Rarotonga - Aitutaki

Aitutaki

Tätä päivää oli odotettu 10 vuotta! Siirtyminen kohti Aitutakin atollia aloitettiin heräämällä kello 8 ja heti pian aamiaisen jälkeen reput selässä roikkuen kohti bussipysäkkiä. Ei täällä kyllä oikeastaan mitään virallisia pysäkkejä ole, mutta bussin voi pysäyttää ihan mihin tahansa huitomalla. Bussilla on ihan aikataulutkin olemassa, mutta huomattiin taas kerran, ettei niillä ole juurikaan mitään merkitystä - bussi tulee kun on tullakseen (siis jos ylipäätänsä tulee). Jälleen kerran joku koira lyöttäytyi matkalla seuraan ja tämä olikin nyt sitten aivan totaalikahjo tapaus! Hänellä oli enää kolme jalkaa jäljellä, mutta yritti silti pomppia vauhdilla jokaisen ohimenevän auton kimppuun. Hengenlähtö oli monta kertaa senteistä kiinni, eikä tämä turre välittänyt äänikarkoittimestakaan yhtään mitään, vaikka yritin sillä hätistellä sitä ihan omaksi parhaakseen muualle kamikaze-iskuja tekemään. Tässä kohtaa olin kyllä jo aivan täynnä näitä koiria. Seuraavassa kohteessa saadaan onneksi hetken rauha, sillä Aitutakilla koirat on kirottuja ja täysin kielletty. Väittävät, että siellä on joku superbakteeri, joka tappaa koirat välittömästi, mutta totuus on, että kauan sitten koira tappoi jonkun korkea-arvoisen päällikön lapsen ja siitä tämä kirous johtuu. Vaikka koirien ystävä olenkin, niin tämä koirattomuus on mahtava juttu ja Aitutakilla voi juosta, pyöräillä ja ajella skootterilla ilman huolen häivää!

Aitutaki

Lopulta bussi tuli, mahduttiin reppuinemme sisään ja matka kohti kenttää kesti noin 20 minuuttia. Koko Rarotongan saari tulikin siinä samalla jo kierrettyä. Päivä oli erittäin hieno ja rannat loisti upean turkoosina bussin ajaessa pitkin rantateitä. Koneen lähtöön oli vielä todella reilusti aikaa, joten käytettiin tämä ylimääräinen aika nettiasioiden hoitoon ja hyödynnettiin lentoaseman tarjoama ilmainen huikea 20mb dataa. Täytyy olla jonkinlainen huono vitsi ja sillä nyt ei tee suoraan sanottuna kukaan yhtään mitään! Kukot, kanat ja pienet tiput juoksenteli taas terminaalissa ympäriinsä, mutta nykyään tässä kentän ympärillä on aita, etteivät pääse enää kiitoradalle juoksentelemaan. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Lento lähti hiukan myöhässä kello 16 aikoihin (15.30 oli aikataulunmukainen lähtöaika) ja koneena edelleen sama Saab 340 kuin kymmenen vuotta sittenkin. Isossa koneessa harvemmin viihdyn ja toivon, että kunpa oltaisiin jo perillä ja pääsisi tästä pirun putkilosta, mutta tällä koneella on erittäin kiva ja miellyttävää lennellä. Lentosää oli erittäin hyvä ja maisemat Aitutakille laskeutuessa, kuten arvata saattaa, aivan käsittämättömän upeat! Aitutakin laguuni on nimettynä monessa äänestyksessä maailman upeimmaksi ja minun mielipide on, että helppopääsyisistä paikoista se sitä myös onkin. Pohjoiset atollit (Pukapuka, Manihiki, Penrhyn) on vielä sitten ihan oma lukunsa, mutta niille hyvin harva ikinä pääsee. Niistä voit lukea kun menet tätä blogia taaksepäin. Tunnelmat oli kuitenkin erittäin hienot, kun käveltiin koneesta ulos Aitutakin paratiisinomaiselle maaperälle. Täällä sitä taas oltiin! Kentällä oli varatun majoituksen ihminen paikalla, jolta saatiin hyvältä tuoksuvat leit kaulaan ja päästiin autokyydillä majoitukselle. Tämänkertainen majoitus sijaitsi "totaalisen hevon kuusessa" lähellä vanhan kiitoradan päätä ja useampaan kilometriin ei tässä ole kyllä yhtään mitään. Jonkinlainen kulkuväline pitää siis pian saada tai ollaan todellisessa liemessä. Tässä rannalla oli kolmea mökkiä, mutta vain tämä meidän oma asuttuna ja tämähän oli kuin olisi ollut jossain autiolla saarella yksinään. Huikeaa sinänsä.

