Auckland

Alkuun muutama jännä Uuden-Seelannin fakta:

• Uuden-Seelannin "oikea" nimi on Aotearoa (pitkä, valkoinen pilvi).

• Auckland ei ole Uuden-Seelannin pääkaupunki, vaan Wellington - joka on maailman eteläisin pääkaupunki. https://fi.wikipedia.org/wiki/Wellington

• Ihmisiä Uudessa-Seelannissa on noin 4,5 miljoonaa, lampaita yli 60 miljoonaa.

• Uusi-Seelanti on ydinvoimavapaa maa. (Kuka tervejärkinen nyt haluaisi maailman puhtaimpiin kuuluvaa luontoa tai juomavesiä riskeerata? ...ÖööÖö - hetkinen??

• Kiivilintu on Uuden-Seelannin kansallinen tunnus. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiivit

• Kiivihedelmä ei alunperin ole lähtöisin Uudesta-Seelannista vaan Kiinasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiivi_(hedelm%C3%A4)

• Uuden-Seelannin lentävän spagettihirviön kirkolla on oikeus vihkiä aviopareja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lent%C3%A4v%C3%A4_spagettihirvi%C3%B6

• Uusi-Seelanti julisti sodan suomelle 7.12 1941.

Auckland

Auckland on tulivuorten (suurin osa sammuneita) ympäröimä, vihreä, vehreä ja mahtavaa, positiivista pöhinää kupliva kaupunki Uuden-Seelannin Pohjoissaaren luoteisrannikolla. Aucklandin suurkaupunkialueella on asukkaita 1,45 miljoonaa, eli Uuden-Seelannin asukkaista siis melkein kolmasosa asuu tällä alueella. Se on enemmän kuin koko Eteläsaarella yhteensä.


Koska Auckland todellakin siis on rakennettu vanhojen tulivuorten rinteille, niin jyrkkiä mäkiä riittää, ja kun tästä meidän YHA-hostellilta alas keskustaan laskettelee, niin ei majoitukselle päivän aikana kyllä mielellään montaa kertaa palaa. Jos kameran muistikortti tai teline unohtuu huoneeseen niin siellä saa olla minun puolesta ihan rauhassa.

Minun mielestä Auckland on suureksi kaupungiksi todella miellyttävä tapaus ja lämpötilakin säilyy melko siedettävänä ympäri vuoden. Näin suomalaisena tuntuu todella mahtavalle, että valoa riittää pitkälle iltaan ja aurinko laskee näin kesäaikaan Aucklandissa vasta kello 20.30 aikoihin.

Aucklandin ikävänä puolena voi mainita surulliset ihmiskohtalot, joita näkee paikallisissa puistoissa tai keskustan kaduilla kerjäämässä. Tyynenmeren saarilta nimittäin monet tulee tänne leveämmän leivän perässä ja kun hommat ei sitten menekään ihan putkeen, niin se kapeampikin leipä loppuu hyvin äkkiä kokonaan. Saarilla yhteisö on niin tiivis, että ketään ei jätetä pulaan, eikä kenenkään tarvitse olla nälässä, mutta täällä sitä turvaverkkoa ei ole ja pudotus onkin sitten suoraan pää edellä asfaltille.

Ikävä kyllä Uuden-Seelannin hintataso tuntuu suomalaisesta myös kotoisalle, mutta kaikki on puhdasta, tuoretta ja todella hyvää! Laatu on ihan eri tasoa kuin suomessa. Huomattavasti halvemmalla selviää, jos yhtään tietää, mistä kaupasta käy ruokatavaransa ostamassa tai mistä lounaansa huiviin huitomassa. Aasialaisia ravintoloita (ja kebab-mestoja) on joka nurkalla ja niissä on päivittäin hyviä tarjouksia, joita kannattaa hyödyntää. Oikein superpihtarille tiedoksi, että esim. tässä meidän YHA:n keittiössä on lokero, jonne lähtevät asukkaat voi jättää ylijäämäsafkat ja sieltä voi väijyä jämiä. Vedä sieltä ketsuppia ja majoneesia huiviin pahimpaan nälkään, niitä nimittäin ainakin näyttää jäävän paljon. Tässä kohtaa reissua ei onneksi olla vielä ihan siinä pisteessä.

Nyt varoituksen sana:

Vaikka Auckland oikein mukava paikka onkin, niin sitä virhettä ei missään nimessä kannata tehdä, että tulee pelkästään tänne, koska sitten missaa kyllä Uuden-Seelannin parhaat palat - ja niitä todellakin riittää! Tästä kun lähtee suuntaamaan etelään, niin maisemat vaan kaunistuu kilometri kilometriltä. Itse ollaan aiemmilla reissuilla suosittu sellaista vaihtoehtoa, että lentämällä ensin eteläsaarelle ja sieltä hiljakseen suuntaa sitten ylöspäin. Laskeutuminen vuorten väliin, sinisten järvien syliin Queenstowniin on sellainen kokemus, joka ei jätä kylmäksi edes suomalaista. On muuten valittu jossain listoissa maailman upeimmaksi laskeutumiseksi. http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2015051319681507_ma.shtml

Tämän reissun ensimmäinen Aucklandin visiitti meni hiukan ikävä kyllä flunssan kourissa kärvistellessä, mutta Korealaisesta marketista ostettujen ihmejuomien ansiosta olin sentään viikonloppuna jo pelikunnossa. Viikonloppuna olikin valtavasti kaikenlaisia kivoja tapahtumia ja oli paikallista meripäivää, katutaiteilijajuhlaa, kalamarkkinaa ja siihen päälle vielä jonkinlainen Maorijuhla. Satamassa Aucklandin sinfoniaorkesteri soitti elokuvasävelmiä ilotulituksen kera ja yllättäen Finlandia-hymni tärähti myös komeasti ilmoille. Mount Edenille tietysti myös kiivettiin yhtenä kauniina päivänä maisemia katsomaan ja niskamme auringossa polttamaan.

Kiva pysähdys, mutta huomenna lähdetään aikaisin aamulla hiukan rauhallisemmille seuduille kohti Taupoa.