Taupo: Salaisuus pinnan alla

Herätys Aucklandissa kello 5.30 (Auts-!), jonka jälkeen pieni aamuinen happihyppely bussiasemalle ja kello 7.30 köröteltiin jo bussilla, hienon tuplasateenkaaren saattelemana kohti Taupoa. Bussilippu irtosi netistä hintaan 13€/henkilö, eli melko kohtuuhintaista on bussilla liikkuminen Uudessa-Seelannissa.  Täällä operoi nykyään myös OnniBussin paikallinen vastine "Mana Bus" https://www.manabus.com/ ja budjettimatkaajan kannattaakin ehkä ensisijaisesti tsekata hintoja sieltä suunnalta ensin.

Taupo-järvi.

Matka-aika oli kilometreihin (275km) verrattuna todella pitkä (5 tuntia), mutta silmänruokaa tarjoiltiin taas tänään siihen malliin, että yksikin hieno maisema vielä ja olisi saanut vähintään jonkun silmänruokamyrkytyksen. Jestas sentään, että tämä Uusi-Seelanti on kaikessa vihreydessään ja vehreydessään vaan hieno maa!


Perillä Taupossa oltiin kello 12.30 aikoihin, jossa tehtiin vielä pieni kävelykierros järven ympärillä ennen majataloon kirjautumista. Olipa hieno päivä tänään (+27c) ja heti ensi näkemältä todella miellyttävän oloinen kesäkaupunki tämä Taupo. Uskallan jopa sanoa tässä kohtaa Aucklandin jälkeen, että melkein kuin paratiisi.

Varasin täältä Tauposta "Taupo Urban Retreat" majatalon, joka on hiukan kalliimpi tapaus (kahden hengen huone 49€), mutta saanut niin hyviä arvosteluja netissä, että pakkohan tämä oli tsekata. Todella hieno paikka järven lähellä ja voittaa monet ihan "virallisetkin" hotellit kirkkaasti. Ihan tässä vieressä on myös hyvin erikoinen DC-3 McDonald's, joka kannattaa käydä vilkaisemassa, vaikkei mikään imperialististen burgereiden ystävä olisikaan. Oli muuten eka McDonald's visiitti tällä reissulla.

Paratiisi!

Sanon nyt varmuuden vuoksi jo tähän kohtaan, koska ei näitä höpinöitä kukaan kuitenkaan jaksa lukea loppuun saakka, että Taupo on todella huikea paikka ja sisältää niin monta näkemisen/kokemisen arvoista juttua, että kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan Uuden-Seelannin matkasuunnitelmaan. Järven rannalla on todella kiva vain makoilla kesäpäivää viettäen - tai jos olet joku ADHD-tapaus, niin löytyy benjiä, laskuvarjohyppyä, pyöräilyä, pikaveneilyä jne. jne. Tämä Taupo tuntuu itse asiassa jo parin päivän kokemuksella niin hienolta ja miellyttävältä paikalta, että jos jotkut uskontohihhulit tarjoaisi tätä paratiisipaikkana, niin saattaisin hyvinkin olla kiinnostunut istumaan kynttilä kädessä ringissä laulamassa Hoosiannaa moniäänisenä. No tuskinpa nyt sentään.

Ongelmia paratiisissa.

Patikointia.

No tietenkin. Taupon kaupunki sijaitsee nimittäin suoraan tulivuoren päällä ja tämä ei todellakaan ole mikään pikku tuhnuttelija, vaan ihka oikea supertulivuori - ja kaiken lisäksi vielä hyvinkin aktiivinen sellainen. Sinänsä ei kannata kovin huolissaan aiheesta olla, sillä jos tämä vuori oikeasti sattuisi kosahtamaan, niin silloin ei kyllä ole enää huolta huomisesta. Se olisi koko maapallonkin kannalta aivan valtava katastrofi, ellei jopa selvä peli. Olisi se kuitenkin varmasti aika huikea näky, jos kinkkusämpylää järven rannalla järsiessä yhtäkkiä kosahtaisi.

Taupo on siis hyvin tuliperäistä aluetta ja jokainen aukko tällä seudulla kuplii, pihisee ja pöhisee jonkinlaista tuliperäistä aktiivisuutta. Asuntojen lämmitys on siis hyvin helppoa ja halpaa, mutta niin on myös koko asunnon häviäminen yhtäkkiä johonkin isoon maakuoppaan. Maanjäristykset on hyvinkin mahdollisia ja todennäköisiä täällä. Onneksi Taupossa ei kuitenkaan haise ihan samalla tavalla kuin Rotoruassa, jossa heräilin yölläkin vähän väliä karmeaan, pistävään hajuun - eikä se johtunut minusta. Samassa paikassa nähtiin viime visiitillä myös savuavia hautoja ja se oli suoraan sanottuna aika "kuumoittava" näky. En tiedä olisiko se niin kiva, jos mummon tai mamman haudasta nousisi savua sinne kukkia viedessä.

