Island Hopper: Majuro atoll

Blue hole - Kosrae.

Käytiin vielä Kosraen viimeisenä aamuna uimassa mahtavalla "sinisellä aukolla" ja sen jälkeen kimpsut ja kampsut kasaan ja majoituksen kyydittämänä lentokentälle. Tätä paikkaa tulee kyllä ikävä! Kosrae tarjosi kaikkea sitä, mitä allekirjoittanut on reissuillaan hakemassa!

Maksoin majoituksen laskun ennen lähtöä, mutta kävin hetkeä myöhemmin kelaamaan, että mitenkäs tämä voi muka olla näin vähän? Rehellisenä suomalaisena lähdin tietysti selvittelemään asiaa ja siitähän puuttuikin vaikka mitä - jopa yksi yö kokonaan. Juomalasku sentään poistettiin näin rehellisen toiminnan ansiosta. Ajattelin vaan, että jos en korjaa tätä virhettä, niin paikallinen tyttö, joka tämän laskun toimistossa teki saa kyllä melkoista huutia - tai pahimmassa tapauksessa jopa kenkää. Tällaista en tietenkään halua.

Kosraen kentällä ei onneksi tarvinnut tänään kylmää pelätä, koska seinät oli avoimet ja oli oikein miellyttävää istuskella ja rouskuttaa pari tuntia banaanilastuja lärviin. Lentokentän henkilökunta oli hyvin huolissaan: "eikö teillä muka ole kuuma? Voitte kyllä tulla vielä tänne toiselle puolelle odottamaan". Ei ollut.

Kentällä ei myöskään ollut ollenkaan läpivalaisulaitteita, joten käsipelillä täytyi kaikki tavarat käydä läpi. Minun läppäristä alkaa näytön reuna irtoamaan, joten se tietysti herätti kiinnostusta, koska sinnehän voisi periaatteessa piilottaa vaikka mitä. Tämä täytyy nyt saada korjattua tai tästä lähtien joka kentällä tulee ongelmia. Melkein jokaisella lähtijällä täällä oli kylmälaukullinen kalaa mukana ja hiukan kävi sääliksi turvatarkastuksen äijää, joka joutui avaamaan kaikki lootat ja käymään niljakkaat, haisevat kalat läpi. Jestas sentään! En tiedä myydäänkö nämä kalat sitten hyvällä hinnalla Havaijilla, vai miksi jengi niitä roudaa mukana?

Lähtöterminaali - Kosrae.

Ensimmäinen lento oli noin tunnin Kwajalaleinin atollille, joka on Yhdysvaltojen armeijan ohjus - ja ties minkä maailmanlopunpommien - testauspaikka. Sitä ei tietystikään saanut kuvata ollenkaan ja turvatoimet oli hyvin tiukat. Kaikki paikat syynättiin ja tutkittiin vielä ennen koneen lähtöä tarkasti läpi. Tämän tukikohdan läsnäolo edelleen täällä Kwajaleinilla on suoraan sanottuna hiukan irvokasta, mutta ei nyt lähdetä siihen asiaan yhtään sen syvemmälle. Sanotaan vain lyhyesti, että ihmisiä siirrettiin tämän tukikohdan ja muilta saarilta säteilylaskeumien tieltä aikoinaan viereiselle Ebeyen-saarelle - ja siitä aiheutui valtavia ongelmia. Ebeyen saarta kutsutaankin nykyään kutsuvalla nimellä: "Tyynenmeren slummi". Pikkuruisella saarella asuu nykyiselläänkin 15 000 ihmistä (tiheämmin asuttu kuin Hong Kong) ja iso osa ihmisistä elää ilman mitään toivoa paremmasta. Jotain tukiahan saarelle annetaan, mutta mitä näillä rahoilla sitten voi tehdä? No, lähinnä ostaa limua ja kaljaa, joten terveystilastot kiittää. Yhteenottoja paikallisten kanssa on tietysti ollut, koska kukaan ei ymmärrettävästikään tykkää siitä, että kotinurkkia pommitetaan päivittäin ohjuksilla.

