Honolulu - Auckland.

Voi taivahan talikynttilät, mikä olo kun aamulla heräsin! Flunssa ei todellakaan ollut enää mikään poikanen, vaan oikea hirvittävä, röhkivä, kuolaava emäflunssa! Joka paikkaan särki, hikeä puski ja putket ihan tukossa! Kunnon miesflunssa siis ja nyt pääsen varmasti valittamaan monta päivää putkeen. Tulipa hiukan inhottavaan paikkaan taas tämä, koska tänään pitäisi koko päivä rymytä laukkujen kanssa ja istua lentokoneessa tuntitolkulla räkimässä ympäriinsä. Hiukan kuitenkin tunnelmia piristi ajatus, että seuraava kohde on Uusi-Seelanti, joka on ehdottomasti yksi minun lempipaikkoja maailmalla!

Bussi Waikikilla

Kello 9.50 hypättiin Waikikilta bussiin ja kylläpä matka lentokentälle kesti taas ikuisuuden tänään. Bussilla mentäessä Honolulun maisemat on kaiken lisäksi sellaisia, että kaikille mielikuville, jonkinlaisesta paratiisimaisesta Havaijista voi heittää ikuisesti hyvästit. Ota siis kentältä tullessa taksi tai shuttle, jos vaan budjetti mitenkään antaa myöten.

Itse en varmasti tule Waikikille enää, ellei jostain syystä hinnat palaa järkevälle tasolle ja kaikenlainen resort-fee-amenity-fee-kunhan-keksitään-jotain-höpö-höpöä-että-saadaan-sinun-rahat-ryöstettyä-fee toiminta loppuu. Ja näen vieläkin painajaisia 5 dollarin kookoksesta! Paikassa, jossa kookoksia kasvaa joka puolella, yritetään repiä jopa kovempaa hintaa kuin suomessa, jonne kookokset on rahdattava tuhansien kilometrien päästä. Tätä en vaan sulata! Eikä sitä enää voi nykypäivänä käyttää minkäänlaisena tekosyynä hintoihin, että "kaikki täytyy tuoda muualta". Turhaa horinaa - melkein kaikki tavara (ikävä kyllä) nykypäivänä tuodaan jostain "muualta".

Hawaiian Airlines

Pyörittiin hetki Honolulun kentällä sekoilemassa, koska ei tiedetty, että Hawaiian Airlinesin kansainväliset lennot lähteekin kotimaan terminaalista. Silleen olisi tietysti ihan loogista, että kansainväliset lennot lähtisi kansainvälisestä terminaalista, mutta täällä on näköjään haluttu laittaa peli jännäksi.

Tiskillä kaikki meni lupaavasti siihen saakka, kunnes virkailija sanoo: " saisinko nähdä teidän jatkoliput Uudesta-Seelannista eteenpäin." Tähän saakka ei missään vielä oltu pyydetty ihan fyysisesti näyttämään mitään lippuja, joten koko asia oli unohtunut ja eihän meillä tietysti mitään sellaisia ollut tulostettuna. Onneksi ylipäätänsä oli varattu seuraava lento, koska ilman ei olisi ollut tänään mitään asiaa koneeseen. Honolulun kentällä ei tietystikään (tällä puolella) ollut mitään nettiyhteyttä (ja toisellakin puolella - kuinka ollakaan - kallis maksullinen), puhumattakaan mistään tulostuspisteestä, joten nyt oltiin suoraan sanottuna liemessä.

Vauhdilla takaisin kansainväliseen terminaaliin, jossa onneksi oli American Airlinesin tiski sattumalta juuri auki ja sieltä tulostivat meille ystävällisesti todisteen jatkolippujen olemassaolosta. Onneksi lähdettiin tänään ajoissa, koska muuten ei olisi millään ehditty koneeseen. Aivan uskomaton ryysis oli myös turvatarkastuksiin ja jotenkin tämä Honolulun kenttä alkaa käydä selkeästi liian pieneksi tälle järjettömälle ihmismääärälle, mikä täällä liikkuu.

Honolulu

Kerran meidät kuulutettiin vielä näyttämään jatkoliput uudestaan tiskille ja juuri kun oltiin astelemassa koneeseen, niin vielä kertaalleen pyydettiin näyttämään ne liput. Onpas tämä nyt tiukkaa Uuteen-Seelantiin mentäessä ja pistä nyt mieleen, että ilman jatkolippua on kyllä ihan turha yrittää. Itse tykkään pitää matkasuunnitelmaa melko avoimena, mutta seuraava maa pitää nykypäivänä aina olla varattuna, ennen kuin poistuu edellisestä.

Päivän lento Honolulusta Aucklandiin oli noin 9 tuntia, lentoyhtiönä Hawaiian Airlines ja hyvä, uusi, kivasti Havaijiteemalla sisustettu ja valaistu A330-kone. Ja olipa paras turvallisuusvideo ikinä - siis wau!! Harvemmin näkee turvallisuusohjeita hulatanssin keinoin esitettynä. Videon voi katsoa täältä: https://www.youtube.com/watch?v=RezCPSi9wBY

Melkoista turbulenssia pukkasi taas vaihteeksi, mutta olipa huikea kokemus katsella Gravity-elokuva, kun kone samalla heittelehtii puolelta toiselle. Aivan uusia ulottuvuuksia tuli elokuvaan ja näin tämä pitäisi aina katsoa!

Pari kuukautta sitten Majurolta Honoluluun lentäessä saatiin yksi ylimääräinen päivä elämäämme lisää, mutta tänään oli aika tasata tilit ja maanantai 25.1 poistui meidän kalenterista kertarysäyksellä. Mikä viheltäen tulee, se säästäen menee. Päivän budjetti 0€!!!

Auckland

Aucklandiin laskeuduttiin siis tiistaina 26.1 kello 22.30 paikallista aikaa, jossa omituisesti jouduttiin koko porukka istumaan vielä koneessa paikallaan, kun sisätilat sumutettiin, jollain ihme myrkyllä läpikotaisin. X-files kamaa. En tiedä mitä oikein pelkäävät Havaijilta tänne tulevan?

Maahantulotarkastukset meni onneksi todella nopeasti, jonka jälkeen jyrättiin välittömästi bussilla (Sky Bus 16NZD/henkilö) keskustaan. Täällähän oli paljon lämpimämpäää ja kosteampaa kuin Havaijilla ja hikeä pukkasi oikein tosissaan, kun kiivettiin kaikkine laukkuinemme karmivan jyrkkää mäkeä ylös YHA-hostellille. Täällä Aucklandissa on melkein yhtä hurjia mäkiä kuin San franciscossa ja nyt alkoi voimat olla tämäpäivän osalta kyllä tässä.

Uuden-Seelannin YHA:t on hyväksi havaittu jo edellisillä reissuilla ja ne on todella toimivia ja siistejä. Tällä kertaa meillä on myös aika huikea maisema suoraan huoneesta (ja vessasta) Sky towerille. Vaikka nimi on nuorisohostelli, niin kaiken ikäiset voi näitä äyttää ja tosi iäkkäitäkin ihmisiä näissä paljon näkee. Okei, hinnasta voi olla montaa mieltä ja riippuu ihan siitä mihin vertaa. Meidän kahden hengen huone on 35€/yö, joka toki on tuhannesosa Havaijin hinnoista, mutta enemmän kuin Floridan kämppä - joka ajatuksena tuntuu kyllä aivan mielipuoliselta.

Nyt on pakko toipua muutama päivä ja katsellaan sitten lisää. Aivan mahtavaa kuitenkin palata taas Uuteen-Seelantiin!