Hanauma bay & Koko crater trail.

Ensin hyvät uutiset: 

American Airlines lähetti pahoittelusähköpostin ja lahjoitti meille maileja hyvityksenä edellisten lentojen soheltamisesta. Erittäin hyvin hoidettu!

Sitten huonot uutiset:

Autovuokraamo todellakin veloitti pariin kertaan vuokraushinnan ja katsotaan nyt mitä tapahtuu. Jos ei tule rahoja takaisin, niin kerron tässä kyllä mikä yhtiö on kyseessä. Erittäin huonosti hoidettu!

Lauantaikuntoilu

Hanauma bay

Koska herätään aikaerojen takia tosi aikaisin täällä (kello 05 tänään), eikä muutenkaan huvittanut tippaakaan jäädä Waikikin lauantaikaaosta seuraamaan, päätettiin tehdä retki Hanauma baylle ja vetäistä samalla "kevyenä" aamukuntoiluna ylös Koko kraaterille. Tänään oli aamulla hiukan liian viileää minun vanhoille luille, mutta oikein sopiva ilma tällaisiin kiipeilyhommiin.

Kiipeäminen ylös Koko kraaterille on todellinen Oahun kuntoiluhaaste, mutta sanon ihan suoraan, että ei kannata lähteä soitellen sotaan. Jonkinlaisessa kunnossa on oltava ja kaikki korkeanpaikankammoiset voi unohtaa tällä puheella koko ajatuksen. Tämä ei siis ole mikään helppo turistijuttu, vaan vakavan loukkaantumisen riski on koko ajan yhden harha-askeleen päässä. Vettä pitää olla mukana reilusti , hyvät kengät, hattu, aurinkorasvaa, pieni pyyhe ja kannattaa aloittaa aikaisin aamulla kun ei ole vielä hirveän kuuma. Jos haluaa helpomman kiipeämiskokemuksen Oahulla, niin Diamond Head on melko helppo - mutta jengiä yleensä aivan liikaa.

Koko crater

Kun oli noin viisi minuuttia bussilla körötelty kohti Hanauma bayta, kävin katumaan koko päätöstä lähteä apinana kiipeilemään. Onko tämä nyt ihan pakko tehdä taas? Eikö viime kerralla jo vannottu, että varmasti ei ikinä enää lähdetä tähän hommaan! Olisi sittenkin pitänyt jäädä vaan rannalle makoilemaan.

Bussimatka (bussi numero 22) Waikikilta Hanauma baylle kesti noin 30 minuuttia ja maksoi 2,50 dollaria, että siinä ei pääse kyllä rahastuksesta narisemaan. Hanauma bay on ehdottomasti yksi Oahun upeimpia paikkoja, mutta itse rannalla ollaan käyty jo niin monta kertaa, että tällä kertaa tyydyttiin vaan ihailemaan maisemia ylhäältä käsin. Hanauma baylle pitää maksaa pääsymaksu (7,50 dollaria) ja katsoa opastusvideo, ennen kuin pääsee alas rannalle kirmaamaan ja koralleja tuhoamaan. Jos tulet omalla autolla, niin turha edes yrittää löytää parkkipaikkaa kello 09 jälkeen. Tiistaisin Hanauma bay on kokonaan suljettu. Turistirysä? Ehdottomasti - mutta hieno sellainen.

Hanauma baylta pääsee kätevästi kävelemään läheiselle Koko kraaterille, heti päätien toiselta puolelta lähtevää tietä pitkin. Siinä on puomi edessä, mutta sen pääsee kävellen tai fillarilla kiertämään helposti ja jatkamaan mäkeä alas. Maisemat on matkalla todella upeita, mutta rentouttavaa luontoretkeä hiukan häiritsee läheiseltä ampumaradalta kuuluva jatkuva tulitus. Todella ärsyttävää.

Ilma oli onneksi hiukan pilvinen siinä vaiheessa kun aloitettiin kiipeäminen, mutta silti vaan alkoi hiki valumaan välittömästi jo muutaman portaan jälkeen. Ja reilusti yli tuhat oli tänään noustavana! Ai, että tykkään siitä, kun aurinkorasvat valuu otsalta pitkin silmiä ja polttaa about verkkokalvot irti päästä. Koska oli viikonlopppu, niin paljon muitakin ihmisiä oli tänään ylös pyrkimässä ja suorastaan ruuhkaa oli jossain kohdissa. Noin puolessa välissä on hyvin pelottava kohta, jossa kävellään tyhjän päällä olevia ratapölkkyjä pitkin ja siitä ei todellakaan kannata sitten pudota läpi.

Kiipeäminen ylös kesti meiltä tänään noin 45 minuuttia ja harvinaisen tahmealta tuntui meno. Useamman tauon joutui pitämään matkalla ja jotenkin tuntuu, että sain taas lentokoneesta jonkinlaisen flunssanpoikasen. Ylhäältä mäeltä on mahtavat maisemat ympäri Oahun saarta, että silleen tämä kiipeäminen kyllä palkitsee. Paras palkinto on kuitenkin se, että saat mission hengissä suoritettua ja itsesi voitettua. Homma ei tosin todellakaan ole hoidettu vielä tässä kohtaa. Ei sinne päinkään.

Hetkinen kun oli ylhäällä maisemia ihmetelty, niin joku vanhempi mies, joka oli juuri saanut itsensä ylös puuskutettua, tuupertui ja sai jonkinlaisen sairaskohtauksen. Onneksi ylhäällä oli useita ihmisiä auttamassa, mutta tilanne oli siinä suhteessa vakava, että miten täältä nyt ketään saa alas? Nähtiin pian, kuinka ambulanssi tuli vuoren alapuolelle ja sieltä lähti äijät välineineen kiitämään mäkeä ylös. Siis huh huh - en todellakaan haluaisi olla ensihoitaja täällä! Varmaan aika pelätty hälytystehtävä tämä vuori. Seuraavaksi paikalle tuli helikopteri, joka kuljetti potilaan köyden varassa alas vuorelta. Aika hurjan näköistä hommaa ja hyvä muistutus, että näin voi käydä. Paarit pyöri ja heilui rotkon yläpuolella siihen malliin, että jos ei jotain kohtausta vielä siinä vaiheessa ollut, niin tuon jälkeen varmasti oli.

Alas kraaterilta laskeutumisen tekee vielä vaikeammaksi se seikka, että jalat on tässä kohtaa jo aivan

tönkkönä ja koko äijä kuin puupökkelönä. Siinä on tiukat paikat selviytyä ehjänä alas, kun jalat saattaa lähteä alta yhtäkkiä. Sanoisin, että alastulo on paljon pahempi kuin kiipeäminen ylös.

Selvittiin kuitenkin yhtenä kappaleena ja käveltiin takaisin Hanauma baylle ja sieltä bussilla Waikikille. Bussissa oli äijä, joka puhui koko matkan kovaan ääneen puhelimeen ja riiteli jonkun kanssa - ainut vaan, että hänellä ei ollut puhelinta ollenkaan. Aika erikoinen ja hiukan pelottava tapaus.

Loppuilta oli yleistä pyörimistä Waikikilla ja lauantai illan hulashown katsomista. Nyt on sellainen ikävä juttu käsillä, että turistiviisumin päivät (90) alkaa olla täynnä - joten hyvin pian on taas jatkettava matkaa...