Siirtyminen Tahitille

Rarotonga

Yöllä oli aivan mieletön tuuli ja jostain syystä meidän naapuriasunnon ovi pamahteli koko yön. Aina kun oli nukahtamassa: PAM! Todella ärsyttävää, mutta ei vaan jaksanut keskellä yötä lähteä etsimään syytä tälle paukkeelle. Aamulla joka tapauksessa tuntui kuin ei olisi nukkunut silmäystäkään. Yöunia ei myöskään auttanut sen asian tiedostaminen, että meillä on nyt seuraavassa kohteessa, Tahitilla, kokonainen kuukausi aikaa viilettää pitkin sinisiä laguuneja. Tämä tulee budjetin kannalta olemaan todella kova koitos ja muutamasta kilosta joutuu varmasti tämän visiitin aikana luopumaan. Olen kuitenkin hyvin innoissani tästä haasteesta, sillä jos tämä missio selvitetään kuivin jaloin, niin se on temppu, johon ei moni tällä tulotasolla pysty - ja se on 100% varma juttu! Onneksi nämä hommat on juuri minun erikoisosaamista, joten uskon selviytyväni tästäkin missiosta kunnialla.

Air Tahiti Rarotonga

Aamulla kello 10 lähdettiin heittämään ensimmäinen kuorma skootterilla hotellilta Rarotongan lentokentälle ja kyllähän tuuli oli tänään sitä luokkaa, että silmät ja suu oli ajomatkan jälkeen aivan täynnä hiekkaa. Jouduin heittämään vielä toisen ajon hotellilta lentokentälle, jonka jälkeen skootterin palautus vuokraamoon ja kävellen keskustasta takaisin kentälle. Eipä ollut kiireitä tänään, koska lento oli lähdössä vasta 15.50, joten rallatellen ja vihellellen pystyi kaikessa rauhassa talsimaan kohti lentokenttää. On tässä vaan komeat maisemat matkalla! Mentiin sen takia tänään hyvissä ajoin kentälle notkumaan, että nähdään koneen saapuminen ihan omin silmin ja varmistutaan, että oikeasti ollaan tänään lähdössä. Seuraava kone Tahitille tulee nimittäin vasta viikon päästä ja jos ei konetta näy, niin saavat kyllä kaivaa vaikka saman vanhan koneen, millä mentiin Pukapukalle. Tänään joka tapauksessa lähdetään, se on varma juttu!

Istuskeltiin kukkojen kanssa kentällä kiekumassa muutama tunti, kunnes nähtiin, että Air Tahitin kone todellakin pamahti renkaat savuten maankamaralle ja tässä kohtaa alkoi vaikuttamaan jo lupaavalle. Legendaarinen pelimanni, Jake Numanga, ei missannut tätäkään lähtöä, vaan hänen ukulelen ääni jäi jälleen viimeisenä muistona Cookinsaarilta kaikumaan mieleen. Toivottavasti kuullaan tätä soittoa myös seuraavalla kerralla!

Lentoyhtiönä oli tänään täysin uusi tuttavuus, Air Tahiti, koneena ATR 42-800 potkurikone ja lentoaika Papeeteen 2 tuntia 30 minuuttia. Lentosää oli alun tuulitunnelin ja sateen jälkeen varsin hyvä, joten Tahitille laskeuduttiin täysin aikataulun mukaisesti kello 18.30. Ikävä kyllä laskeutuessa oli jo täysin pimeää eikä nähnyt enää mitään Tahitin paratiisimaisia maisemia. Ensimmäiseksi kun tultiin koneesta ulos kiitoradalle, juoksi kissa vastaan, mikä oli sinänsä varsin kiva tervetulotoivotus, mutta sanoisin, että hiukan vaaralliseen paikkaan oli nyt katti eksynyt. Tämä ei nimittäin ole mikään hiljainen kenttä, vaan isoja koneita lähtee koko ajan.

Ensimmäinen tunnelma Tahitista oli hyvin miellyttävä, koska mahtava kostea lämpö kietoutui välittömästi ympärille ja myös kivaa paikallista soitantaa oli kentällä vastassa. Kyllä se vaan tekee heti hyvän vaikutuksen kun on kentällä musiikkia, ja se seikka on onneksi näillä saarilla hyvin oivallettu. Kunpa suomessakin olisi joku hanuristi aina koneita vastassa - varsinkin 30 asteen pakkasessa, palkeet höyryten soittelemassa. Varasin yhdeksi yöksi Papeetelta lentokenttähotellin, koska ollaan jatkamassa heti huomenna matkaa. Hinta oli sitä luokkaa, että tässä kohtaa oli raapaistava yksi kertynyt ilmainen yö hotellivarauspalvelusta välittömästi käyttöön. Aivan järkyttävä hinta. Hyvä puoli oli, että WiFi-yhteys pelasi hotellilla kuin salama, eikä minkäänlaisia datarajoituksia!!! Oi tätä ilon ja riemun määrää - ihan kuin olisi päässyt vankilasta vapauteen! Puhelimessakin lähti välittömästi yli 50 päivitystä latautumaan.

