Paraparaumu: Telttailun riemua.

Tiistai-iltana tarkistettiin vielä majoitustilannetta Wellingtonin suunnilla, mutta kyllä tässä kohtaa voitiin pamauttaa viimeinen naula sen idean arkkuun. Kaikki täynnä - ei pienintäkään tsänssiä. 

Telttailun riemua.

Wellingtonissa oli siis tällä viikolla joku iso sotilasmusiikkitapahtuma ja samaan aikaan vielä viini ja ruokamessut, joten majoituksen saaminen oli täysin toivotonta. Lähin mahdollisuus majoitukseen oli Kaipiti Holiday Resort (leirintäalue), noin 50km Wellingtonista pohjoiseen - eli sinne siis. Aamulla jo satoi kaatamalla vettä, joten ei silleen hirveästi ilahduttanut tämä telttailuvaihtoehto. Ei sitten tipan tippaa! Naked bussilla noin tunti Paraparaumun asemalle (16€/henkilö), jossa vaihto paikallisbussiin (1,20€) ja about 10 minuutin matka kohti rantaa. Kuljettaja oli hyvin huolissaan, että teillä on yli kilometri vielä pysäkiltä kävelyä leirintäalueelle, mutta vakuutin hänelle, että eiköhän me jotenkin tästä selvitä.

Leirintäalue oli onneksi oikein hyvä (hinta 12€/yö/henkilö), keittiössä kaikki ruokailuvälineet ja jokaisella paikalla jopa oma suihku/wc-rakennus - mutta siihen ne päivän hyvät asiat sitten loppuikin. Vettä tihutti niskaan jo telttaa pystyttäessä ja siinä vaiheessa, kun saatiin itsemme sisään sullottua, taivaat aukeni totalisesti. Ei pystynyt enää tekemään mitään muuta kuin käymään läheisessä ruokakaupassa ja se päivä olikin pulkassa - ja pulkka pirstaleina rotkossa.

Päivä rannalla.

Ja jos oli päivä huono, niin yö oli sitten totaalinen katastrofi. Kova ukkonen, mieletön tuuli, joka riuhtoi telttaa oikein tosissaan irti maasta ja vettäkin tuli aivan julmetusti! Juuri kun luuli, että ei sitä vettä ainakaan enää kovemmin voi tulla, niin joku käänsi lisää tehoa hanasta. Meteli oli samanlaista kuin joku olisi tykittänyt painepesurilla koko yön teltan kattoon. Ei paljon tullut nukuttua siis. Jossain kolmen aikoihin oltiin jo totaalisesti mutavellissä kellumassa, mutta onneksi sentään oli uusi, ehjä teltta ja säilyttiin melko kuivana. 

Seuraavana päivänä paistoi aurinko hetken, joten käytiin hiukan rannalla kävelemässä ja isommassa marketissa hakemassa kaikenlaista elintärkeää (lue olutta) viikonlopuksi. Paljon kaikenlaisia lintuja oli rannalla ja nähtiin myös legendaarinen "albatrossi, joka lepäämättä liitää". Ainut vaan, että tämä albatrossi lensi tuulessa 10 metriä ja istui kivelle lepäämään - että se siitä. Rannalla oli myös mielettömästi merestä huuhtoutuneita portugalinsotalaivoja ja en kyllä astuisi jalallakaan tuonne veteen. Vastapäisellä Kaipitin saarella elää myös Kiivilintuja ja sinne järjestetään yöretkiä, joilla voi yrittää niitä bongailla. Sellainen retki olisi ollut ihan kiva tehdä, mutta säät ei nyt tällä kertaa olleet "oikein" suosiolliset. Illan tullen alkoi siis jälleen kova sade ja sitä hupia kestikin sitten ihanasti aamuun saakka. Kello 05 kävin ulkona tarkastamassa tilanteen ja koko perhanan leirintäalue kellui veden vallassa! Naapurilla tuli jo vettä sisäänkin telttaan. Inhottavan kylmäksi oli myös ilma muuttunut. 

Wellington.

