Napier: Kolmas kerta toden sanoo.

No jestas sentään - minkähän toden se nyt sitten sanoo?? Puolustuksekseni täytyy kuitenkin todeta, että olin juonut ison pullon sakea ja oli todella pimeää ja...

Toden ääni: "Häh? Mitä oikein horiset siinä? Olin kyllä sanomassa, että olet tuhlannut matkusteluun jo niin paljon fyrkkaa, että sillä olisi ostanut vaikka ison asunnon!" 

Se on totta, mutta mitähän tekisin sillä isolla asunnolla sitten? Pyörisin siellä ja kiipeilisin turhautuneena pitkin seiniä? Matkustelematta jättäminen on sama, kuin asuisi valtavassa talossa yhdessä huoneessa, eikä ikinä kurkkaisi, mitä toisten ovien takaa mahtaa löytyä. Täysin järjetöntä. Ihmiset on vuosituhansia siirtyneet paikasta toiseen ilmaston ja olosuhteiden mukaan - ja se on edelleen kaikilla selkäytimessä - tiedostit sen tai et. Paikallaan jumittavista ihmisistä tulee turhautuneita, kateellisia, stressaavia, naapurin kissan kyttääjiä - joten vaihda välillä maisemaa hyvä ihminen!

Toden ääni: "Se on totta"

Sinähän sen sanoit...

Napier

Taupon paratiisimaisista maisemista lähdettiin suuntamaan bussilla kohti Napieria, eräänä kauniina ja lämpimänä Uuden-Seelannin perjantaipäivänä kello 13.05. Hinta about 8€/lärvi, matka-aika noin 2 tuntia ja maisemat täräytti ilmat pihalle äijästä useammankin kerran taas tänään. Komeaa, vihreää vuoristomaisemaa koko matka, satoine lehmineen ja valkoisine lampaineen. Kesä alkaa kääntyä pikkuhiljaa syksyn puolella ja koulutkin täällä jo alkoivat.

Perillä Napierissa oltiin kello 15 aikoihin ja vanhoina "Napierin sankareina" voitiin edetä suoraan majoitukselle, sen enempää karttoja kyttäämättä. Yhtä kivalta ja viihtyisältä näytti maisemat kuin edellisilläkin visiiteillä.

Napier on 61500 asukkaan aurinkoinen, värikäs ja omalaatuinen kaupunki Uuden-Seelannin itärannikolla, joka tuhoutui melko totaalisesti maanjäristyksessä vuonna 1931. Koska koko kaupunki täytyi joka tapauksessa rakentaa uusiksi, keksi joku hyvän idean, että tehdäänkin se nyt sitten samalla viimeisen päälle kunnolla! Tyyliksi valittiin 30-luvulla suosiossa ollut art deco -suuntaus ja samaa tyyliä voit nähdä esimerkiki Miamin South Beachillä. 

Vanhoja autoja ajelee pitkin upeaa rantakatua ja täällä todellakin tuntuu välillä kuin aika olisi pysähtynyt. Tämä Art deco homma otetaan täällä niin tosissaan, että jokaisen liikkeen on oltava ulkoasua ja kylttejä myöten kaupungin tyylin mukaisia. Hauskasti jopa Subway on joutunut teettämään vanhan näköiset kyltit. 30-luvun hammaslääkärikyltti näytti kyllä hiukan sellaiselle, että jäisi minulta menemättä. Video vuoden 1931 maanjäristyksen tuhoista löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=hut7O3xwnHo

Ranta Napierin edustalla on todella komea ja kutsuu houkuttelevasti uimaan - mutta ikävä kyllä se on todella vaarallinen. Maanjäristys romahdutti nimittäin rannan pohjan ja aivan vedenrajan tuntumassa on iso pudotus, joka aiheuttaa täysin arvaamattomia virtauksia ja aaltoja. Rannaltakin on aalto pyyhkäissyt aivan yllättäen ihmisia merten syvyyksiin, eli kannattaa olla koko ajan tarkkana. Sinua on varoitettu.

Helmikuun loppupuolella on Napierissa aina Art Deco Weekend -festivaali, jolloin ihmiset pukeutuu aikakauden asuihin ja kaupunki todellakin palaa ajassa takaisin 20-luvulle. Ainut probleemi on majoituksen saaminen sinä ajankohtana (täysin mahdotonta) ja meidänkin on nyt tämä tapahtuma vaan skipattava. YouTube-video vuoden 2015 tapahtumasta: https://www.youtube.com/watch?v=dNhVOQZeP0A

Yksi asia, mikä hiukan näissä pienemmissä Uuden-Seelannin kaupungeissa ärsyttää, on kävelijöiden huono asema. Täällä on ikävä kyllä hiukan samanlainen tyyli, kuin Yhdysvalloissa, että suojateitä ei juurikaan ole ja kävelijällä on aina väistämisvelvollisuus. Ainut hetki milloin kävelijällä on "etuajo-oikeus", on silloin, kun hän siirtyy tuulilasin läpi etupenkille kuljettajaksi. Tästä en tykkää yhtään.

Varasin Napierista meille YHA-hostellin, joka oli jälleen erittäin onnistunut valinta. Hinta kahden hengen huoneesta 36€. Vanha, mutta todella siisti puutalo, aivan rannan tuntumassa ja kiva sisäpiha grilleineen. Päivittäin haettiin ruoat paikallisesta marketista ja valmistettiin ne hostellin keittiössä.

Koska ollaan täällä jo aikaisemmin tehty kaiken maailman art deco -kierroksia ja juttuja, niin tällä kertaa ei tarvinnut mitään pakollisia turistikierroksia enää tehdä, vaan voitiin ihan vain nauttia olemassaolon ihanuudesta.

Tämä Napier oli siis meillä tällä kertaa lähinnä tällaisena kivana, kolmen päivän välipysäkkinä matkalla kohti seuraavaa missiota. Ehdottomasti suosittelen Napierin ottamista Uuden-Seelannin visiittilistalle.

Huomenna suunnitelmat etenee ja vuorossa Gisborne.