Lähdettiin heti sisäänkirjautumisen jälkeen harhailemaan ulos pimeyteen ja löydettiin onneksi pieni ruokamarketti tästä ihan läheltä. Okei, järkytyinkö ruokamarketin hinnoista? Ehkä enemmänkin järkytyin siitä, minkälaista pajunköyttä minulle oli hinnoista syötetty. Ei todellakaan vastannut niitä kauhukuvia, mitä olin mielessäni yön pimeinä tunteina pyöritellyt. Joko tämä oli Tahitin halvin kauppa tai sitten kaikki jutut on olleet ihan täyttä roskaa. Jos jotain luksustuotteita haluat, niin varmasti maksaa, mutta ne tuotteet, mitä itse ostettiin oli jopa halvempia kuin suomessa ikinä. Oluen hinnastakin olin kuullut kaikenlaisia kauhujuttuja, mutta paikallinen Hinano-olut (0,5l) maksoi marketissa 215XPF (1,80€), joka ei minun mielestä ole mitenkään hirveän  kallista. Jos haluaa yhden pullon paikallista illan päätteeksi juoda, niin ei tämä hinta minua ainakaan vielä vie konkurssiin. Jos olet joku kaljasieppo, jonka mielestä loma ei ole mikään loma, jos ei ole joka hetki kännissä, niin se on oma ongelmasi. Tuskin olet Tahitille tässä tapauksessa tulossa muutenkaan.

Pakko myöntää, että Tahitin suhteen odotukset on hiukan jakomieliset ja en tiedä yhtään, miten tähän paikkaan pitäisi oikein suhtautua? Aikoinaan (1700-luvun lopulla) Tahiti oli maanpäällinen paratiisi, josta kaikki legendat kertoi ja sinne Tahitille olisin halunnut päästä käymään. Ikävä kyllä sitä Tahitia ei ole ollut enää pitkään aikaan olemassa ja tästä Ranskalaisesta Tahitista en ole niinkään varma. Täällä pääsaarella olisi hyvin mielenkiintoisia kapteeni Cookin historiaan liittyviä paikkoja (kuten Point Venus), mutta ikävä kyllä nyt ei aika tässä kohtaa riitä niitä katsastaa. Olen kaiken lisäksi ymmärtänyt, että Ranska ei ole kauheasti näitä paikkoja millään muistomerkeillä kunnioittanut. Se on ymmärrettävästi hiukan vaikea pala nieltäväksi, että James Cook lähti Tahitilta valloittaen samalla Uuden-Seelannin ja Australian Iso-Britannialle. Hyvin pian James Cookin vanavedessä Tahitille tuli tietenkin kaiken maailman lähetyssaarnaajat, jotka tuhosi alkuperäisestä kulttuurista kaiken mitä tuhottavissa oli. Naiset puettiin ihme kaapuihin ja kaikenlainen "irstas" tanssi kiellettiin välittömästi. Jopa kaikki Tahitin kulttuuriin tärkenä osana kuuluvat puupatsaat poltettiin roviolla. Kuulostaako tutulle? Tätähän tapahtuu nykypäivänä edelleen. Robert Dean Frisbie kirjoitti jo 20-luvulla, että Tahiti on menettänyt täydellisesti sielunsa, eikä mitään alkuperäistä ole enää jäljellä. Tämä fakta hiukan pelottaa tässä meidän tulevassa Tahitin retkessä. Nykyäänhän tämä Tahiti on ihmisten mielessä lähinnä ökymatkailun tyyssija ja sana Bora Bora nostaa varmasti jokaiselle veden kielelle, vaikka et tietäisi edes missä koko paikka sijaitsee. Juuri tämän ökymaineen takia Tahitia olisi helppo jo lähtökohtaisesti vihata, mutta tässä ei nyt lähdetä sille tielle ollenkaan. Katsotaan rauhassa mitä Tahitilla on tarjottavanaan ja tehdään sitten omat johtopäätökset.

Nyt kuitenkin nukkumaan ja huomenna on taas uusi hieno päivä toivottavasti edessä.