Bora Bora, Tahiti

Lento oli tänään lähdössä Moorealta vasta 15:50, joten aamulla oli hyvää aikaa vielä hyvästellä koiranpennut ja nauttia erittäin hienosta trooppisesta aamusta. Oli tämä ihan hauskaa, että joka aamu kun meidän ovi vähänkin naksahti, niin hirveä pienten tassujen töminä alkoi ja vyöry koiranpentuja ryntäsi suoraan päälle. Ikävä tulee näitä veijareita. Täytynee tulla joskus myöhemmin vilkaisemaan, että minkälaisia hirviöitä näistä pennuista on oikein tullut.

Tässä Tahitin saarten reitityksessä tapahtui, kiitos vaan Rarotongan surkeiden nettiyhteyksien takia pieni moka, nimittäin joudutaan tänään lentämään ensin Raiatealle ja vasta sieltä Bora Boralle. Eihän se nyt iso juttu ole, eikä vaikuta hintaan mitenkään, mutta jos olisi ollut aikaa rauhassa selvitellä, niin olisin valinnut järjestyksen toisella tapaa, ettei olisi tullut turhia välipysähdyksiä. Tällaista tämä on kun "kiiressä" huitoo menemään. 

Bora Bora

Tänään kuitenkin siis kohteena nyt se kaikista legendaarisin nimi: Bora Bora. Pilaan kuitenkin heti alkuun koko mielikuvan kertomalla, että oikea nimi on Pora Pora, sillä Tahitin kielessä ei ole B-kirjainta ollenkaan. Että se siitä upeasta nimestä. Nyt kuitenkin lähdetään kiusaamaan läsnäolollamme kaikkia miljonäärejä ja katsomaan, onko tämä paikka oikeasti hieno, vai onko jutut pelkkää hikikainaloisten markkinamiesten höpinää? Tämän Bora Bora hulluuden aloitti aikoinaan, kukas muukaan, kuin itse James Cook, nimeämällä tämän paikan "Tyynenmeren helmeksi". Ja helmiä meressä riittää, nimittäin tämä on nyt jo tämän reissun toinen samalla lisänimellä kulkeva saari. Bora Boraa on kuitenkin aina pidetty Tyynenmeren hienoimpana, eksklusiivimpinä ja ns. köyhät kyykkyyn -tyylisenä kohteena. Jos kuulostaa siltä, että hiukan vedän jo Bora Boraa kölin ali, niin totuuden nimissä on sanottava, että kyllä tälle saarelle annetaan ihan samat mahdollisuudet kuin muillekin paikoille, eikä lähdetä yhtään ennakkoon keulimaan. Lähtökohdat on kuitenkin Bora Boralle aika vaikeat, koska mielikuvissa tämä on nyt se maailman upein paikka ja mikään muu kuin paras ei enää kelpaa. Tämän visiitin aikana selvitetään myös onko Bora Boraa mahdollista toteuttaa reppureissaajan budjetilla? Sit mentiin...

Majoituksen omistajan Markin kyydillä lähdettiin kello 14 aikoihin kentälle ja kello 15:50 Air Tahiti ATR 72 koneella kohti ensimmäistä pysäkkiä, Raiateaa, joka on myös meidän Tahitin kohdelistalla hiukan tuonnempana. Raiatealla siis pieni stoppi, jonka jälkeen vielä lyhyt pöräytys Bora Boralle, joka ilmasta käsin näytti kyllä varsin lupaavalle. Kyllä, kyllä, KYLLÄ!

