Proteiinivajarit Amagasakissa.

Siirryin Kiotosta rauhalliseen Amagasakiin, joka siis sijaitsee Osakan ja Koben välisessä tiheässä kerrostaloviidakossa. Tämä on sellainen tyypillinen japanilainen esikaupunkialue, jossa korpit  raakkuu, fillarien jarrut vinkuu, Pachinko-koneet kohisee ja mahtava grillatun lihan tuoksu leijailee aina kävellessä jostain suunnasta nokkaan. Tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt joskus parikymmentä vuotta sitten täällä ja omalla tavallaan tykkään aina näistä mestoista.

Ikävä kyllä en tiennyt - tai olin liian laiska ja darrainen etukäteen selvittääkseni, että Amagasakissa on kaksi juna-asemaa, ja ne on todella kaukana toisistaan - ja tietysti onnistuin valitsemaan sen väärän. Ihan vaan rangaistakseni itseäni tällaisesta uunoilusta, päätin kävellä koko matkan hotellille. No ei se nyt lopulta ollut kuin joku kolmisen kilometriä ja ilmakin oli hyvä kävellä, niin mikäs tässä oli hätänä.

Tämän päiväinen hotelli (Amagasaki Central Hotel) on varsin hieno, eikä edes mikään kauhean kallis. Hinta 40€/yö ja aion olla tässä nyt useammankin päivän. Aulassa soi klassinen musiikki, kukkaset tuoksuu, tyynyt on memory foamia, kattava japanilainen aamiainen kuuluu hintaan ja kaffetta voi hörppiä hienosti pikkusormi pystyssä pienellä (siis todella pienellä) sisäpihalla.

Täällä Amagasakissa ei todellakaan ole mitään ihmeellistä nähtävää, mutta tästä on helppo jyrätä junalla Osakaan tai Kobeen aina sellaisen tarpeen yllättäessä. Itse ajattelin nyt muutaman päivän ihan vaan lepäillä ja toipua pahimmasta jetlagista. Yhtään länsimaista ihmistä ei ole vielä tullut vastaan ja jengi hiukan katseleekin minua tyyliin: "jumankeuta toi äijä on totaalisen eksyksissä - auttakaa nyt joku pois se täältä!"

Tässä Amagasakissa on hiukan tummahko kaiku, koska täällä tapahtui hirvittävä junaonnettomuus vuonna 2005. Aikataulukuumotuksista stressaantunut kuljettaja veti hanat kaakossa ulos raiteilta, suoraan kerrostalon seinästä läpi ja siinä tuli aikaa selvää jälkeä. Tätä aina tarkoitan kun sanon, että ottakaa iisisti duunissa älkääkä vouhottako! Näin siinä voi pahimmillaan käydä.

Koska Japanissa on proteiinin saanti aina vähän huonoissa kantimissa, niin kehittelin itselleni sellaisen aamushotin, että kyllä nyt lähtee! Tähän "klopetrotterin aamunavaukseen™" tarvitaan japanilaista Calpis-juomaa, chia-siemeniä ja cookies'n'cream -proteiinijauhetta - ja on muuten uskomattoman hyvää! Okei, en vaan tiedä, että mitä nyt lähtee, koska Japanissa kuntosalit on hiukan harvemmassa - ja ne mitä on, maksaa ihan älyttömästi! Jengillä ei täällä ole aikaa ravata missään kuntosaleilla ihailemassa peilistä omaa hanuriaan. Myös syömiseen on huonosti aikaa, joten purkkimuodossa voi pikakyytiä napata kaikki päivän tarvittavat kalorit ja kasvikset töihin kävellessä. Tempaisin ihan testimielessä tuollaisen calorie maten, kasviksia ja ties mitä muuta tavaraa purkissa - ja tuntui oikeasti, kuin olisi syönyt tosi ison aterian. Join purkit kello 12 aikoihin ja nyt illalla ei edelleenkään ole yhtään nälkä. Rajua tavaraa!

Yllättävän paljon nättejä tyttöjä pyörii tässä hotellin lähimaastossa, mutta mistään geneettisestä mutaatiosta ei kuitenkaan taida olla kysymys, vaan nämä on ilmeisesti kaikki hostess-baareja. Niissähän siis tyttöset kaataa sinulle juomia ja juttelee mukavia - ja se maksaa paljon! Itse olen ajatellut saada tällaista palvelua ihan ilmaiseksi, mutta yleensä se kääntyy viidessä minuutissa (maksimi) niin päin, että minä kaatelen juomia, juttelen mukavia ja tiskailen astiat vielä päälle. Et se siitä...