Aitutaki

Wikipedia: Aitutaki

Aitutaki

Koska ei oltu syöty aamupalan (pari weetbixiä) jälkeen vielä mitään, lähdettiin suoraa kyytiä kävelemään kiitoradan sivussa kulkevaa tietä kohti etelää ja ensimmäinen auto joka tuli vastaan pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Hyvin ystävällistä väkeä on täällä Aitutakilla ja muualla olisi haluttu välittömästi 20€ rahaa. Päästiin siis ilmaisella kyydillä Ootu beachin läheisyyteen, jossa juotiin tutussa paikallisessa ravintolassa tervetuliaisoluet 5NZD (2,90€) ja jatkettiin sen jälkeen matkaa ja käveltiin katselemaan tuttuja paikkoja, joissa majoituttiin 10 vuotta sitten. Viimeksi tämä paikka sijaitsi hiekkatien päässä, upean palmuviidakon keskellä, mutta noin vuosi siitä kun oltiin täällä käyty, tuli valtava sykloni ja teki melkoista tuhoa. Alue oli nyt edelleen melko paljas ja mikä pahinta rannan tuntumaan oli rakennettu aivan uskomattoman rumia rakennuksia ja jotain varastokoppeja! Siis huh huh! Tämä paikka olisi ehdottomasti pitänyt julistaa joksikin luonnonsuojelualueeksi tai Unescon maailmanperintökohteeksi, mutta nyt se on kyllä liian myöhäistä ja vain seuraava myrsky voi paikata ihmisen tekemät tuhot tälle alueelle. Onneksi itse laguuni oli säilynyt kuitenkin samana ja on ehdottomasti yksi upeimpia koko maailmassa. Tämä Ootu beachin alue on melko matalaa, mutta siinä on sinisiä, kaloja täynnä olevia syvempiä altaita, joissa on on todella kiva uida ja kelluskella. Näky on aivan uskomaton ja olisi tehnyt mieli syöksyä suoraan veteen, vaikka ei oltu varustauduttu mihinkään uimareissuun näin illalla enää. Tässä kohtaa oli taas todettava, että kyllä tämä vaan on maanpäällinen paratiisi! Siliteltiin kissoja rannalla ja niitä on jokaikisessä ravintolassakin täällä, eikä taatusti kukaan tule sanomaan, että kissoja ei saa syöttää. Koska nyt oli jo illallisaika ja ravintoloissa kalliit hinnat, niin päätettiin jättää ruokailut kuitenkin kämpille ja lähettiin hiljalleen palaamaan majoituksellle päin.

Ootu beachiltä käveltiin auringon jo laskiessa takaisinpäin ja taas oltaisiin päästy paikallisella kyydillä, mutta tällä kertaa haluttiin kävellä koko matka ja nauttia hiljalleen pimenevän atollin tunnelmasta. Sellainen 4 kilometriä tuli käveltyä ja ainut ongelma kävelyssä oli, että täällä kun tulee pimeää, ja jos taivas sattuu vielä olemaan pilvessä, niin ei näe kyllä yhtään mitään - siis ei kertakaikkiaan mitään! Meidän majoitus sijaitsi vielä paikassa, jossa ei ole valon valoa missään, joten puhelimen valolla koitettiin epätoivoisesti löytää reitti palmuviidakon läpi sinne. Pysähdyttiin matkalla pienellä huoltoasemalla (siis todella pienellä), jossa ei tarjonta kovin hääppöistä ollut, mutta saatiin sentään pari purkkia tonnikalaa iltapalaksi. Japanista ystävältä mukaan saadut nuudelit tulikin nyt sitten todella hyvään tarpeeseen tonnikalan seuraksi. 