Bora Bora

Asukkaita 9000

Bora Boralle laskeuduttiin kello 17.15 aikoihin ja koska kiitorata sijaitsee täällä motulla (saari), täytyy lentokentältä mennä ensin lautalla pääsaarella. Jos olet rahamiehiä, niin pääset toki suoraan yksityisellä venekyydillä hikiset kankut nahkasohvalla natisten ja shampanjalasi kourassa motulle. Pakko heti sanoa, että on muuten hienolla paikalla tämä lentokenttä, j-e-s-t-a-s sentään! Olin jo mielessäni valmistautunut valittamaan kuinka kallista kaikki on ja ei tämä nyt niin hieno paikka olekaan - mutta kuinkas kävikään? Bora Bora näytti meille heti närhen munat ja alakoukulla äijä välittömästi hiljaiseksi. Ensinnäkin, lautta lentokentältä pääsaarelle oli ilmainen, joka on todella hieno ja harvinainen juttu tässä kuvottavan ahneuden riivaamassa maailmassa, ja toisekseen lauttamatkan aikana oli aivan täydellinen auringonlasku tuplasateenkaarella ja pehmeä tuuli vain puhalteli auringon kärventämälle naamalle, kun livuttiin hiljakseen pitkin Bora Boran peilityyntä laguunia. Tämä laguunihan on oikeasti kuin valtavan suuri uima-allas. Perskutarallaa sentään, myönnettävä se on, että vaikutuin tästä alusta kyllä!

Satamassa meitä oli vastassa varatun majoituksen (Sunset Hill Lodge) omistaja ja hänen uskollinen koiransa, joka tietysti meni aivan villiksi meidän vaatteiden ja tavaroiden hajusta. Itse asiassa kaikki sataman koirat pysähtyi meidän kohdalla nuuskimaan. Tämän Sunset Hill -majoituksen omistaja on oikein mukava ranskalainen mies ja en tiedä voiko enää mitenkään ranskalaisemmaksi meno mennä, jos miehen nimi on Gerard ja koiran nimi on Fifi. Oikein mukavia tapauksia molemmat ja Gerard puhuu myös englantia, joten ei tarvitse ranskaksi yrittää selvitellä asioita. Ja uskokaa tai älkää, kyyditys majatalolle oli ilmainen. Mitä täällä oikein tapahtuu? Tässä vaiheessa olisi monessa muussa paikassa palanut jo vähintään 50€ rahaa. Pysähdyttiin matkalla vielä kaupassa ostamassa hiukan perustarvikkeita (lue paikallista Hinano-olutta) ja hinnat oli ihan samaa tasoa kuin muillakin Tahitin saarilla, ei mitään katastrofaalista muutosta mihinkään suuntaan. Jos markettiruoat kelpaa, niin ruokabudjetin kanssa ei täällä tule mitään ongelmia. Koska meidän aika on Bora Boralla kortilla, niin varattiin heti (tai Gerard varasi) meille laguuniretken ylihuomiselle, joka kustansi noin 75€/lärvi. Hiukan kallista, mutta kyllähän täällä täytyy laguuni kunnolla nähdä, sillä siitähän tämä Bora Bora on nimenomaan kuuluisa.

Majoitus oli oikein mainio ja sijaitsi keskellä paikallista asutusta, eli ei todellakaan sellaista Bora Boraa, mikä varmasti kaikkien luksusmatkaajien lasittuneissa silmissä siintää. Melko saman näköistä täällä oli kuin kaikilla muillakin Tyynenmeren saarten alueilla, joissa paikalliset asuu. Vaatimattomia taloja, joissa tulet savuaa iltaisin pihalla ja alastomat lapset juoksee kilpaa koirien ja kissojen kanssa. Oikein kiva tunnelma. Suoraan tässä meidän alapuolella oli myös mormonien kirkko, joten hengellistä muzakkia riitti Bora Boran pimenevän illan ratoksi.

