Kioto

No ei mennyt kovin putkeen tämäkään yö - mutta raahauduin silti kello 8 hyödyntämään huoneen hintaan kuuluvan aamupalan. Japanilaistyylistä aamiaista, eli misokeittoa, riisiä, jotain kalaa, salaattia ja teetä. Ihan hyvä.

Kamo-joki

Tämän aamun fiiliksiä hiukan laski ajatus, että on lähdettävä taas rinkan kanssa rymyämään ympäri Osakan juna-asemia. Siis mikään ei ole kamalampaa, kuin isojen reppujen kanssa heiluminen täyteen (siis todella) ahdetuissa junissa Japanissa. Sellainen vedettävä laatikkomallinen matkalaukku toimii täällä kyllä paremmin kuin selkäreppu.

Ajattelin ovelana kettuna valita kaikkein hitaimman ja surkeimman junan Kiotoon, ja tämä olikin periaatteessa ihan toimiva ajatus. Ei montaakaan ihmistä ollut junassa, mutta toki sitten joka ikisellä perähikiän asemalla pysähdys - ja 50 kilometrin matka kesti jumalautsi ikuisuuden! Olihan siinä hyvää aikaa miettiä syntyjä syviä. Osaka ja Kioto on melkein kokonaan kasvanut yhteen, joten hyvin vaikea on erottaa milloin kaupunki vaihtuu toiseen.

Koska Japanissa noudatetaan aina pilkulleen sääntöjä, niin en viitsi nykyään edes yrittää mennä hotelliin ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa, joten päätin joutessani kävellä Kamo-joen vartta hiljakseen ylöspäin kohti hotellia. Matkaa oli sellainen kolme kilometriä ja muistelin samalla kävellessä, kuinka monet juhlat tässäkin joen varrella on vuosien aikana vietetty - ja kuinka monta olutta on juotu? Sillä määrällä täyttäisi varmaan olympia-altaan. Paljon on mahtavia muistoja. Joo, mutta yksi asia tuli mieleen, missä suomalaiset on vielä parempia sääntöjen noudattamisessa kuin japanilaiset: nimittäin kaverit aina täällä nauraa, että äijä seisoo liikennevaloissa, vaikka autoja ei edes tule. Täällä vedetään kyllä läpi heti kun tilaisuus tulee, olkoot valo mikä hyvänsä.

Gospelia joen varrella

Sen verran oli kuuma päivä (27 astetta), että oli pakko pysähtyä hetkeksi virvoittavien vetten varrelle hiukan lepäämään, ja siinähän oli sopivasti joku lauantaiaamun "Jeesusjuttukin" meneillään. Ihan hyvin lauloivat accapellana gospelia, ja istuskelin siinä kaikessa rauhassa juomassa automaatista ostettua teetä ja nauttimassa hienosta päivästä. Pian alkoi kyllä tulla esitettä, lippua ja lappua - ja porukka alkoi vähän katselemaan sillä silmällä, että olisiko meillä täällä nyt joku oikea "Jeesus-asiantuntija" mestoilla? Päätin jatkaa matkaa, koska alkoi uhkaavasti näyttämään siltä, että laulan kitapurjeet väristen Hoosiannaa kohta muiden mukana ringissä. Ei ole minusta uskovaiseksi. Ei ole oikein lauluääntäkään. Joo, lyhyeen loppui se. Matka jatkui taas.

Geisha

Kävellessä kohti hotellia, sipsutteli yllättäen geisha vastaan ja tämähän on juuri Kioton mahtava puoli, että näin voi käydä - jestas sentään! En ole varma oliko tämä ihka oikea geisha vai joku paikallinen kylähullu, mutta paikalliset lapset ainakin olivat hyvin innoissaan ja halusivat jututtaa häntä. Saattoi hyvinkin olla ihan aito tapaus. Olisi itsekin tehnyt mieli mennä hiukan chättäilemään, mutta jätin nyt vielä tässä kohtaa väliin.

En tiedä saisiko näin "täysipäisenä heteromiehenä" tykätä kimonokankaista, väreistä ja kirsikankukkasista, mutta näin on kuitenkin tilanne. Tykkään todella paljon tyylikkäästä muotoilusta ja kaikista "esteettisistä elämyksistä" - ja sen takia juuri en kyllä hirveästi katsele aamulla peiliin. Katja ei onneksi tykkää hyvin muotoilluista, esteettisistä asioista. Joo, anteeksi vaan jos olet joku Lada-kerhon presidentti, mutta siinä on kyllä jotain niin hirvittävää, että tulen huonovointiseksi. Samoin on myös harmaiden, laatikkomallisten DDR-talojen kohdalla. Ja miten äskeinen vuodatus liittyy Japaniin? No siten, että täällä sitä esteettistä tykitystä tulee jatkuvasti niin, että verkkokalvot repeää! En saa ikinä tästä tarpeekseni.

Tämän päivän hotelli (Palace Side Hotel) olikin yllättävän hieno ja aika halvalla onnistuin sen näin Kioton lauantaiyöksi nappaamaan. Kiotossa on yleensä nimittäin aika kalliit ja täyteen buukatut hotellit. Kirsikkakukkien aikaan on turha edes yrittää! Hinta oli 50€/yö ja sänkykin on nyt niin iso, että mahtuu tänä yönä huitomaan ja pyörimään.

