Raiatea, Tahiti

Tämän päiväinen lento oli lähdössä ihanasti jo kello 07.35, joten aamulla oli kello 05 herätys ja nopean Weet-bix tankkauksen jälkeen oltiin päät pyörien ja silmät lautasina kuin pöllöt huhuilemassa Huahinen yön pimeydessä ja valmiina kentälle lähtöön. Kissat oli tähän aikaan aamusta aivan mahdottoman energisiä ja vetelivät toisiaan pitkin korvia, taistellessaan lähtiäiseksi annetuista viimeisistä herkkupaloista.

Huonosta säästä huolimatta lento lähti onneksi ihan ajallaan, heti ensimmäisten valonsäteiden kajastaessa, ja lentoaika Raiatealle oli vain noin 15 minuuttia. Helppoa kuin heinänteko. On tämä sinänsä ihan kivaa, kun koko matka lennetään matalalla ja näkee kaikki riutat, maisemat ja ties mitkä meritursaat hyvin selkeästi, mutta matalalla lennettäessä tuulet ja sateet saattaa välillä kyllä ravistella konetta hyvinkin ikävän tuntuisesti. Tämä oli nyt kolmas laskeutuminen parin viikon sisään Raiatealle ja tänään oli päätetty tulla ulos tästä perhanan metalliputkilosta vaikka purkinavaajalla. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan!

Hiukan alustusta Raiatealle:

Raiatea ei todellakaan ole mikään Tahitin rantaparatiisi tai bilekeskus, mutta uskokaa tai älkää, ammoisina aikoina tämä oli koko koko Tyynenmeren tärkein paikka. Siis aivan koko Tyynenmeren! Niinä aikoina Bora Bora oli pelkkää paperia ja Raiatea oli "the place to be". Mielenkiintoista historiaa siis löytyy roppakaupalla ja erittäin mielenkiintoinen on myös seikka, että tämän saaren alkuperäinen nimi oli Havai'i Nui. Soittaako mitään kelloja? Kyllä vain, juuri täältä lähti siis ensimmäiset ihmiset melomaan kohti pohjoisia saaria, jotka nykypäivänä Havaijina tunnetaan. Tämä on hyvin mielenkiintoinen fakta, koska olen aina miettinyt, että mistä ihmeestä ihmiset on oikein voineet Havaijille päätyä? Ja vastaus on siis: Raiatea. Tämä ei silti poista kokonaan Havaijin mysteeriä, sillä useiden tarinoiden mukaan Havaijilla oli jo asutusta Tahitilaisten tullessa. Havaijilla käydessä ei voi ikinä olla törmäämättä juttuihin pienikasvuisista ihmisistä (menehune) ja esimerkiksi aina kun jotain häviää, niin menehune on tietysti sen vienyt. Sellainenkin kiinnostava seikka liittyy Raiateaan, että James Cookin mukana kulkenut Tahitilainen tulkki, Tupai, oli myös kotoisin Raiatealta. Eli historian valossa tämä on todella tärkeä ja mielenkiintoinen paikka.

Raiatea

Kentällä ei alkuun näkynyt ketään vastassa, mutta onneksi erään toisen majoituksen ihminen neuvoi meille, että tuolla teitä vissiin odotellaan ulko-oven luona. Ovensuussa seisoskelikin hiukan sen näköinen ihminen, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja nyt oli jotenkin tosi kylmän ja kalsean oloinen vastaanotto. Olisi silleen ihan kiva, että olisi edes joku lappu, minkä majoituspaikan ihminen mahtaa olla kyseessä. Mutta eihän sitä voi kaikkea tällaisissa lämpäasteissa jaksaa. Kun aikoinaan sähköpostilla kyselin tätä majoitusta, niin silloinkaan ei kukaan alkuun vastannut mitään ja monta kertaa sai sitkeästi kysellä, että sai jonkinlaisen vastauksen. Hiukan ihmeellistä touhua. Hiukan epäilen, että englanninkieliset vieraat ei ole ihan ensisijaisesti toivottuja vieraita.

