriin miehiin. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan pelkää korkean työttömyysprosentin ja turhautuneiden nuorten miesten paikkoja, koska olen itsekin sellaisesta kotoisin. Lähden aina avoimin mielin ja silmin liikenteeseen ja teen ihan omat mielipiteeni sitten myöhemmin. Asia on kuitenkin tiedostettu.
Asiallinen pukeutuminen täytyy näillä Mikronesian saarilla aina ottaa myös huomioon, joten Katjalla on Yapin-saarelta aikoinaan ostettu perinteinen lavalava-hame mukana, jolla sulautuu hyvin joukkoon. Näillä pienillä saarilla ei nainen saisi itse asiassa uidakaan kuin täysissä vaatteissa ja en voi ymmärtää, mistä nämä säännöt on oikein tulleet? Onko nämä jostain pidemmältä historiasta tulevia juttuja, vai jonkun myöhempien aikojen hihhulien tuomia höpöhöpöjä. Olen todella huono ymmärtämään mitään uskontojuttuja, mutta yritän selvittää näitäkin asioita vielä tämän reissun aikana. Sinänsä vaan länsimaisiin silmiin oli Yapillakin huvittavaa, että tissit paljaana painellaan pitkin kylänraittia menemään, mutta jotkut jalkojen osat ei taas saa missään nimessä näkyä!
Homma käyntiin!
Aikataulun mukaisesti lähdettiin Guamilta ilmaan kello 09.45 ja hurjan kiihdytyksen päätteeksi kone nousi kuin nousikin - minun epäilyksistä huolimatta - ilman ongelmia taivaalle.
Hyvä ja täysin turbulenssivapaa lento (1 tunti ja 30 minuuttia) Chuukille, jossa todella vauhdilla paluu maaankamaralle ja siinä lensi aurinkolasitkin naamalta kun tömähdettiin rysäyksellä asfalttiin. Varmaan ihan normaalia, koska näillä kentillä kone on vaan vedettävä alas ja siinä ei ole tyylillä niin väliä. Seurasin hotellin partsilta, kun kone lähti pois Chuukilta ja juuri ja juuri ennen kiitoradan loppua vasta nousi ilmaan. Aika pelottavan näköistä hommaa. Lintujakin lenteli aivan koneen vierestä.Jokaista lentoa näillä saarilla on vastaanottamassa ja saattamassa varmuuden vuoksi paloauto, mutta silloin jos jossain muualla palaa, joutuu kone kiertelemään saaren yllä, kunnes paloauto on takaisin valmiudessa. Aikoinaan Yapin saarella Island Hopper-kone veti lepikkoon ja paloauto oli kyllä hyvin valmiudessa, mutta vettä ei ollutkaan tankissa. Itseasiassa (ainakin paikallisen oppaan mukaan) paloauto kävi vielä täyttämässä tankin, mutta turmapaikalle tultaessa huomattiin, että sekin vesi oli valunut matkalla maahan. Kone paloi totaalisen poroksi, mutta ihmiset saatiin onneksi sitä ennen turvallisesti ulos. Käytiin katsomassa kyseinen raato Yapilla vuonna 2010, eli jotain totta tarinassa ainakin on.
Okei, tarinat sikseen. Ensimmäinen vaikutelma Chuukista on hyvin positiivinen: todella vihreää, vehreää, komeita maisemia ja ainakin kentällä varsin ystävällisiä ja rentoja ihmisiä. Matka lentokentältä hotellille oli noin 50 metriä, mutta hienosti oli silti auto meitä vastasssa. Hotellin tasosta olin hyvin yllättynyt ja jopa järkyttynyt, koska ero on niin valtava ympärillä olevaan todellisuuteen. Edes Guamilla tai Honolussa on hotelleilla vaikeuksia päästä tähän tasoon ja ne on sentään hyvin rikkaita paikkoja. Tämä L5 hotelli on siis todella hyvätasoinen ja alakerrassa toimii erittäin hyvä ja kohtuuhintainen ravintola. Eli kaikki kauhujutut hotellien tasosta Chuukilla voidaan nyt ainakin heittää välittömästi romukoppaan.
Ja mikä ihaninta, täällä Mikronesiassa on jopa loukkaus tippailla ja se on minun mielestä mahtava juttu, koska inhoan koko tippauskulttuuria. Aina saa olla setelit kourassa jakelemassa ja miettimässä, että pitääkö antaa, paljon pitää antaa, milloin pitää antaa ja miksi pitää antaa? Kaikki pitkään naimisissa olleet tietääkin tämän homman jo. Sanokaa jos olen väärässä, mutta minun mielestä tuossa tippaushomassa on vain kyse siitä, että työantaja haluaa siirtää osan palkkakustannuksista asiakkaalle maksettavaksi? Voin kuvitella, että moni taho kyllä haluaisi suomeenkin tämän systeemin.Okei, mitä tuossa hotellin partsilla kookos kädessä katselin, niin pelottavan paljon koiria juoksentelee ihan tässä lentokentän edustalla. En tiedä onko siihen joku keino estää niitä menemästä kiitoradalle, mutta se olisi kyllä kaiken huippu jos tapahtuisi joku onnettomuus turren imeytyessä turbiiniin. "Turre lens turbiiniin..." No ehkä ei sentään, mutta isoja lintuja tuossa koko ajan lentelee ja linnut yhdistettynä lyhyeen kiitorataan on todella pelottava juttu.
