Waikiki: Ahneudella ei ole rajoja

Honolulu ja Waikiki on niitä paikkoja, joissa olisi pitänyt käydä 50 vuotta sitten jotain aitoa nähdäkseen - ja silloinkin olisi ollut jo ronskisti myöhässä. Olen nähnyt vanhoja valokuvia ja niissä meininki näyttää todella mahtavalle. Nykyisellään Waikiki ei oikein ole edes mikään oikea paikka enää, vaan joku kammottava Disney resort -tyylinen viritys ja hassunhauskan Mikki Hiiri puvun sisällä lymyää jotain todella tummaa ja kammottavaa.

Hotellihinnat on täysin pöyristyttäviä ja jo maksetun "lopullisen hinnan" päälle lätkäistään lähtiessä nykyään vielä jotain täysin käsittämättömiä resort-fee-rahat-pois-idiooteilta -tyylisiä maksuja. Minne nekin rahat menee? Hotellit Waikikilla on pääosin vanhoja ja nuhjuisia hinnasta riippumatta. Tekisi mieli sanoa tässä meidänkin hotellilla, että ostakaa nyt niillä ylimääräisillä rahoilla vaikka purkki maalia ja paikkailkaa meidän huoneen seinät, niin on ehkä jotain hyötyä siitäkin maksusta. Olen käynyt Waikikilla vuosien varrella niin monta kertaa, että voin rehellisesti sanoa, että tämän hetkisille hinnoille ei ole täällä enää yhtään mitään katetta! Waikiki on ehdottomasti yksi maailman ylihinnoiteltumpia paikkoja - siis heti Helsingin jälkeen. Olisin äsken ostanut kookoksen pahimpaan ketutukseen, mutta 5 dollaria olisi siitäkin haluttu! Käsittämättömän röyhkeää! Alla olevalla kookosindeksillä (asteikolla 1-5 dollaria) voit kätevästi aina tarkistaa paikan härskiystason:

$1 tai alle = Normaali markkinahinta ja olet tekemässä ok kaupat.
$2 = Lievää turistihinnoittelua ilmassa, mutta jos on avattu ja pillit mukana niin hätätapauksessa menee.
$3 = Selvää k*setuksen makua!
$4 = Come oooon! Poliisi paikalle!
$5 tai yli = Sinua pidetään lukutaidottomana tai täysin imbesillinä.

Tällä mestalla ei ikävä kyllä siis nykyisin ole enää mitään moraalia, vaan ainut tarkoitus on viedä kaikki löysä raha pois turistien taskuista. Ostoskiimaiset turistit vouhottaa Louis Vuitton -laukut silmissä kiiluen menemään ympäri ostoskeskuksia, katsomatta edes ympärilleen. Oikean Havaijin kanssa tällä Waikikilla ei ole yhtään mitään tekemistä.

Paikallisia, aitoja, mukavan leppoisia Havaijilaisia näkee korkeintaan jossain hula-showssa, jonka jälkeen he palaavat äkkiä kotiinsa, jonnekin kauaksi Waikikista. Showt on kyllä sinänsä kivoja, että joskus jos sattuu oikein taidokas hulatanssija, niin on muuten aistillista ja esteettistä nähtävää - hiukan toista kuin joku suomalainen kansantanhu ja "kurtun" revittely.

Istuskeltiin äsken illalla vielä laiturilla, jossa oli paikallisia äijiä polttelemassa ja katselemassa auringonlaskua, niin eiköhän siihen pamahda joku vitivalkoinen hikiniskaturisti räpättämään, että ettekö osaa lukea: kylttihän herranen aika sentään kieltää tupakoimisen!!! Okei, en itsekään tykkää tupakansavusta, mutta jumankeuta jotain rajaa nyt! Tatä juuri tarkoitin - tähän on tultu! Tätä oikeasti pidetään jonain Disney resortina.

Kaikesta äskeisestä valituksesta ja vuodatuksesta huolimatta tykkään todella paljon kokonaisuudessaan Havaijista ja kun aikaisin aamulla käveltiin pitkin Ala Wai kanaalin reunaa (jota romanttisesti kutsun p*skaränniksi), pehmeiden aamutuulien hyväiltävänä, yritti aloha-tunnelma hetkittäin nostaa päätään jostain syvyyksistä. Melkein tuli pala kurkkuun. Ehkä oikean Havaijin sielu sittenkin on vielä hengissä, kaiken tämän hirvittävän muovin ja markkinapallojen alla! Tätä toivon koko sydämestäni! Suosittelen etsimään sitä sielua kuitenkin ihan muualta kuin Waikikilta...