Päivällä käytiin paikallisessa uimahallissa itseämme lämmittelemässä ja varsin hyvät saunat ja lämpimät altaat oli. Lauteilla juttelin paikallisen papan kanssa ja ihmeteltiin sitä faktaa, että mitä parempi elintaso (mm. Suomi ja Uusi-Seelanti), niin kummasti myös elämäänsä turhautuneiden hapannaamojen määrä kasvaa prosentuaalisesti. Näin se vaan jostain kumman syystä menee. Suomessakin tallaa paljon tyyppejä, jotka ei enää itsekään tiedä, mikä heitä oikein elämässä riepoo. Joku vaan riepoo ja kaikki muut siitä kärsikööt. 

Oli lauantaisaunat, muutama olut ja eihän tästä enää puuttunut kuin avara luonto, niin olisi ollut koko "lauantai-illan huumaa"-paketti kasassa. Just joo, tässä oli nyt avaraa luontoa ja huumaa ihan tarpeeksi, kun tissuttelin olutta kylmässä teltassa, korvia myöten makuupussissa kyttäillen ja yössä huhuillen. Voin vakuuttaa, että "voi juku" ei tullut ekana sanana mieleen, mutta melko lähelle kyllä. Tämä oli nyt melkoista kituuttamista koko homma ja ehdottomasti tämän reissun turhauttavimmat päivät. Mielummin olisin ollut Wellingtonin festivaalihumussa maistelemassa viinejä, kuin jäätymässä kassit huurussa jossain kylmässä teltassa - mutta minkäs teet? Näitähän sattuu ihmisen elon kivisellä taipaleella joskus eteen. Sunnuntaiaamuna pakattiin vihdoin ja viimein kamat kasaan, teltan huolellinen putsaus ja bussilla 40 minuuttia Wellingtoniin. Sanoin ihan tarkoituksella, että huolellinen putsaus, koska lentokentällä ei todellakaan tykätä hyvää, jos joku eliö mönkii tullissa ulos laukusta. Täytynee mennä punaista linjaa tullissa ja tarkastuttaa vielä tilanne. 

Wellington.

Sain varattua Wellingtonin YHA:sta, kuuden hengen huoneesta kaksi sänkyä, ja ne oli todellakin ainoat, mitä koko kaupungissa oli tarjolla. Sinänsä ihan sama, koska meidän pitää lähteä jo kello 03 jälkeen lentokentälle rymyämään, joten eipä paljon tule sängyssä makoiltua. Wellingtonin YHA on kyllä todella hieno tapaus ja kaikki on viimeisen päälle kunnossa. Muutenkin Wellington on todella kiva paikka ja suosittelen useamman päivän stoppia täällä. Jonkinlainen "talvihacienda" täältä kelpaisi minulle mainiosti. 

Wellington.

Ehdittiin onneksi vielä viettää kiva ja aurinkoinen sunnuntaipäivä Wellingtonissa ennen lähtöä, tosin hiukan oli ongelmia löytää tulostuspaikka lentolipuille ja papereille. Ennen täällä oli nettikahviloita joka nurkalla, mutta yhtäkään niistä tutuista paikoista ei ollut enää olemassa. Kaikilla kulkee nykyään älypuhelimet ja pelit taskussa, joten kuka tällaisia nettikahviloita enää tarvitsee? Turisti-infossakin sanoivat, että eihän nykyään tarvitse enää lentolippuja tulostaa. Ikävä kyllä homma on sellainen, että jos olet yhdensuuntaisilla lipuilla liikenteessä, niin kaikki täytyy olla, majoitusvarauksia myöten tulostettuna mukana. Löydettiin lopulta onneksi joku hielle haiseva peliluola, missä saatiin hommat tulostettua. 

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että tämän kertainen Uuden-Seelannin visiitti oli nyt ikävä kyllä tässä - ohi on. Sanon ja hehkutan edelleen, että Uusi-Seelanti on ehdottomasti yksi hienoimpia ja miellyttävimpiä paikkoja tällä pallolla ja suosittelen todella lämpimästi kaikille! Okei, jos vain yksi paikka maailmassa pitäisi valita, minkä elämässä nähdä, niin se olisi ...Japani! Come oon, uskoiko joku oikeasti, että olen jo sanomassa muuta? Ei nyt sentään, mutta Uudelle-Seelannille silti viiden tähden suositus minulta.