Mutta on se vaan kuulkaas älyttömän hieno tunne, kun voi keskellä tyyntämerta katsella kookos kädessä, kuinka kone katoaa valtavan jyrinän saattelemana horisonttiin ja katkaisee kaiken yhteyden kamalaan, inhottavaan, ahneeseen ja pahaan nykymaailmaan. Vain palmunlehtien hiljainen suhina jää jäljelle. Ja sinne se kone nyt juuri mänt! Ihanaa - niin ihanaa!
Pyörittiin päivällä kävellen tässä hotellin lähietäisyydellä ja tehtiin torstaina hotellin järjestämä saarikierros, joka nyt ei tarjonnut mitään ihmeellistä nähtävää, mutta sai siitä joku ainakin jotain duunia hetkeksi. Hiukan kallista $50/lärvi + bensat, mutta tällaisiin kohteisiin ei minusta voi tulla ihan vaan pihtailemaan, vaan hiukan täytyy "rikkaan länkkärin" laittaa rahaa kiertoon. Ostin hiukan paikallisia tuotteitakin matkalla, kuten legendaarisen "Love Sticking", josta myöhemmin lisää.Paikallisessa museossa myös käytiin, joka ei $10 sisäänpääsymaksullaan kyllä ole mikään kauhean suositeltava juttu, ellet ole ihan fiiliksissä jostain merestä nostetuista japanilaisista sotareliikeistä. Itse olen näitä japanilaisia teekuppeja nähnyt ihan tarpeeksi himassakin ja tästä lähtien toivottavasti näen niitä vain teellä täytettynä nenän edessä, enkä missään museon hyllyissä.
Täytyy sanoa, että en ole ehkä missään nähnyt näin hajalla olevia teitä ja kaikki tien vieret oli täynnä roskia ja poltettuja autoja. En tiedä miksi esimerkiksi traktoreita ja kalliita koneita on jätetty ruostumaan ympäriinsä, sillä niillähän saisi samantien tiet kuntoon. Talotkin on aika hurjassa kunnossa täällä ja monesta on vielä taifuuni vienyt katonkin mukanaan. Maisema olikin monilta osin kuin maailmanlopun jäljiltä. Tavallaanhan tämä Chuuk on Yhdysvaltojen aluetta, enkä voi käsittää, miksi tämä saari on jätetty näin yksin? Ehkä siihen on jotain paikallisia syitä? Korruptio esimerkiksi?
Muutama rantakin nähtiin saarikierroksen aikana, mutta ne ei oikein sovellu uimiseen, enkä itse asiassa nähnyt koko aikana kenenkään uivan missään. Ei ilmeisesti ole kovin suosittu harrastus täällä. Vesi kuitenkin näyttää todella kirkkaalta ja voin kuvitella, että sukeltaminen on todella hienoa täällä.
Että sellasta... Mitä sanoisin? Odotukset Chuukin suhteen oli hiukan negatiiviset, mutta muuttui tämän vierailun aikana ehdottomasti positiviiseksi. Turvallisuudesta en osaa sanoa sen enempää kuin, että päivällä ainakin vastaantulevat ihmiset hymyili ja tervehti iloisesti, eikä meillä ollut minkäänlaisia ongelmia missään. Se, että kaikki on palasina ja grafittien peittämänä kertoo kuitenkin jostain ongelmista. Jotkut ihmiset myös käveli teiden varsilla sekaisin kuin seinäkello ja en tiedä mitä kamaa he olivat oikein ottaneet.Mitään erikoista tekemistä täällä Chuukilla ei ole (ellet sukella), mutta itse olisin kyllä viihtynyt vielä useammankin päivän ihan hyvin. Hotellikin sanoi, että jos olisi enemmän aikaa he voisivat esimerkiksi järjestää kyyditystä läheisille saarille. Tämä kuulosti todella lupaavalle ja haluaisinkin tulla sen homman vielä toteuttamaan.
Nyt kuitenkin huomenna jatketaan (jos kone tulee) kohti seuraavaa saarta. Toivotan onnea ja kaikkea hyvää Chuukille tulevaisuudessa - ja ehkä vielä joskus nähdään? Kuka tietää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti