Rarotonga: Vain yksi iso ongelma.

Rarotonga on miellyttävä, vihreä, vehreä ja vuoristoinen saari keskellä Tyyntämerta, jossa pörrää noin 13 000 asukasta skoottereineen. Saari on melko rauhallinen ja hiljainen verrattuna moneen muuhun ns. turismin riivaamaan paikkaan, mutta todellinen metropoli ja bilekeskus, jos verrataan Cookinsaarten pienempiin atolleihin. Yhtään liikennevaloa ei Rarotongalta vielä onneksi löydy, mutta muutama liikenneympyrä on jo Babylonin kuumotuksista muistuttamassa.

Mahtava puoli Rarotongalla (ja koko Cookinsaarilla) on, että täällä ei sikailla ja kaikki on kivan siistiä ja puhdasta. Mummot lakaisee pihojaan jo aamuvarhain ja kaikki on hyvässä järjestyksessä muutenkin. Roskat lajitellaan eri astioihin ja verrattuna esimerkiksi Nadiin tai Suvaan (Fidzillä) tämä on kuin jonkinlainen ekoparatiisi. Minkäänlaista kaupusteluakaan ei ole ja aivan rauhassa saa kävellä ja katsella kaupoissa. Voisin hyvinkin kuvitella asuvani täällä ja Rarotonga onkin yhtenä vaihtoehtona minun loppusijoituspaikkojen listalla.

Rarotonga

Huonoina puolina mainittakoon, että tämä on todella kaukana kaikesta (voi olla myös hyvä puoli), hintataso on melko korkea ja mikä pahinta nettiyhteys on suoraan kuin jostain kivikaudelta. Juuri tämän seikan takia viimeisimmät blogipäivitykset on olleet melkosta tubaa. Voin sanoa, että jos on 10 minuuttia aikaa tehdä päivitys ja tsekata sähköpostit, niin siinä ei paljon runoilla. En ole missään, koskaan, milloinkaan nähnyt näin surkeaa, hidasta ja kallista nettiyhteyttä kuin täällä ja mitään ilmaisia hotspotteja on ihan turha olettaa löytävänsä. Niitä ei vaan ole. Jonkun ihmisoikeusjärjestön pitäisi puuttua tällaiseen hirvittävään tilanteeseen. Kaikki nettivideot voit tyystin unohtaa ja pelkästään lento/hotellivarausten hoitaminen on totaalinen painajainen. Melkein alkoi jo ahdistamaan, koska meidän koko reissun jatko on auki ja miten ihmeessä tällaisilla yhteyksillä voi mitään selvittää tai varata? 150mb nettikuponki maksaa täällä 10NZD (6,30€) ja jos puhelimessa on automaattiset päivitykset unohtunut päälle, se datamäärä saattaa pahimmillaan hujahtaa jo muutamassa minuutissa! Pelkästään tämän asian takia harkitsisin pitkään tänne muuttoa, vaikka muuten asiat hienosti onkin. Huono puoli on myös, että tänne tullessa saa vain kuukauden turistiviisumin ja sen uusimisen kanssa saa sitten venkslata ympäri toimistoja ja latoa lisää dollaria tiskiin. Alkuperäinen suunnitelma meillä oli olla täällä yli kuukausi, mutta muutettiin se loppuvaiheessa niin että lähdetään pois juuri ennen kuin päivät tulee täyteen. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että seuraavaan kohteeseen tuli nyt rutkasti lisäpäiviä.

Rarotonga

Julkinen liikenne täällä Rarotongalla on yllättävän toimivaa ja siistit bussit jyräävät tasaisesti saarta,  joko myötä tai vastapäivään. Ikävä kyllä hinta on 5NZD/henkilö/suunta, joten se siitä. Ei mitään järkeä käyttää kun skootterin saa vuokrattua 13NZD päivä (8€) ja vitosella (3,20€) saa tankattua tankin piripintaan. Tässä on ikävä kyllä taas lähdetty ihan väärästä lähtökohdasta, että julkisella liikenteellä yritetään rahastaa. Tämä on minun lempivalitusaihe ja voisin jatkaa ikuisuuden, mutta sanotaan vain, että julkinen liikenne pitäisi olla mahdollisimman halpaa tai jopa ilmaista, että ihmiset jättäisivät omat autot kotiin. Aucklandissakin maksaa bussi vain yhden dollarin (0,60€) keskustan alueella ja Tallinnassa on käsittääkseni kokonaan ilmaista: https://en.wikipedia.org/wiki/Free_public_transport

No niin se siitä. Vanhan äijän rutinaa. Eteenpäin...

Turre

Koiria täällä Rarotongalla on todella paljon, mutta onneksi ne on varsin leppoisia, eivätkä jaksa kauheasti rähistä tai ihmisiä ahdistella. Tiellä mokomat turret aiheuttavat kyllä todellisia vaaratilanteita jatkuvasti. Ehkä juuri siitä johtuen täällä on todella paljon kolmijalkaisia koiria.  Aivan uskomattomia sekasikiöitä näkee myös ja silittelin yhtenä päivänä säälittävän näköistä koiraa, jolla oli vinttikoiran vartalo ja kultaisen noutajan pää. Herran jestas sentään, meinasi tulla painajaisiinkin tämä Baskervillen turre! Meillä oli tässä kämpän läheisyydessä oikein mukava musta koira, joka ilmestyi aina kun vihelsi ja joka aamu vislasinkin sen tänne terassille meidän kanssa aamupalaa syömään. Tällä koiralla heilui ihmeellisesti hännän mukana koko takapää ja se oli melko koomista katseltavaa näin aina aamun ratoksi. Kukkojenkin kanssa solmin täälläolon aikana rauhansopimuksen, koska seurasin yhtenä päivänä pitkään terassilla ja huomasin kuinka tehokkaasti ne hävittää kaikki kuvottavat hyönteiset pihamaalta. Tätä en tiennytkään. Sovittiin, että niin kauan kuin hyönteisten hävittäminen jatkuu samalla tahdilla, niin yöllä saa kiljua niin paljon kuin sielu sietää. Vai onko kukolla edes sielua? Just joo, siihen asiaan ei nyt tässä lähdetä sen enempää. Jos itse asuisin täällä, niin taatusti virittäisin koko pihan täyteen kukkoja ja liskoja.

Sunnuntaisin täällä Rarotongalla on kaikki suljettu (siis aivan kaikki)  ja ruokatarvikkeet täytyy hankkia jo lauantaina, jos ei halua syödä hotellien kalliissa ravintoloissa. Koko paikka on sunnuntaisin täysin kuollut ja jos ei kiinnosta veisata virsiä kirkossa, niin ainut aktiviteetti on makailla rannalla, kruisailla skootterilla  tai mennä vuorille patikoimaan. Voitteko kuvitella, että valtava risteilylaiva tuli tänne sunnuntaina ja kaikki paikat oli silti kiinni. Sulaa hulluutta! Siinä kyllä menetetään aivan järjetön määrä tuloja ja laivalta tullut jengi pyöri huuli pyöreänä ympäri Avaruan tyhjiä katuja. Huhuu!

Paikallisen ajokortin saaminen ei ollutkaan mikään ihan helppo juttu, vaan ensin joutui kirjalliseen kokeeseen ja sen jälkeen vielä ajokokeeseen. Aitutakilla tämän kortin sai ainakin ennen vanhaan vain maksamalla. Kirjallisen puolen selvitin vain rimaa hipoen, koska mittayksiköt on ihan erilaiset ja Uuden-Seelannin lakijututkaan ei tulleet ihan kuin apteekin hyllyltä. Sain kuitenkin onneksi kortin, joka tuli kokeineen, ajotesteineen ja valokuvineen maksamaan yhteensä 30nzd (20€). Yamaha skootteri (125cc) maksoi vuokraamossa noin 8€/päivä ja huvittavasti kypärän sai kyllä ajokokeen ajaksi lainaksi, mutta välittömästi kokeen jälkeen kypärää täytyi palauttaa. Jossain nettijutussa varoiteltiin, että täällä ei voi skootterilla ajaa, koska tiet on niin huonossa kunnossa, mutta nämä tiethän on todella hyväkuntoiset verrattuna moneen muuhun paikkaan. Pimeällä saa tosin olla todella tarkkana, sillä yhtäkkiä saattaa kymmenen koiraa, kymmenen rapua ja kymmenen kookosta olla samaan aikaan tiellä, ja sen jälkeen tulee ikuinen Cookinsaarten arpitatuonti varmasti. En tiedä pääseekö sellaisella tatuoinnilla enää kylpyläänkään Japanissa?

KiiKii Inn & Suites

Meidän kämppä täällä Rarotongalla oli muuten oikein kiva, mutta yöllisestä lentometelistä johtuen ei otettu siihen enää lisäpäiviä, vaan vaihdettiin KiiKii hotelliin merenrantaan. Tämä Kiikii inn & suites on parhaillaan ison remontin alla, mutta huone joka saatiin oli jo remontoitu ja oikein hyvä. Terassilta oli suora näkymä merelle ja öisin vain pehmeät aaltojen äänet kuului huoneeseen. Todella kiva ja rauhallinen paikka. Kamat tuotiin tänne skootterilla ja kolme retkeä sai tehdä ennen kuin oli homma selvä.

Tämän Rarotongan visiitin aikana juhlittiin myös meidän 20-vuotista taivalta yhdessä ja heti perään minun syntymäpäiviä, joten juhlahumua todellakin riitti. Ei nyt sinänsä mitään isompaa juhlaa enää tarvinut, koska jokainen päivä on jo juhla muutenkin. Oltaisiin toki voitu mennä johonkin hienoon ravintolaan pikkurilli pystyssä viinejä tissuttelemaan, mutta koska aikoinaan aloitettiin meidän tarina hampurilaisilla ja Ace Ventura pierukomedialla, niin miksi toimivaa systeemiä muuttamaan? Käytiin syömässä hyvät pizzat ja ostettiin pullo Uusi-Seelantilaista viiniä majoitukselle ja ryystettiin sitä terassilla tähtiä katsellen. Seura oli parasta mahdollista, niin mitä tässä enää muka muuta tarvitsi? 

Ja nyt sanon ilokseni tähän kohtaan, että Nordea sai toimitettua minulle uuden luottokortin tänne Rarotongalle. Tästä ehdottomasti pisteitä heille! Toimitusosoitteeksi oli laitettu paikallinen pankki, jota ei tietysti ollut enää olemassakaan, mutta soittivat sieltä jonnekin ja selvisi, että kortti on lentokentällä tallessa ja sieltä voi hakea. Huh huh, tämäkin asia saatiin nyt onneksi viimein kuntoon. Nyt ei muuta kun visa vinkumaan!

Matutu-out

Syntymäpäiväjuhlallisuudet aloitettiin käymällä paikallisessa Matutu olutpanimossa kierroksella ja olin hyvin yllättynyt, miten hyvää voi juuri valmistunut olut, ilman minkäänlaisia lisäaineita olla. Ihan toista kuin kuukausia pullossa seisonut tavara. Tämä panimo ei edes suostu myymään ravintoloille enempää kuin mitä heidän jääkaappiin mahtuu, että tuote pysyy varmasti ensiluokkaisena. Illalla käytiin vielä Shipwreck ravintolassa syömässä, joka on valittu vuonna 2012 maailman kolmanneksi parhaaksi rantaravintolaksi. Varsin kiva mesta ja todella upea sijainti rannassa, mutta Havaijiteema oli jotenkin koominen, koska nyt ollaan kuitenkin Rarotongalla. Barbeque illallinen oli oikein maistuva ja ohjelma sitäkin parempaa, nimittäin soittamassa oli itse Jake Numanga, joka on Charlie Frisbien lisäksi toinen Cookinsaarten elävä legenda. Hän ansaitsee ihan oman osionsa tämän päivityksen loppuun. Myöhään illalla ajeltiin vielä Trader Jack's ravintolaan, jossa oli tänään retroilta, joka olisi sinänsä kyllä sopinut tämän syntymäpäivän henkeen, mutta todettiin homma kuitenkin hiukan liian retroksi meidän makuun. Ajo skootterilla yön pimeydessä takaisin kämpille oli niin kylmää kyytiä, että oltiin molemmat aivan umpijäässä! Hiukan (vähän enemmän kuin hiukan) on suoraan sanottuna liian kylmä minun makuun tähän aikaan vuodesta täällä ja en missään nimessä suosittele kesäkuuta tänne tulon ajankohdaksi.