Aitutaki

Majoituksella alettiin purkamaan laukkuja ja valmistamaan ruokaa ja yhtäkkiä kuunneltiin, että mikäs ihmeen ääni täällä oikein kuuluu? Oven takana istui hyvin rähjäisen näköinen katti maukumassa ja toki mentiin heti katsomaan, että mikä hänellä oikein on hätänä!? Katti ryntäsi suoraan sisään ja kaasutteli jääkaapille ja ilmaisi hyvin selkeästi, että tämä loota auki ja ruokaa sieltä vähän äkkiä! Jonkun edellisen asukkaan oli täytynyt tätä kattia syöttää, koska se tuli niin tottuneesti sisään ja tiesi heti, mistä sitä ruokaa tulee. Annettiin hänelle toki osa meidän iltapalasta ja hyvin se näytti katillekin maistuvan. Syömisen jälkeen istuttiin vielä terassilla tähtiä katselemassa ja katti kaatui syliin kuin kuollut ja alkoi nukkumaan samalla tavalla suu auki kuorsaten ja kuolaten, kuin Ricky-kissa Samoalla. En tiedä mikä ihme näitä kissoja täällä vaivaa? Kissathan yleensä nukkuu hyvin kevyesti ja korvat liikkuu koko ajan, mutta nämä ei nukkuessaan tiedä mistään mitään. Jonkin pommin saisi räjäyttää vieressä ja siltikään ei heräisi. Pakko sanoa, että tämä kissa teki meihin rähjäisestä ulkoasustaan huolimatta suuren vaikutuksen älykkyydellään ja persoonallisuudellaan ja oltiin ihan ihmeissämme, että mikäs tyyppi tämä tällainen oikein on? Jos suomessa olisi tällaisia kissoja, niin meillä asuisi jo monta. Kello 23 aikoihin laitettiin ensimmäinen päivä paratiisissa pakettiin, ovet säppiin, katti pihalle ja mentiin nukkumaan. Ajatus oli, että sisään ei kattia päästetä, mutta terassilla se saa rauhassa olla ja majailla. 

Seuraavana aamuna katti olikin heti taas aamusta oven takana odottelemassa ja nyt oli selvää, että kissanruokaa on jostain saatava äkkiä. Täällä on niin paljon kissoja, että onneksi sitä kissanruokaa taitaa kaupassa olla enemmän kuin ihmisten ruokaa. Majoituksen omistaja tuli aamulla tässä pyörähtämään ja pyydettiin häntä tilaamaan meille skootteri, jolla päästään liikkumaan, koska paikka todellakin sijaitsi kaukana kaikesta. Hetken päästä saatiinkin kyyti hakemaan skootteri ja hinta oli 16NZD/päivä (9,20€). Hyvin edullista verrattuna moneen muuhun paikkaan. Aitutakilla pääsee myös pyörällä komeasti liikkumaan, mutta etäisyydet on melko pitkiä ja ilma kuuma, joten skootteri on parempi vaihtoehto, vaikka olisit mikä viherhippi tahansa. Minullahan on ihan virallinen Cookinsaarten ajokortti, jonka hankin 4 vuotta sitten, mutta koska se oli mennyt vanhaksi, niin piti käydä vielä paikallisella poliisilaitoksella pyörähtämässä ja uusimassa se. Uusiminen maksoi 2,50NZD (1,70€), eli ei juuri mitään. 

Auringonlaskun aikaan oltiin rannalla tässä kämpän edustalla ja kuultiin kovia pamauksia mereltä ja huomattiin, että valtavat valaat teki pomppuja aivan riutan reunan lähellä. Tähän aikaan vuodesta valaiden reitti kulkee suoraan Aitutakin ohi ja oli todella hienoa nähtävaa, kun tekivät komeita pomppuja ja suihkuttelivat vettä ihan tässä meidän kämpäm edustalla. Myöhemmin, kun kaikessa rauhassa syötiin illallista terassilla, katti ryntäsi yhtäkkiä rannalle ja saalisti sieltä ison rotan ja oli tuomassa sitä meille vielä näyttämäänkin, mutta tässä kohtaa laitettiin kyllä ovet kiinni ja sai jäädä kyllä nyt ihan itsekseen syömään jälkiruokia loppuyöksi. Tämähän nyt tietysti oli virhe ja törkeä vääryys, koska rotta on iso vihollinen täällä atollilla, joka ei kuulu paikalliseen luontoon ollenkaan ja meidän olisi pitänyt juhlia häntä vähintään suurena sankarina. Hyvän työn teki ja olisi ansainnut ison palkinnon moisesta urotyöstä!

