Tolaga Bay: Kapteeni Cookin seikkailut - osa 2.

Aamulla käytiin hakemassa läheisestä vuokraamosta eilen varattu auto ja pienen harjoittelurundin jälkeen olin valmis hyppämään testosteronia uhkuvalla sporttihirmulla (Suzuki Swift) Uuden-Seelannin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Auto maksoi about 45€/päivä, mikä oli kyseisestä nuhapumpusta melko raju hinta, mutta toimiston sijainti niin ideaalinen, että pakko oli vaan kaivaa kuvetta tässä kohtaa. Aamu oli tänään ikävän sateinen ja harmaa, mutta selkeni onneksi koko ajan iltapäivää kohden.

Auto.

Tänään suuntana siis historiallisesti merkittävä Tolaganlahti, jonne on Gisbornesta matkaa rapiat 50 kilometriä. Reitti ylös pohjoiseen tarjoaa varsin hienoja rantamaisemia, eli ehdottomasti suositeltavan arvoinen road trippi. Ärsyttävästi vaan jengi kaahaa välittömästi ihan puskurissa kiinni, jos vähänkin höllää kaasua maisemia ihaillen - ja niitä kirottuja tukkirekkojakin riittää.

Perillä kirjauduttiin Tolaga Bay Holiday Park leirintäalueelle, joka sijaitsee aivan 600 metriä pitkän Tolaga Bay -laiturin kupeessa. Teltta saatiin pystyyn ilman sen suurempaa väkivaltaa (häh?) ja leirintäaluekin vaikutti ensisilmäykseltä varsin viihtyisälle ja toimivalle. Ilmainen wifi-verkko kattaa melkein koko leirintäalueen, joten nykyään ei tarvitse enää telttaillessakaan täristä Facebook-riippuvuuden kourissa.

Maisemia matkalla.

Kastoin meidän teltan välittömästi "Tuomion temppeliksi", mutta se saattaa yön aikana muuttua myös "Tuulen viemäksi" - jos on oikein huono mäihä. Ainut hiukan ongelmallinen juttu tällä leirintäalueella oli, että paikan keittiössä ei ollut minkäänlaista astiastoa tai ruokailuvälineitä, joten niitä piti vielä lähteä autolla kaupasta metsästämään. Valikoima paikallisessa "marketissa" oli hiukan "rajoitetuttua", joten joka terveysintoilija-hipsterin superfoodeilla, makkaralla ja perunalastuilla mentiin tänään etiäppäin. Terveellistä matkaa!

Kauppareissun ja kevyen - mutta rasvaisan - kenttälounaan jälkeen oli aika lähteä  polttamaan kaloreita ja toteuttamaan patikkaretki Cookin poukamalle (Cook's Cove). Olipa hieno kävelyreitti ja kannattaa ehdottomasti ottaa ohjelmaan, jos haluaa kohtuullisen helpon ja huikeita Uuden-Seelannin postikorttimaisemia tarjoavan kävelyn. Reitti oli kokonaisuudessaan 5,8 kilometriä (edestakaisin), josta puolet kiipemistä jyrkähköä ylämäkeä - eli hikeä tässä kiipeillessä joutuu kyllä vuodattamaan. Reitillä on paljon lampaita ja lehmiä, puhumattakaan tuhansista liukumiinoista, joita nämä elukat ovat pusanneet tielle. Kävely Cookin poukamalle kesti kuvaustaukojen kera noin 1,5 tuntia.

Palataanpa nyt tässä kohtaa kuitenkin ajassa noin 250 vuotta taaksepäin.

Cook's Cove walkway.

James Cookin synkkien pilvien alla alkanut Uuden-Seelannin alkutaival jatkui nykyisen Gisbornen
tienoilta ylös pohjoiseen, Endeavour-laivan lipuessa 29. lokakuuta 1769, ukkosen ja salamoiden saattelemana tänne Tolaganlahden edustalle.

Täällä hommat natsasi kuitenkin ihan eri tavalla ja vastaanotto oli hyvin vieraanvaraista ja ystävällistä - molemmin puolin. Laivan vesi ja ruokavarastot saatiin täydennettyä ja kaikki sujui onnellisten tähtien alla. Cook seurueineen vietti lahdella kaiken kaikkiaan kuusi päivää ja sinä aikana tehtiin tuttavuutta paikalliseen väestöön, lukuisia kasvitutkimuksia, sekä tutkimusretkiä lähimaastoon. Herman Spöring toimi kasvitieteilijä Daniel Solanderin sihteerinä, joten mielenkiintoista työsarkaa täysin uusien kasvien parissa lienee heillä täällä riittänyt. Jossain välissä Spöring ehti myös luonnostella paperille laakson maisemia. Lähde: James Cookin päiväkirjat

Cook's Cove.

Mutta nyt seuraa tarinan mielenkiintoisin vaihe: James Cook antoi omakätisesti poukaman edustalla olevalle saarelle nimeksi Spöringin saari - ja tämän seikan takia tänne on nyt tultu, eikä mitään lampaita laskemaan. Ei ole nimittäin kovin moni suomalainen saanut omaa saarta, maailman kuuluisimman merikapteenin nimeämänä! Saarta ei ikävä kyllä juurikaan näe täältä poukamasta käsin, joten mysteeriksi jäi vielä tässä kohtaa, miltä se edes näyttää. Tästä aiheesta kuitenkin lisää seuraavassa päivityksessä.

Mikä tässä Cookin poukamassa on mahtavinta, niin tähän ei onneksi ole vielä mitään tukkisatamaa

"Hole in the wall"

rakennettu päälle ja kaikki näyttää tismalleen samalta kuin vuoden 1769 piirroksissa. Saatoin jopa löytää luolan, jossa retkikunnan tahitilaisen tulkin Tupaian kerrotaan nukkuneen. Myös Spöringin luonnostelemassa piirroksessa näkyvä "reikä seinässä" on edelleen aivan samanlainen kuin alkuperäisessä piirroksessa. Ainut vaan, että kyllä taas mieleni pahoitin, kun opastaulussa väitettiin, että piirros on muka Joseph Banksin tekemä. Ihan pihalla ovat täällä ja pitääkö suomesta asti tulla kertomaan, miten nämä asiat oikein meni.

Pari tuntia tuli laaksossa tutkiskeltua ja olipa erittäin mielenkiintoinen ja antoissa retki. Ylitti kirkkaasti odotukset, joita olin mielessäni asettanut. Tätä kävelyä voi ehdottomasti suositella myös ihmisille, joita ei tämä historiapuoli välttämättä niin kauheasti kiinnostaisikaan.

Takaisin leirintäaluelle käveltiin noin tunnissa, jonka jälkeen iltapalaa huiviin ja alustavia suunnitelmia huomisen suhteen. On tulossa melko jännittävä päivä...