Kuumat lähteet.

Tokana päivänä tehtiin kävelyretki kuuluisalle Hukan putoukselle, pitäen pieni rentouttava tauko "Spa Thermal Parkin" kuumissa lähteissä. Kyseinen Spa Thermal Park on todella mahtava uima/chiluttelumesta, mutta kannattaa tulla ajoissa, koska tämä paikka on oikea backpacker-magneetti ja jengin määrä vaan kasvaa päivän mittaan koko ajan. Kaikenlaista viheltäjää, klopetrotteria, hippiä ja heppiä pyörii mestoilla, joten kannattaa hiukan pitää kamoja silmällä. Kuumien lähteiden jälkeen voi jatkaa matkaa (jos jalat vielä kantaa) Hukan putouksille asti, jonne on matkaa lähteiltä noin 3 kilometriä. Kävely on sinänsä melko helppo, mutta lämpötila oli tänään ainakin sellaisissa lukemissa, että hiukan heitti nesteytyksen suhteen lisähaastetta peliin. Jotkut eliöt piti niin kovaa meteliä kävellessä puissa, että melkein korvatulpat olisi tarvinut korviin.

Huka on hyvin komea putous, jossa syöksyy kirkkaan turkoosia vettä 220 000 litraa sekunnissa alas ja se on melko hurjaa katsottavaa, kun veneillä kaahaillaan ihan putouksen alapuolelta. Ei ole näin vanhan miehen hommaa enää se. Näitä veneretkiä on tarjolla Taupossa about joka paikassa ja varmasti on ihan kiva vaihtoehto jos aktiviteettihammasta kolottaaa. Ihan vinkkinä, että kannattaa mennä katselemaan touhua sillan toiselta puolelta (parkkipaikan puolelta), eikä pakkautua turistikarsinaan, josta ei edes näe kunnolla.

Huka falls.

Takaisin Taupoon käveltiin joen vastakkaista reunaa, jossa löytyi mahtava viilentävä uimapaikka leirintäalueen kohdilta. Virtaus joessa on vaan sen verran kova, että saa olla tarkkana, ettei lähde samalla Hukan putouksesta alas. Renkaalla näytti monet laskettelevan jokea alas, mikä näytti todella kivalle toiminnalle, mutta sanoisin, että tässä leirintäalueen kohdilla kannattaa viimeistään rantautua. Siitä on about kilometri putoukselle.

Taupo-järvi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Taupo_(tulivuori)

Uimapaikka.

Taupo-järvi on Uuden-Seelannin suurin järvi (46 kilometriä pitkä, 33 kilometriä leveä) ja itse asiassahan se on tulivuoren kaldera. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaldera Siitä voi jo päätellä, minkä kokoluokan tulipadasta nyt puhutaan! Järven rannalla on paikkoja, joissa vesi (ja hiekka) on todella kuumaa ja olihan se melko hämmentävä kokemus kellua tulikuumassa järvivedessä ihmettelemässä maailman menoa. Juuri kun olin hetken vedessä istuskellut ja miettinyt, että mistäköhän se kuuma vesi oikein tulee ja voisiko sieltä pahimmassa tapauksesta tulla yhtäkkiä pulssi kiehuvaa vettä persuuksille, niin joku lapsi alkaa kirkumaan ja ilmeisesti löysi sen paikan, mistä sitä tulikuumaa vettä tulee? Ei onneksi käynyt pahasti, mutta tarkkana saa näköjään täällä aina olla - varsinkin lasten kanssa.

Kelpaa istuskella.

Paikallisessa uimalassa käytiin torstaina (sisäänpääsy 4€), mikä oli taas oikea järjen riemuvoitto, koska täällä on ihan tarpeeksi hienoja ja ilmaisia uimapaikkoja muutenkin. Oli kuitenkin mukavan lämmin allas ja käytiin tietysti saunassa , jossa oli lappu: "EHDOTTOMASTI kielletty alle 18 vuotiailta ja veden heittäminen kiukaalle on EHDOTTOMASTI kielletty! Kiuas menee rikki jos sinne heittää vettä." On nämä vaan hauskoja veijareita. Ai, mutta itse asiassa joo... Kiuas menee rikki... Se on kyllä mahdollista täällä.

Mitäs muuta? Illat istuskeltiin järven rannalla syömässä eväitä, nauttimassa kesäisestä illasta ja ihmettelemässä miten hienoa voi matkamiehen/naisen elämä olla. Kannattaa joskus kokeilla!

Huomenna kohti Napieria...