Kaikki ökyimmät luksusmajoitukset sijaitsee täällä Bora Boralla motuilla (saarilla), ettei vaan joutuisi vahingossakaan oikean maailman kanssa tekemisiin, vaan pystyy elämään siellä omassa harhakuvassaan. Juuri luin lehtijutun (tässä), kuinka Lindsay Lohan (näyttelijä) maksoi 90 000€/viikko olostaan siellä ja sai vielä chikungunya-viruksen kaupan päälle. Mutta onneksi oli varmasti jonkinlainen luksusviruskin. Ei suoraan sanottuna ole mitään halua siihen maailmaan, vaikka olisi rahaa kuinka paljon tahansa. Jotkut pariskunnat ehkä haluaisi istua kahdestaan, jossain aitojen sisällä mätänemässä, mutta se ei ole meidän juttu ollenkaan. Jos tänne asti on tultu, niin kyllä on paljon kivempi olla ihan aidossa ympäristössä ja paikallisten ihmisten seurassa. Tässä meidän majoituksella on myös oikein kiva yhteinen terassi, jossa voi hörppiä olutta, samalla maisemia alas merelle katsellen. Loppuilta menikin terassilla lämpimässä illassa istuskellessa ja iltapalaa syödessä. Ilmainen wifi-verkko kuuluu myös tähän majoituksen hintaan, ja ilman mitään kammottavia datarajoituksia!! Ai mihin hintaan? Täytyy varmasti olla aivan sairaan kallista, onhan kyseessä sentään maailman kallein ja hienoin paikka!? Ööööö, hinta on 52€/yö, joten se siitä maailman kalleimmasta paikasta. Taatusti parasta vastinetta rahoille täällä Bora Boralla. Jos olisin tiennyt, että pystytään olemaan täällä näin halvalla, niin oltaisi oltu viikko vähintään. Muutama ihan uusi bungalowikin on juuri valmistumassa tähän samaan yhteyteen (maanvyörymä kuulemma tuhosi edelliset - hyvää yötä, pitikin mennä kysymään) ja näyttää todella hienolle. Parin viikon sisään on valmista, joten siitä vaan varailemaan. Suosittelen erittäin lämpimästi.

Ekana aamuna lainattiin tästä majoitukselta fillarit (ilmaiset!!!) ja lähdettiin välittömästi polkemaan noin kuuden kilometrin matka etelään, jossa sijaitsee Bora Boran pääsaaren upeimmat rannat. Täällä ei ikävä kyllä ole tiessä erikseen samanlaista (tai minkäänlaista) pyöräväylää kuin Moorealla, joten hiukan vaarallista touhua oli pyöräily täällä. Autot vetelee välillä ihan hipoen ohi ja hiekat senkun pöllyää silmiin ja suuhuun. Todella kuuma oli tänään polkea ja aurinkokin porotti koko matkan siihen malliin, että oli melkoinen helpotus kun viimein parkkeerattiin hanurimme Bora Boran pehmeälle rantahiekalle, vilvoittavien vetten ääreen.

Vietettiin koko aamupäivä rannalla, joka oli todella upea, mutta ei missään nimessä mikään maailman upein. On näitä maailmalla nähty upeampiakin. Onneksi turistien määrä oli tällä rannalla hyvin kohtuullinen (noin 10), joten tilaa todellakin löytyi mellastaa. Hämmentävän vähän täällä on näkynyt turisteja ylipäätänsäkin siihen nähden, että luulin tämän saaren olevan kokonaan joku valtava turistirysä. Isoja rauskuja lipui jatkuvasti ihan rannan tuntumassa ja niitä oli kiva katsella, koska vesi on yhtä kirkasta kuin olisi tuijotellut johonkin akvaarioon. Ei viitsinyt kuitenkaan ihan lähelle mennä sorkkimaan, sillä näiden eliöiden kohdalla tulee aina mieleen kaksi sanaa: Steve Irvin. Illalla pyörittiin vielä tässä kylällä ja koska Bora Boralla on piakkoin alkamassa joku iso paikalliseen kulttuuriin liittyvä festivaali (Bora Bora Heiwa 2016), niin harjoituksia oli käynnissä joka puolella. Istuskeltiin katselemassa muutaman ryhmän harjoituksia ja varsin hienoja esityksiä näyttäisi olevan tulossa. Harmi, että missataan pääosin tämä festivaali.