Lue lisää aiheesta

Majuro atoll

Seuraava lento oli vain 45 minuuttia Majuron atollille, jossa ei onneksi ollut säätiedotuksessa luvattua ukkosta. Huh - hiukan jo nimittäin ahdisti ajatus! Harmi, että oli jo täysin pimeää, koska laskeutuminen Majurolle on melko huikea ja kokemisen arvoinen homma. Lyhyt kiitorata on rakennettu korallin päälle ja siinä ei ole varaa pienimpäänkään sohellukseen.

Tällä kertaa kentällä ei yllättäen ollutkaan ketään "varatulta" majoitukselta vastassa, mutta löydettiin kuitenkin hotellin kuski, joka oli vastassa ihan muita ihmisiä, eikä tiennyt meidän varauksesta yhtään mitään. Ajattelinkin, että sähköpostilla kun näitä varauksia jollekin atollille hoidellaan, niin näinköhän aina menee perille tiedot. Ei mene. Onneksi hotellissa oli kuitenkin hyvin tilaa ja päästiin paikalle ilman sen suurempaa hässäkkää. Niin pimeää oli, ettei nähnyt juuri mitään, mutta perjantai-illan huumaa oli kylänraitilla selkeästi aistittavissa. Opaskirja hiukan varoittaa juurikin näistä Mikronesian perjantai-illoista, koska silloin tulee yleensä palkat/tuet ja rauhallisillakin ihmisillä saattaa lähteä ns. mopo käsistä. Tämä nyt ei suomalaiselle sinänsä ole mitenkään uutta.

Valittavana oli joko perus hotellihuone tai bungalow, joista valitsin jälkimmäisen ihan siitä syystä, että olisi edes hiukan Tyynenmeren tunnelmaa ja toisekseen (oikea syy) hotellin puolella näkyi sen verran liikehdintää lattialla (jotain bugseja), että ei kiinnostanut siihen hommaan lähteä mukaan. Bungalow olikin todella siisti ja hyvä, mutta sanon ihan suoraan, että vaikka olisi miten hevonkuusessa tahansa, niin ylihinnoiteltua on. Hinta $125/yö. Minkäs teet? Kaiva äijä kuvetta tai nuku rottien kanssa ulkona.

Bungalow - Majuro.

Tämä Majuro on siis vain todella kapea (mutta pitkä) kaistale maata, keskellä valtavaa Tyyntämerta - mutta kuunnelkaapa tätä: asukkaita 28 000! Siis huh huh! Arvatkaapa minkälaisia ongelmia moinen määrä ihmisiä pienellä maakaistaleella aiheuttaa ja tämä Majuro onkin todella pahasti saastunut. Turkoosit vedet kimmeltävät kutsuvasti hotellin edustalla, mutta jos tästä nyt vedän pinkit speedot persvaossa uimaan, niin se on lavantauti, kolera, kuppa ja musta surma välittömästi päällä! Laguuni on täysin saastunut.


Ja kuten voi kuvitella, niin roskaongelma on myös täällä megalomaaninen! Tuntuu tosi kamalalta ostaa vettä muovipullossa, joka vielä pakataan muovipussiin. Sen tietää, että kaikki päätyy ennemmin tai myöhemmin takaisin meidän ruokalautaselle. Ai miten niin, kysyy hän? Mene ja osta vaikka tonnikalamikropizza kiskalta, niin siinä jo vedät minun täällä kaupasta saamia muovipusseja huiviin. Yök! Pahin kaikista on styroksilootat, joissa saa ruokia mukaan vietäväksi, ja tiesitkö kuinka kauan sellainenkin maatuu? Ainakin miljoona vuotta! Kyllä vain! Se saakelin loota makaa edelleen maassa, kun ihmiset on jo hävinneet kauan sitten sukupuuttoon. Tekisi suoraan sanottuna mieli kantaa laukussa mukana kaikki roskat pois täältä, koska eihän tästä tule tätä menoa yhtään mitään. Olen aivan järkyttynyt! Miksei muka voi kylmästi vaan kieltää kaikkia muovipusseja - koko maailmassa?

"Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan" 

Jatketaan siis hyvin positiivisilla asioilla:

Rohkeita uimareita 

Nämä Marshallinsaaret sisältää ikävä kyllä myös kappaleita ihmiskunnan surullisinta ja kuvottavinta historiaa, eikä nyt puhuta mistään Cheekin albumeista, vaan ydinkokeista Bikinillä. Kyllä - sana bikini tulee näin kammottavasti jutusta ja muista tämä, kun seuraavaksi kyttäät ja kuolaat naisia biitsillä.