Aitutaki

Päivät Aitutakilla soljui aurinkoisesti rauhallisesti ja paratiisinomaisesti, kunnes tiiataiaamuna menin tottuneesti ovelle avaamaan ja olin jo valmistautunut, että katti ryntää kuin raketti sisään, mutta ketään ei yllättäen tullutkaan! Vain verho lepatti tuulessa. Mitäs ihmettä tämä nyt oli? Olin hiukan huolestunut ja tein kierroksen rannallakin, että missä ihmeessä se katti nyt oikein luuraa? Ei näkynyt missään, joten aloitettiin aamupalat terassilla ja oltiin kaikessa rauhassa istuttu siinä hetki kun näin, että nyt se linkuttaa pahasti loukkaantuneena tänne kohti. Kauhistuttiin täysin kun huomattiin, että hänellä oli käpälä ja pala kylkeäkin aivan naarmuilla, verta vuosi ja karvaa oli sieltä täältä irti. Oliko tapellut jonkun toisen kissan kanssa yöllä, joutunut kukon hyökkäyksen kohteeksi vai mitä lie tapahtunut? Tilanne oli erittäin huolestuttava, koska hän ei koskenutkaan ruokaan ja näytti kaikintavoin todella huonovointiselle ja kipeälle. Mistä täällä nyt mitään eläinlääkäriä löytää muka? Täällä on eläinten ja ihmisten vaivoihin sama lääke: multaa päälle. 

Nostettiin katti sisällä majassa sijaitsevaan lisävuoteeseen pyyhkeen päälle, johon hän samantien kaatui ja oli taju pois, kieli ulkona suusta pitkän aikaa. Katsoin netistä, että Bepanthen voidetta voi kissalle laittaa ja laitoin sitä kaikkiin avoimiin kohtiin. Hyvin kiltisti katti antoikin laittaa ja koskea haavoihin, vaikka varmasti sattui ja pahimmissa kohdissa hän teki vain näykkäyksen ilmaan, eikä käynyt käteen ollenkaan kiinni. Hiukan kyllä jo mietittiin, että ei kai tämä katti nyt heitä henkeään tänne ja joudutaan se hautaamaan vielä jonnekin. Usean tunnin nukkumisen jälkeen tämä atollien sankari kuitenkin yhtäkkiä nousi ylös ja lähti horjumaan ulos ja oltiin, että mitäs ihmettä nyt on tapahtumassa, niin hän hiljakseen meni rantaa pitkin pitkälle pusikkoon, teki siellä tarpeensa ja tuli sitten takaisin sänkyyn. Olipa tämä hyvätapainen katti kertakaikkiaan ja en ole vastaavaa kyllä nähnyt. Otin pihalta kookoksen ja avasin siitä kookosvettä, koska se on hyvin antibakteerista ja itsekin olen huomannut, että tuoreena suoraan puusta otettuna oikea luonnon ihmelääke. Kattihan joi sitä mielellään ja tästä alkoi selkeä paraneminen. Myöhään illalla alkoi jo ruokakin taas maistumaan ja muutenkin selvästi olo kohenemaan. Nyt ei enää raaskittu laittaa sitä pihalle ja se sai jäädä ylimääräiseen sänkyyn yöksi nukkumaan. Tämän enempää ei kyllä anneta sille periksi! Yöllä sitten kun Katja kävi vessassa oli katti päättänyt, että nyt hän tulee kyllä makuuhuoneeseen meidän kanssa nukkumaan ja huusi ja taisteli kaikin keinoin tiensä sinne ja nyt oli vain luovutettava. Tästä lähtien nukuttiin kaikki ulkoovet sepposen selällään, merituulten puhaltaessa kämpän läpi ja katti tuli ja meni miten halusi ja nukkui aina meidän välissä sängyssä.