Robert Dean Frisbien hauta

Pukapukan kookokset vietiin Robert Dean Frisbien haudalle ja koristeltiin hauta muutenkin vähän hienommaksi. Kyllä nyt Robertin kelpaa makoilla. Myös kirjailija Tom Nealen (Yksinäisen miehen saari) hauta löydettiin lentokenttää vastapäätä. Kun yhtenä päivänä ajeltiin Frisbien haudalta sataman ohi, meinattiin pudota skootterin päältä, nimittäin satamassa oli täysin samanniminen ja samannäköinen laiva lähtemässä Pukapukalle, kuin millä Frisbie saapui sinne vuonna 1924. Tämä oli suoraan kuin jostain kummitustarinasta ja enää ei puuttunut kuin Penrhynillä viimeisellä leposijalla lepäämästä löydetty kapteeni Viggo kannelle kävelemään. Jännästi tässä meidän retkellä on kaikki Frisbien kirjan tapahtumat tulleet tavalla tai toisella vastaan. Käytiin katsomassa laivaa lähempää ja pohjoisille saarille se todellakin oli menossa, lastina oli muun muassa puutavaraa ja skoottereita. Oikein tosimies menisi Pukapukalle laivalla, ja kuinka hienoa se olisikaan vielä tehdä samannimisellä laivalla kuin Frisbie! Ikävä kyllä siihen hommaan tarvitaan niin paljon aikaa, ettei minkäänlaisen viisumin päivät varmasti riitä. Ehdottomasti haluaisin tämän homman kuitenkin vielä joskus elämässäni tehdä! 

Iltaisin käytiin yleensä juomassa yhdet auringonlasku-napanderit lentokentän vastapäätä sijaitsevassa Islander hotellissa, jossa on koko päivän happy hour ja juomat maksaa 3,50NZD (2,20€). Rarotongan halvimmat juomat löytyy minun tekemän tutkimuksen mukaan Sea Tide -ravintolasta, jossa juomat oli happy hourin (16-18 ja 20-22) aikaan 3NZD (1,90€). Usealla ravintolalla on aina tiettynä viikonpäivänä joku ruoka-annos alennuksella ja näitä paikkoja vuorottelemalla voi säästää pitkän pennin ruokakuluissa. Marketista ruokatarvikkeet ostamalla toki tulee kaikkein edullisimmaksi, mutta edellyttää, että on jonkinlainen keittiö käytettävissä. Meillä onneksi oli.

Jake Numanga

Jake Numanga

Nyt on niin asialleen omistautunut herra kyseessä, että ansaitsee ehdottomasti oman osion. Jokainen Cookinsaarilla käynyt on taatusti kuullut Jake Numangan soitantaa, nimittäin herra Numanga on vastaanottanut ja lähettänyt matkustajat täältä matkaan jo uskomattomat 36 vuotta! Nykyään 75 vuotias Numanga ei edelleenkään jätä yhtään lentoa väliin ja koska lennot lähtee yleensä keskellä yötä, niin ei voi kuin ihailla hänen sitkeyttään. Aikoinaan Numanga työskenteli lentokentän palomiehenä, vastaanottaen ensin koneen turvallisesti maahan ja sen jälkeen siirtyi äkkiä terminaaliin soittamaan ja vastaanottamaan turistit turvallisesti maahan. Lapsen syntymäkin jäi aikoinaan väliin, koska lentokone oli tulossa samaan aikaan ja vaimon synnytys ei kuulemma ole mikään oikea syy jättää keikkaa heittämättä. Oltiin syömässä illalla ravintolassa, jossa hän oli soittamassa ja siitäkin hän oli lähdössä vielä yöllä konetta vastaan. Huh huh!  Onneksi hän on sentään saanut tästä työstään useita palkintoja ja arvonimiä. Toivon todella, että seuraavaksi kun tänne tullaan, kuullaan jälleen ensimmäiseksi hänen ukulelen uljas sointi. Se jos joku on alkusoitto paratiisiin.

Nyt jatketaan viimein matkaa ja kuluihin on taatusti tulossa raju muutos ylöspäin. Hiukan epävarmaksi tämän seuraavan siirron tekee se seikka, että koko meidän Rarotongalla olon aikana tämä lento ei ole toteutunut kertaakaan. Käytiin äsken vielä kysymässä lentoyhtiön toimistolta ja väittivät, että huomenna lento on kuitenkin toteutumassa. Sitä todellakin toivotaan. Viimeinen viikko täällä Rarotongalla oli niin kylmä ja tuulinen, että taatusti en jää tänne enää jäätymään viikoksi! Yhtä hyvin voisi vaikka olla suomessa.

Nyt varsinkin kaikki ökyilijät ja luksushaukat valppaana. Seuraavaksi on luvassa luksusta ja klamooria, niin että pöytähopiat tärisee. Palaillaan astioille!