Lyhykäisyydessään homma meni niin, että olipa kerran maanpäällinen paratiisi, jonne eräänä kauniina päiväna pamahti länsimaisia ihmisia ja ilmoitti, että jumala tarvitsee nyt tätä teidän atollia hiukan tärkeämpiin juttuihin, joten lähtekääpä menee! Siis jumalautsi! Ajatelkaa nyt jos teidän kotiovesta täräyttäisi yhtäkkiä jotain mulkosilmä-avaruusolioita sisään ja ilmoittaisi, että liskokuningas Chöök tarvitsee teidän planeettaa nyt tärkeään juttuun ja räjäytämme sen ihan näin koemielessä taivaan tuuliin. Onhan tämä nyt tosi tärkeä juttu, koska meillä on sota planeetta X:n kanssa ja ne mokomat vääräuskoiset eivät edes usko Chöökiin. Kuka? Mitä? Häh? En tajua enää itsekään...

Juuri näin tapahtui Bikinillä ja ydinpommeilla atollit tuhannen päreiksi - ja hupsista vaan laskeumat levisi myös läheisten atollien ihmisten päälle ja saastutti saaria tuhansiksi vuosiksi. Oho, nyt kävi näin. Osansa sai myös japanilainen kalastusalus "onnekas lohikäärme", joka ei ollut sinä päivänä niin onnekas, vaan sattui juuri kalastamaan alueella. Lisää ruumiita tuli siinäkin. Ei muka tiedetty, että tuulen suunta on muuttunut, vaikka siitä oli varoitettu ties kuinka monta kertaa. Kannattaa katsoa Radio Bikini -dokumentti jos aihe kiinnostaa.

Kaiken kaikkiaan räjäytyksiä tehtiin 67 kappaletta ja se vastasi Hiroshima-luokan pommin räjäyttämistä joka päivä 12 vuoden ajan. Miettikääpä sitä. Tämä on kokonaisuudessaan niin kuvottava juttu, että meinaa laatta lentää ilman vatsatautiakin. Miksi ihmeessä pitää aina tulla tuhoamaan juuri niitä maailman ainoita vielä puhtaita paikkoja? Eräs eurooppalainenkin valtio harrasti tätä samaa toimintaa Mururoan atollilla vielä 90-luvulla. Törkeää!

Entäs ilmastonmuutos?

Lippu liehuu tuulessa.

No sekin peijakas vielä! Ilmastonmuutoksen suhteen Marshallinsaaret on myös parhaillaan ottavana osapuolena taistelemassa eturintamassa täysin ylivoimaista vihollista vastaan. Ei tarvitse paljon enää merenpinnan nousta, niin sinne mänt. Jotain kertoo se, että saarten korkein kohta on silta, jota pitkin tullaan lentokentältä "mantereelle". Tämä Majuro onkin jo nyt sellainen tulevaisuuden kauhukuva, mitä tapahtuu, jos (ja kun) vedenpinta nousee ja liikaa ihmisiä keskittyy samoille alueille. Olen nähnyt tulevaisuuteen - ja se ei näytä hyvälle.

Ilma oli tämän meidän vierailun aikana "hiukan" huonohko (siis täysin suolesta) ja vettä tuli koko ajan niin paljon, että hyvä, ettei paikka uponnut jo tässä kohtaa merten syvyyksiin. Joka aamu herättiin kello 07 kyttäilemään, että pääsisikö tänään mahdollisesti lähtemään jollekin saarelle, mutta ei mitään toivoa. Kovia ukkosia oli myös, joten tietysti meni sähköt vähän väliä ja täällä on muuten aika pimeää silloin kun valot sammuu. Oli aika pelottavaa pienellä kynälampulla kyttäillä yön pimeydessä, että taivas varjele mitä sieltä tulee? Vessatkin oli pois käytöstä monta tuntia, koska jotkut pumput jumittui.