Vettä tuli Raiatealla tänään aivan kaatamalla, mutta onneksi pysähdyttiin matkalla paikallisessa marketissa ja saatiin ostettua hiukan tarvikkeita tulevalle päivälle. Olisi aika ikävää nimittäin ollut lähteä kaatosateessa samoilemaan ja etsimään kauppaa jostain. Mielessä kävi, että pitäisikö tässä nyt ostaa monen päivän tarpeet kerralla, mutta päätettiin kuitenkin ostaa vain tälle päivälle. Ei kai se nyt voi kovin kauaa sataa? Virhe 1. Ajomatkalla yritettiin katsella, että missähän lähin kauppa mahtaisi sijaita, mutta ei nähty kaupan kauppaa lähelläkään majoitusta. Auts! Tästä olikin selkeästi tulossa hiukan hankalampi viikko.

Tämän majoituksen ihmiset ei ikävä kyllä puhuneet englantia, joten ei saatu minkäänlaista tietoa tai ohjeistusta yhtään mistään ja hiukan oltiin pihalla, että mikä on homman nimi? Heitä ei selvästikään kiinnostanut yhtään edes yrittää puhua englantia, joten oli ihan sama vaikka olisi huastanut savvoo - hiljaa tai kovvoo. Sen verran saatiin kuitenkin selvitettyä, että polkupyörät olisi maksaneet (paljon) ja kaiken lisäksi niitä ei ollut nyt saatavilla, koska kumit on tyhjänä, eikä ole pumppua. Just joo. Mitä taas itse bungaloweihin tulee, niin ne oli todella hienot ja vessakin oli kuin olisi istunut jossain puutarhassa. Olin erittäin tyytyväinen. Hinta/laatusuhde ehdottomasti tämän reissun kärkeä. Hinta koko bungalowista oli noin 58€/yö.

Ajatus oli vetää pienet tirsat heti alkajaisiksi, koska oli noustu hyvin aikaisin jalkeille, mutta sade alkoi kuulostamaan sen verran rajulle, että oli pakko ihan mielenkiinnosta mennä terassille istuskelemaan ja katselemaan, että mitä ihmettä täällä oikein on tapahtumassa? Vesi oli noussut jo 20 senttiä ympäri pihamaata ja alettiin pikku hiljaa olla jo täysin veden ympäröimänä. Kahlaamatta ei ollut enää mitään mahdollisuutta poistua kämpästä. Tämähän oli ihan hauskaa sinänsä, sillä Tahitillahan unelma on aina päästä veden päällä oleviin bungaloweihin, ja nyt perhana sentään todellakin oltiin sellaisessa. Tästä aiheesta riitti huumoria revittäväksi pitkäksi aikaa. Hiukan alkoi tosin jo mietityttämään, että voiko vuorilta alas valuvaa vettä tulla oikeasti niin paljon, että vesi on kohta sisällä kämpässä ja vessanpöntöstä alkaa tulvimaan ylös jotain tavaraa? Onneksi pahin kaatosade kuitenkin loppui illan mittaan ja vesi alkoi hitaasti laskea. Menipä kuitenkin ihan harakoille tämä eka päivä.

Keskiviikkoaamuna sää ei edelleenkään ollut kaksinen (eikä kolminen), mutta koska sateessa oli edes pieni tauko, oli toimittava nopeasti. Apostolin kyydillä, sandaalit suhisten kohti kaupunkia. Käveleminen pitkin mutaista ja täysin lammikoiden vallassa olevaa tien reunaa oli todellinen painajainen ja kaiken lisäksi melko vaarallista, koska jotkut stressaantuneet hikiniskat kaahasi täällä ihan älytöntä vauhtia. Kiire, kiire! Toki unohdin myös Dazzerin tänään kämpille ja tietysti silloin heti riitti kaikenkarvaista räksyttäjää ja kirppusäkkiä joka kulmalla väijymässä. Koiratkin oli näköjään vihaisia kun säät on olleet niin huonot. Kävelyä kaupunkiin tuli lopulta 6,5 kilometriä ja se oli ikävä kyllä vasta puolimatka. Takaisinkin oli vielä käveltävä ja tällä kertaa vielä hirveä määrä tavaraa (lue: Hinanoa) repussa. Päätettiin ostaa lauantaiksi asti ruokatarvikkeita, sillä eihän se nyt mitenkään voi niin kauan sataa? Eihän? Virhe 2. Tässä kävelymatkalla nähtiin taas yksi konkurssiin mennyt "over water" -luksushotelli ja näitä nyt näyttää kaatuvan tällä hetkellä kuin heinää täällä Tahitilla.