Koska olin hiestä märkänä kuin maratonin jäljiltä, kävin nopeasti suihkussa ja otin välittömästi yhteyttä Kioton ystäviin, että missä on tänään bileet? Tunnen
näitä Kioton ihmisiä sen takia, että vuonna 2004 oltiin yhden kanssa samalla Trek America -retkellä halki Yhdysvaltojen, ja muihin olen tutustunut sitten myöhemmillä Japanin vierailuilla. Kaksi heistä on käynyt myös suomessa minun luona vastavierailulla. Ihan mieletön säkä, että juuri Kiotossa on paljon ystäviä, koska tämä on parasta Japania, ja kaikki hienoimmat temppelit ja systeemit löytyy täältä. Nämä kulttuuriaarteet on tosin täällä jääneet aina vähän pienemmälle huomiolle, johtuen ihan vaan siitä syystä, että on ollut ns." muuta puuhaa".

Kaverin vaimon isä sattuu vielä olemaan todella isossa asemassa oleva ihminen ja ollaan saatu vuosien varrella tehdä sellaisia juttuja, mihin meillä ei muuten olisi mahdollisuutta ikinä. Siis aivan uskomattomia hommia! Tälläkin kertaa voin huitoa taksilla ihan minne haluan Kiotossa ilmaiseksi, mutta tykkään mielummin kävellä, koska siinä näkee melko erikoisia juttuja samalla. Ja näinkin taas juttuja - voihan elämä sentään!

Metrossa

Menin hotellilta metrolla kohti keskustaa, mutta päätin hypätä kyydistä ja ihan suosiolla kävellä loppumatkan, koska jengiä oli aivan sairaasti liikenteessä! Oli taas ties mitä pelimannia ja hanurin revittelijää asemilla tuhannen päissään heilumassa, mutta hyvin hallitusti onneksi kaikki aina Japanissa kuitenkin toimii. Kukaan ei yleensä rynni, eikä töni, eikä törttöile, niin kuin monessa muussa maassa. Ja jengi on yleensä hyvällä tuulella kännissä, eikä rähise.

Kaveri asuu uudessa, isossa asunnossa, aivan Kioton keskustassa ja löysin perille jo vanhasta tottumuksesta. On kyllä mahtava kämppä ja hinta varmasti tähtitieteellinen. Viimeksi huhtikuussa asuttiin tässä samassa kerrostalossa - ja oli ehkä hienoin kämppä mitä olen ikinä nähnyt! Ostaisin sen itselleni heti jos olisi pätäkkää!

Koska olin tällä kertaa yksin liikkeellä, niin arvasin, että joudun muutaman oluen jälkeen sellaiseen ristikuulusteluun, että nyt koko paketti kyllä vedetään auki ja kissa nostetaan pöydälle. Onneksi olin varautunut jo tähän ja ehdin rakentaa sellaiset juoksuhaudat ja miinoitukset mieleen valmiiksi, että vaikka olisin miten lärvissä tahansa, niin jos yhdestä puolustuslinjasta pääsee läpi, niin seuraava viimeistään blokkaa. Selvisinkin muistaakseni, ehkä ihan kohtalaisesti? Ainakin hauskaa oli.

Izakaya-ravintola

Hauskaa, että kaikki kaverit aina pyytää minulta nykyään Acetium kapseleita, koska kerran annoin heille sellaisia, ja ilmeisesti nämä on havaittu varsin toimiviksi krapulan torjuntaan? Olen lukenut jostain, että asetaldehydi vaikuttaisi jotenkin rajusti juuri japanilaisiin, joten sen suhteen tässä jutussa voisi jopa olla tieteellistä näyttöä? Tuon näitä Acetium tabletteja siis nykyään aina mukanani Japaniin.

Käytiin ensin syömässä Izakaya-ravintolassa, sen jälkeen suunnattiin tosi mahtavalle klubille - ja yön päätti vielä pari tuntia karaokea. Nämä Japanin karaoket on todella mahtavia, koska niissä saa ihan oman pienen huoneen porukalle käyttöön - ja viinaa saa vetää niin paljon kuin ehtii. Ja suomalainenhan ehtii! Vedin Aviciin Waiting For Love -biisin sanoilla, joita en edes ikinä tiennyt siinä olevankaan, mutta pääasia, että soitto soi ja laulu raikaa.

Klubilla

Olipa mahtava yö - niin kuin aina nämä Kioton yöt! Muutaman oluen olisi kyllä taas voinut suoraan sanottuna juoda vähemmän, ja tuleekin varmasti hirvittävä päivä huomenna palata takaisin Osakaan. Sen verran olin "Kioton tunnelmissa", että pakko oli vetää taksilla takaisin hotellille - enkä muistanut edes huoneen numeroakaan enää. Mutta jotenkin näistä taas selvittiin.

Onneksi Japanissa on juoma-automaatteja joka ikisellä nurkalla, ja jokainen niistä on pullollaan urheilujuomia. Tämä ei ehkä kuitenkaan johdu siitä, että japanilaiset olisi jotain urheiluhulluja - vaan suoraan sanottuna kankkuseen ne on tarkoitettu. Acetium kapseleita pitäisi noihin automaatteihin vielä saada. Kolikot valmiiksi!