Aitutaki

Katjan syntymäpäiviä juhlistettiin torstaina ja illalla käytiin vielä syömässä oikein hyvät illalliset ja juhlajuomatkin. Huomattiin vaan, että ruoka oli melkein täysin sama kuin lounaalla tarjottava (lounas oli ehkä vielä hiukan parempi), mutta ainoastaan hinta oli tuplat. Hyvänä vinkkinä sanonkin nyt, että kannattaa aina syödä viime tingassa lounas ja skipata illallinen suosiolla. Syntymäpäiväjuhlallisuuksiin kuului myös laguuniretki perjantaina ja tämä on ehdottoman pakollinen juttu aina Aitutakilla. Ajateltiin, että ketähän sinne retkelle on muka meidän lisäksi tulossa, kun ei ole nähty täällä juuri ketään, mutta ei tajuttu sitä seikkaa ollenkaan, että nämä retket on suunnattu pääosin Rarotongalta tuleville päivävieraille, jotka tulevat aamulla ja lähtevät heti retken jälkeen takaisin. Eli väkeähän oli kuin vilkkilässä (tai Aitutakilla) kissoja ja tämähän alkoi nyt olla jo melkoinen hulabaloo. Jokainen päiväretkeläinen oli sitä mieltä, että olisi pitänyt ollakin kauemmin kuin vain päivä Aitutakilla ja sanoisin, että pahin virhe elämässä ikinä onkin ottaa vain päiväretki tänne. 10 vuotta sitten tehtiin tällainen samanlainen laguuniretki, mutta siihen ei osallistunut päiväretkeläisiä, joten se oli huomattavasti rauhallisempi ja hiukan kivempi retki. Näihin retkiin kuuluu tietysti snorklausta ja ensimmäinen pysäys oli komeassa paikassa, jossa vesi oli kirkasta kuin akvaariossa ja siellä ui jotain todella isoja kaloja (ilmeisesti ainakin jättipiikkimakrilleja). Siitä varoitettiin selkeästi kyllä, että sormukset ja korut pitää ottaa pois ennen veteen menoa, mutta ilmeisesti ei kaikilla tämä mennyt jakeluun ja ei aikaakaan kun kala oli jonkun äijän kädessä kiinni ja veri lensi ympäriinsä. No tästä kuitenkin selvittiin ilman sairaalareissua ja matka jatkui kohti Aitutakin hienointa paikkaa, yhden jalan saarta. Tämä yhden jalan saari on oikea paratiisien paratiisi ja sieltä saa jopa passiin leiman käynnistä. Grilliruokaa oli erittäin hyvin saaripysähdyksellä tarjolla ja ei taatusti jäänyt kellään nälkä. Täälläkin yhtäkkiä kookospuusta laskeutui kissoja ruokaa pummaamaan. Kokonaissuudessaan oli oikein kiva retki ja päivä.

Aitutaki

Viimeiset päivät Aitutakilla oli tuulisia ja sateisia ja kastuttiin jo aivan läpimäräksi kun käytiin vaan skootterilla syömässä lounasta. Katja kävi tässä edustalla snorklailemassa, mutta muuten meni lähinnä terassilla istumiseksi ja katin rapsutteluksi. Onneksi valaat jatkoi meidän viihdyttämistä. Erittäin hauskaa oli, kun näytettiin  puhelimelta katille hauskoja koiravideoita ja hän reagoi niihin hyvin voimakkaasti. Oli todennäköisesti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kyseisiä outoja olioita näkee. Melkein sama kuin joku näyttäisi meille videoita jostain avaruusolioista. 

Kyllähän tässä alkoi  kieltämättä hirvittävä ajatus pikku hiljaa kalvamaan mieltä, että mitä tälle mahtavalle kissalle oikein tapahtuu kun lähdetään täältä pois? Tämähän on kyllä kissojen paratiisi, mutta kun täällä suunnalla ei juuri ihmisiä näytä liikkuvan, niin ankeat ajat voi hänelle koittaa.