Suunnitelmana oli, että tehtäisiin Raiatealla päiväretki myös läheiselle Tahaan saarelle katsastamaan kuuluisia Tahitin vaniljaviljelmiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Torstaina satoi kaatamalla, perjantaina satoi kaatamalla, lauantaina satoi kaatamalla ja joka ikinen aamu kun herättiin, se perhanan kohina vaan kuului! Tuntui, ettei viitsi enää nousta edes sängystä ylös. Tämän reissun turhauttavimpia päiviä oli nämä kyllä nyt ehdottomasti. Nyt oli jo kasteltu maaperää niin paljon, että alkoi tatti kasvamaan pikku hiljaa otsallakin. Jos ei tämä kämppä olisi ollut näin hyvä, olisin jo lähtenyt vaikka uimalla pois täältä. En tiedä onko tämä nyt jotain El Nino-hommaa, mutta Mooreallakin majoituksen omistaja Mark sanoi, että sadekausi pitäisi olla loppunut jo ajat sitten, mutta vettä vaan tulee koko ajan lisää. Ja Markista puheenollen, otin häneen vielä yhteyttä, koska ei kerta kerta kaikkiaan löydetty seuraavaan kohteeseen (Maupiti) majoitusta ja muistelin, että hän sanoi olevansa sinne menossa. Ehkä hän tietäisi jonkun majoituspaikan sieltä? Sanon ihan suoraan, että hiukan hankalaa on majoitusten varaaminen täällä Tahitilla, jos et osaa ranskaa ja jotkut paikat ei vaan vaivaudu englanninkielisiin viesteihin vastaamaan yhtään mitään. Onneksi Mark tiesikin paikan, jossa oli majoitusta saatavilla ja se asia saatiin näin onneksi päiväjärjestykseen. Erittäin ystävällinen tapaus tämä Mark. Käyttäkää hänen majoitusta jos joskus menette Moorealle.

Koska ruokavarastot oli taas loppumassa, ei lauantaina auttanut mikään muu kuin lähteä sateessa ja mutavellissä kahlaamaan kaupalle ja takaisin. Oluttakin tuli ostettua 6 x 0,5l tölkkejä, koska mitä tässä oli muuta tehtävää kuin tissutella hiljakseen kaljaa terassilla ja tuijottaa katolta valuvia sadepisaroita. Lauantaina oli juhannusaatto ja näytti ihan samanlaiselta kuin suomessakin yleensä. Sanonko suoraan, mistä tämä homma oli kotoisin? No, en sano.

Sunnuntainakin tuli vielä vettä koko päivän kaatamalla, mutta säätiedotuksen mukaan maanantaille olisi mahdollisesti luvassa aurinkoa? Huh-hah-hei ja rommia pullo! Voisiko olla mahdollista? Bileet käyntiin - raketit taivaalle! Siihen paikkaan oli siis iskettävä heti kiinni ja skootterin varaus sisään, että ehditään edes jotain täällä nähdä. Skootterin vuokra oli täällä 4000CFP/päivä (35€), eli ikävän kallista. Juuri tämän takia kannattaakin katsella ennen vuokrausta aina säätiedotukset tarkkaan, ettei mene koko homma aivan puihin.