Taksit on Majurolla halpoja ja ne jyrää kuin junat, joko ylöspäin tai alaspäin tietä. Ei tarvitse sanoa mitään kohdetta, hyppää vaan kyytiin ja sanoo sitten siinä kohtaa kun haluaa jäädä pois kyydistä. Kaupungin alueella homma kustantaa $0,75/henkilö. Halpaa ja kätevää. Ikävä kyllä näitä takseja on ainakin viikonloppuisin todella hankala saada ja seisottiin tien vieressä varmaan tunti kytiksellä, mutta kaikki autot oli ihan täynnä. Sunnuntaina onnistuttiin saamaan taksi ja ajettiin sillä kaupalle ja takaisin, koska satoi jälleen kaatamalla ja kaikki tiet oli totaalisesti veden vallassa.

Majuron taksi.

Ulkona kävelyyn liittyy täällä monta ongelmaa, joista ensimmäinen on koirat. Niitä (ja rottia) on täällä Majurolla älyttömästi ja poiketen Pohnpein ja Kosraen leppoisista Turreista, nämä on täysin elämäänsä turhautuneita tyyppejä. Sormi täytyy olla jatkuvasti Dazzerin (ultraäänilaite) liipasimella. Arvatkaa onko hyvä juttu, jos täällä joku kulkukoira pääsee puremaan? Silloin vaahtoaa kyllä muuallakin kuin oluttuopissa.

En ole onneksi vielä joutunut testaamaan tätä Dazzeria, mutta kerran se vahingosssa painui taskussa ja kissa ainakin lähti vauhdilla - eli jotain eloa siinä ilmeisesti on. Sinänsä minuakin kyllä varmaan koirana ahdistaisi, jos suuntia olisi vain kaksi, mihin jolkotella kaiket päivät, kassit hölskyen menemään. Varmasti on melko hankala mitään omia reviirejäkään muodostella. Minun mielestä koira ei kuitenkaan ole mikään vapaana luonnossa elävä eläin, vaan joko siitä pidetään huolta - tai sitten sitä ei ole. Sillä selvä.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan seuraava ongelma on ulkona liikkuvat sekopäiset ihmiset - ja niihin
minulla ei edes ole mitään karkotinlaitetta. Koska sateessa oli hetken tauko, niin ajateltiin kävellä kaupalle noin 300 metriä - ja eiköhän siinä välissä jo lähtenyt joku sekopää seuraamaan ja huuteli jotain "Fuhrer, Napoleon, power of Rome" -tyylistä tavaraa perään. Hyvin aggressiivisen oloinen tyyppi ja oli aika pelottava tilanne! Onneksi kaupan turvamies hätisteli tämän jonkinlaisessa historiatripissä olevan äijän matkoihinsa. Takaisin tullessa pistettiin oikein kunnon vauhtia kävelyyn, mutta jostain tien toiselta puolelta sama äijä vielä huuteli jotain törkeyksiä meidän perään. Aika mielenkiintoista. Minun mielestä ihminen ei ole mikään vapaana luonnossa elävä eliö, vaan joko siitä pidetään huolta  - tai sitten sitä ei ole. Sillä selvä.

Eli tämä on nyt faktaa: täällä ei voi kävellä ulkona, vaan pienetkin matkat kannattaa mennä taksilla. Suoraan sanottuna hanurista.

Toivottavasti on rokotukset kunnossa.

Pariisin iskuista kuultiin vilaukselta hotellin ravintolan tv:stä, kunnes joku käänsi kanavaa. Ei kiinnostanut. Pakko oli lähteä katsomaan bungalowin tv:stä (välillä toimii, välillä ei), että mitä nyt taas on tapahtunut. Ei vaan pysty käsittämään näitä hommia. Kyllä uskonnot on vaan hienoja juttuja...

Siinähän se olikin tämä Majuron visiitti ja hiukan huonohko maku jäi paikasta. Pienempiä Marshallinsaaria suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan, mutta tämä Majuro kannattaa kyllä suosiolla skipata. Monta juttua täytyy kuitenkin antaa anteeksi, ihan jo siitäkin syystä, että täällä on ollut niin paljon kärsimystä ja järkyttäviä juttuja.

Toivon kaikkea hyvää Marshallinsaarten ihmisille tulevaisuudessa - mutta sitä ei ikävä kyllä taida olla luvassa. Turvallista matkaa...