Laguuniretki

Torstaiaamuna hypättiin kello 08 tästä mäen alhaalta veneeseen ja aloitettiin laguuniretki kierroksella Bora Boran laguunin ympäri. Nähtiin hienoimmat hotellit aivan lähietäisyydeltä ja yllätykseksemme kuultiin, että ne seisoi pääosin tyhjänä ja muutama on jo mennyt nurinkin. Tällä hetkellä ei ihmisiä kiinnosta maksaa 3000€/yö ainoastaan siitä ilosta, että tämän paikan nimi on Bora Bora. Ajat on kovat luksusrintamallakin. Meidän paikallinen venekuski sanoi, ettei hänellä olisi ikinä varaa yöpyä näissä majoituksissa ja ei voi käsittää, miksi jotkut suostuu maksamaan näitä hintoja? Ei ne nyt niin kummoisia majoja ole. Se on joka paikassa fakta, että aivan järjetöntä ylihintaa vedetään aina näistä overwater bungaloweista ja kannattaa olla tarkkana. Ne ei valttämättä ole alkuunkaan hintansa arvoisia.

Ensimmäinen snorklauspysähdys tapahtui paikassa, jossa oli valtava määrä isoja rauskuja ja nähtiinpä muutama sitruunahaikin seassa pyörimässä. Wikipedian mukaan sitruunahai ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta en olisi ihan niin varma asiasta: linkki. Ilmeisesti nämä rauskut on myös täällä täysin vaarattomia, koska meidän venekuski otti niitä syliin ja jopa suuteli niitä. Yök! En tiedä oliko hänellä ihan "kaikki muumit laaksossa", mutta todella hauska äijä joka tapauksessa. Rennosti hän rämpytteli Tahitilaista ukulelea ja lauloi samalla kun pujotteli veneellä pitkin laguunia. Tykkään ehkä enemmän juuri tämän Tahitilaisen ukulelen soinnista kuin Havaijin vastaavan ja haluaisinkin ehdottomasti hankkia jostain tällaisen soittopelin. En vaan taida mitenkään jaksaa (tai pystyä) lähteä raahaamaan sellaista mukana.

Seuraava snorklaus suoritettiin paikassa, jossa oli valtavasti pieniä, värikkäitä kaloja ja olihan se todella hienoa nähtävää, kun satoja kaloja ui kirkkaassa vedessä ympärillä. Vesi on täällä Bora Boralla aivan uskomattoman kirkasta ja ehdottomasti kannattaakin ottaa aina tällainen snorklausretki ohjelmistoon. Koralli ei minun mielestä ollut ihan niin hienoa kuin mitä ollaan parhaimmillaan nähty, mutta onhan se aika uskomatonta, että rauskut, kalat ja hait pääsee näkemään aivan ihotuntumalta. Vesi oli yllättävän kylmää, joten tokan snorklauksen jälkeen oltiin molemmat jo aivan umpijäässä.

Viimeinen snorklaus tapahtui kaikkein jännittävimmässä paikassa, nimittäin riutan ulkopuolella, jossa näkyi jo veneestä käsin valtavia haita joka puolella. Täällä riutan ulkopuolella voi olla ihan minkälainen tappajahai tahansa kyseessä, joten hetken suoraan sanottuna ahdisti ja inhotti koko ajatus mennä veteen. Onko ne nyt muka aivan pakko nähdä ihan läheltä? Mieluummin olisin vain makaillut veneenkannella oluttölkki kourassa katselemassa, kuinka joku revitään palasiksi vedessä ja huutanut perään, että mitäs minä sanoin! Tämähän oli vastaava juttu, kuin että jotain pahimpia psykopaattimurhaajia sullottaisiin jonnekin pimeään kellariin ja sitten sinne päästettäisiin turisteja pyörimään. Joo, ei mitään hätää, ihan turvallista se on. No eihän tätä tilaisuutta kuitenkaan voinut jättää käyttämättä, joten sekaan veteen vaan syötiksi sätkimään. Todella pelottavaa oli välillä kun hai tuli ihan suoraan kohti, selvästi tarkkaillen, että minkälainen saalis olisi kyseessä ja hipaisten ihoa ohi mennessään. Aaaargh!! Jos veden alla voisi huutaa tukehtumatta niin olisin huutanut. Onneksi minun tapauksessa haille olisi vain luita pureskeltavaksi, joten hait ei jaksaneet sen enempää vaivautua. Nähtiin ainakin paljon mustaevähaita, jotka ei myöskaan ole kuulemma ihmiselle vaarallisia (linkki) ja jotain muitakin valtavia haita pohjassa kyttäili. Meille riitti haiden kanssa telmiminen kuitenkin siinä kohtaa kun yksi yritti tempaista action camia Katjan kädestä. Ei se toki hain vika ollut, koska se luuli varmasti kädessä ollutta kameraa kalaksi, mutta olin todella valmis poistumaan vedestä siinä kohtaa. Tää oli niin tässä!