Maanantaiaamuna näytti kuin näyttikin sen verran lupaavalle, että voitiin todellakin ottaa skootteri alle ja lähteä viimeinkin tekemään Raiatean saarikierros. Jo oli aikakin! Tämä Raiatea on sen verran iso saari, että jonkinlainen moottorilla varustettu kulkuneuvo pitää olla, jos meinaa yhden päivän aikana koko saaren kiertää. Ensimmäinen pysäys tehtiin Taputapuatean raunioilla, jonka vieressä sijaitsee myös pieni, keinotekoinen ranta. Jos aurinkoa haluaa ottaa tai pitää jonkun pienen välipiknikin, niin se on tässä kohtaa mahdollista - uiminen on vähän hiinä ja hiinä. Pakko sanoa, että hiukan oli pettymys koko tämä paljon mainostettu Taputapuatea ja nähtiin lähinnä kiviröykkiöitä ja muutama täysin sama infotaulu kuin Huahinella. Minulla oli ilmeisesti lähtenyt mielikuvitusmopo jo keulimaan, sillä olin mielessäni kuvitellut näkeväni komeita vanhoja rakennuksia, isoja moai-patsaita, pääkalloja, ihmissyöjiä ja ties mitä "jännää". Ihmisuhrit oli Tahitilla vielä vähän aikaa sitten ihan arkipäivää ja James Cookin päiväkirjoissa kuvailtu tapaus (piirros) on aika hurjaa luettavaa. Olisi kiva, jos tänne olisi vaikka rakennettu pieni alue sellaiseksi, kuin miltä paikat on aikoinaan mahdollisesti näyttäneet - muovikalloineen kaikkineen. Veikkaisin, että ihmisiä kiinnostaisi paljon enemmän heti tämä homma. Tällaisenaan tämä ei nyt suoraan sanottuna ollut kovin jännää kyllä.

Seuraavaksi jatkettiin tietä etelään, pysähtyen kerran katselemaan maisemia ylhäältä mäeltä ja muutaman kerran ottamaan kuva vesiputouksista. Se ol siinä. Mitään muuta pysähtymisen arvoista tämä lenkki ei kerta kaikkiaan tarjonnut ja hiukan oli kaikenlisäksi liian pitkä puksutella hanuri puuduksissa skootterilla menemään. Bensa riitti juuri ja juuri tämän koko lenkin ympäri, joten hirveästi ei kannata ajon aikana revitellä tai alkaa kumia polttelemaan. Ainoat bensa-asemat löytyy nimittäin ylhäältä kaupungista. Maisemat oli kyllä jossain kohdin todella hienoja ja hyvin paljon tuli ajoittain Havaiji mieleen. Ei ihme jos Raiatelaiset viihtyivät mainiosti Havaijilla sen löydettyään. Samanlaisia korkeita, vihreitä vuorenseinämiä, joista valuu isoja, villejä vesiputouksia on Havaijin-saaret pullollaan. Mitään mahdollisuutta lähteä sivuteille lähestymään putouksia ei ollut, sillä tiet oli yhtä mutavelliä. Muutamasta paikasta oli vyörynyt myös puita ja mutaa teille, joten jonkinlaisen maanvyöryn riski oli kaiken tämän sateen jälkeen myös vahvasti olemassa. Ennen kierroksen päättämistä ja paluuta majoitukselle oli vielä käytävä automaatilla nostamassa rahaa, sillä seuraavassa kohteessa ei ole automaatteja ja tämä olikin nyt vaikea pähkäiltävä, paljonko käteistä pitäisi oikein nostaa? Liikaa ei viitsisi nostaa, koska ylimääräisten setelien vaihdossa häviää myöhemmin taatusti todella paljon. Toivottavasti rahat nyt jotenkin riittää viikoksi.

Et semmottii... Raiatean kohdalla on sanottava suoraan, että jos tulet purjeveneellä, niin silloin olet oikeilla jäljillä. Parhaat pelipaikat on keskellä laguunia ja sinne kun täräytät hienoimmille paikoille botskin ankkurin ja Marleyn Bobit soimaan, niin ei voi paljon upeammaksi enää elämä mennä. Ilman venettä taasen meno on Raiatealla hiukan nihkeää ja hyvin vaikea on löytää syitä muutamaa päivää pidemmäksi tänne tulla. Nyt taas kamat kasaan ja matka jatkuu. Huomenna on luvassa Maupiti, josta olen "isoilta pojilta" kuullut todella paljon hyvää. Tätä kohdetta on ehdottomasti eniten odotettu viime viikot. Sääkin on nyt selkeästi tekemässä täyskäännöksen parempaan suuntaan, joten erittäin positiivinen ja hyvä on tunnelma tällä hetkellä! Tahitin viimeinen viikko on valmiina alkamaan...