Lopuksi oli vielä pysähdys yhdellä motulla, jossa oli tarjolla oikein hyvä ruoka, ukulelen soittoa ja varmaan tämän reissun tuhannes kookoksen avausesitys. Tämä ruokapöytä vedessä toimii kivasti aina ja kun pienikin pala tipahtaa veteen, niin ympärillä on heti satoja värikkäitä kaloja pyörimässä. Ihan kiva ja onnistunut retkipäivä ja suosittelen ehdottomasti tekemään tällaisen retken Bora Boralla. Näistä ohjelmaosuuksista en niin tässä vaiheessa enää kauheasti perusta, mutta merenalainen maailma oli todellakin näkemisen arvoinen täällä. Merenelävien kanssa pääsee todella läheiseen kontaktiin ja koska vesi on todella kirkasta, ei tällaista kokemusta kaikessa komeudessaan tai karmeudessaan monessa paikassa saa. 

Illalla käytiin vielä seuraamassa paikallisen kulttuuritapahtuman avajaisia ja nyt valmistaudutaan jo taas saaren vaihtoon. Kyllähän täällä olisi vielä mainiosti viihtynyt pidempään ja ehkä täytyy ottaa vielä joku päivä uusiksi.

Pakko sanoa, että Bora Bora oli täysin erilainen kuin mitä olin odottanut - ja sanon tämän nyt onneksi positiivisella tavalla. Odotin jotain kylmää ja kolkkoa luksuspaikkaa, jossa tekohymyt huulilla ihmiset odottaa dollareita, mutta onneksi se oli täysin väärä mielikuva. Vaikka Bora Bora hiukan maineensa vanki onkin, niin totuus onneksi on, että tämä on ihan oikea paikka, jossa asuu vaatimattomia paikallisia ihmisiä, jotka ei todellakaan kaipaa mitään bling blingiä ja luksusta. Heille Bora Bora on lämmin koti, eikä mikään muovinen, ällöttävä luksusparatiisi. Mitä tähän markkinamiesten luomaan Bora Boraan tulee, niin se on minun mielestä kuin joku ikääntyvä Hollywood tähti, jonka kulta-ajat on jo auttamatta takanapäin. Kaikki paikat on vuosien varrella pumpattu täyteen silikonia ja botoxia ja nyt koko paketti voi levitä käsiin hetkenä minä hyvänsä. Bora Boran luksuselämä on enää yhden askeleen päässä jonkinlaisesta yksinäisestä lääkeöverilopusta. Nyt kannattaisi hyvissä ajoin myöntää, että luksusbuumi on ohitse, ennen kuin kaikki paikat on konkurssissa ja alkaa markkinoimaan tätä paikkaa hiukan keskiluokkaisemmalle väelle. Sillä osastolla riittäisi taatusti väkeä tänne pilvin pimein tulemaan ja edellytykset on todellakin Bora Boralla sen suhteen kunnossa. Ei kun uutta matoa koukkuun.

Bora Boran laguuni on kieltämättä todella upea, mutta jos ihan totta puhutaan, niin kyllä Moorea oli kokonaisuudessaan uhkeampi, muodokkaampi, salaperäisempi ja kauniimpi kuin Bora Bora. Tässä nimessä on vaan niin legendaarinen kaiku, että se vetää ihmisiä merten takaa kuin seireeni puoleensa. Jos sanoo, että kävin Moorealla, niin ketään ei kiinnosta tippaakaan, mutta jos sanot, että kävin Bora Boralla, niin päät kääntyy välittömästi: Ooooh! OOOOH! Näin se vaan menee elämässä. 

Kiva oli käydä, mutta nyt eteenpäin.