Tokio: Lopun alkua

Mahtavaakin mahtavamman Kioton viikon jälkeen oli aika jälleen jatkaa matkaa ja ottaa suunta kohti Nagoyaa. Pakko myöntää, että hiukan lopun alkua alkoi tässä hommassa nyt jo selkeästi olemaan ja syksykin alkoi Japanissa tehdä hiljalleen tuloaan. Suunnitelmana oli palata taas vaihteeksi Tokioon, mutta ajateltiin kuitenkin pitää viikon pysähdys Nagoyassa, ettei tarvitse ihan koko matkaa kerralla rykäistä. Tällä kertaa olin valmistautunut Tokioon menoon huolellisesti, enkä lähtenyt soitellen sotaan. Pidin jatkuvasti yhteyttä Tokion ystäviin ja kalenterit oli nyt kerta kaikkiaan suunniteltu niin, että aikaa riittäisi varmasti jokaiselle. Sen verran on jätetty puskurivyöhykettäkin väliin että, jos joku ongelma ilmenee tai joku haluaa siirtää tapaamista, niin siitäkään ei muodostu ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Kaikki on siis harvinaisen hyvin kunnossa.

Koska junapassit oli enää kaukainen, ihana muisto vain, jouduttiin tekemään siirtymä Kiotosta Nagoyaan paikallisjunalla, joka on kyllä halvin, mutta samalla myös kaikista hitain ja hermoja raastavin vaihtoehto. Matkalla täytyy tehdä junanvaihtoja, istumapaikan saaminen on haastavaa ja perille pääsy todellakin kestää ikuisuuden! Taisin mainita tästä samasta asiasta jo vuosi sitten? En voi suositella kenellekään tervejärkiselle tätä vaihtoehtoa, muuten kuin äärimmäisen pakon edessä. Meillä ei onneksi sitä tervejärkisyyden taakkaa ole harteilla kannettavana, joten ei kun matkaan...

Perillä Nagoyassa oltiin vihdoin ja viimein kello 16 jälkeen, jossa käveltiin vielä parin kilometrin hikinen matka asemalta varatulle majoitukselle. Joo-o, 36 astetta, kiitos vaan kysymästä! Tässä kävellessä pamahti yhtäkkiä myös sellainen asia tajuntaan, että tallustelin Nagoyan katuja viimeksi vuosi sitten ja en pysty mitenkään käsittämään, että jossain välissä on vuosi mennyt?! Jestas sentään, että aika todellakin kiitää aina matkustaessa!

Tämän kertainen majoitus oli taas varattu Airbnb palvelusta ja sanoisin, että olipas melko erikoinen tapaus. Rakennus (iso kerrostalo) oli japanilaiseksi hyvin ruppainen ja pelottava, mutta itse asunto sisältä huikea. Asuntoa käytetään jonkinlaisena valokuvaus-studiona ja tyyli oli suoraan kuin vanhasta japanista. Lattiatkin oli osittain kokonaan irtokiveä ja aikamoinen urakka on mahtanut olla roudata kymmeniä kiloja kiviä sisään. Voin kuvitella, että Suomessa tulisi taloyhtiöltä ja naapureilta hyvää palautetta tästä ideasta - lli laitetaan kotona toteutukseen.

Nagoyan kämppä

Asunto oli siis oikein kiva ja samuraina heiluin ja huidoin siellä viikon menemään, mutta muuten joudun taas hiukan Nagoyasta nurisemaan. Viimeksi sanoin, että tänne Nagoyaan saattaisi olla yksi ystävä muuttamassa, mutta eihän tänne kukaan ole mitään muuttanut ja en edelleenkään ymmärrä tätä paikkaa ollenkaan. Alan olla sitä mieltä, että vika ei ole minun ymmärryksessä, vaan täällä ei vaan yksinkertaisesti ole yhtään mitään nähtävää. Mikä kammottavinta, niin tällaisilla järjettömän kuumilla ilmoilla täällä ei edes ole mitään kivaa vilvoittelupaikkaa, minne mennä istuskelemaan ja päivää viettämään. Läheisessä puistossakin vaelsi vaan jengi nenät kiinni kännyköissä jahtaamassa kaiket illat pokemoneja ja se on kuulkaas melkoinen näky kun kymmeniä (ellei satoja) ihmisiä kulkee kuin zombiet edes takaisin pitkin puistoa. Yhtenä päivänä oli melkein mahdottomuus päästä edes sillan yli, koska siinä oli joku pokestoppi tukkeena. Näitä "pokestoppeja" on Japanissa riittänyt ennenkin, mutta tämä on nyt kyllä ihan uudenlainen ongelma. Mutta tämä nyt on tällaista vanhan ja reissussa rähjääntyneen ukon narinaa taas. Kaikille junapassin haltijoille sanon silti ihan suoraan, että Nagoyaan ei kannata junapassin päiviä tuhlata, vaan välipysähdys riittää ja linnan katsomisen jälkeen matka jatkuu.

Nagoyan kämppä

Varasin yöbussin (Willer Express) Nagoyasta Tokioon (hinta noin 25€), mikä oli sinänsä ihan hyvä idea, että siinä säästää samalla yhden yön majoituskuluissa, mutta toisaalta taas joutuu jumittamaan koko päivän ennen bussin lähtöä laukkuineen jossain ja koska bussi saapuu jo kello 06 Tokioon, niin siinä on ihmettelemistä, että mitäs sitten tehdään? Majoituksiin pääsee nimittäin aikaisintaan kello 13 sisään ja turha edes kuvitella muuta. Säännöt on säännöt. Tällä kertaa meillä kävi kuitenkin uskomaton munkki ja varatun majoituksen omistaja ilmoitti hyvissä ajoin, että voitte mennä asuntoon heti kun saavutte Tokioon. Tämä oli erittäin mahtava homma, eikä täten tarvinnut istua ja vaeltaa zombieina Shinjukun puistossa etsimässä pokemoneja. Tehtiin se temppu noin vuosi sitten (ilman pokemoneja) ja oli aika tympeää touhua. Säätiedotuskin uhkaili taas taifuunilla, mutta en jaksa tässä kohtaa kyllä enää mistään taifuuneista sen enempää välittää. Tuvalulla oli hiukan toinen tilanne, mutta mikä hätä täällä nyt voi keskellä kaupunkia muka olla? Tulee jos on tullakseen.

Sambakarnevaali

Tokion ensimmäisen viikon majoitus sijaitsi keskellä paikallista esikaupunkialuetta Shin-Nakanossa ja oli kaikin tavoin erittäin miellyttävä tapaus. Tässä pääsi todella kivasti paikalliseen, aitoon elämänmenoon kiinni ja sehän juuri oli nimenomaan hakusessa. Paljon suhaili siis kotiäitejä pitkin kapeita kujia, lapset ritsillä tuhatta ja sataa kohti lähimarkettia. Täällä Tokiossa on aikomus käydä monta asuntoa tämän visiitin aikana läpi, sillä tulevaisuudesta ei ikinä tiedä? Tokio on ehdottomasti yksi varteenotettava vaihtoehto sijoituspaikaksi. Ainut ongelma Tokion suhteen on, että kaupunki on 100% tuhoon tuomittu ja ennemmin tai myöhemmin se iso järistys tulee. No ei nyt kuitenkaan maalailla piruja seinille tässä sen enempää. Tähän vuodenaikaan (Elokuun loppu) Tokiossa on kuitenkin aivan mielettömästi kaikkia kivoja tapahtumia, joten nyt oli heti tartuttava härkää sarvista ja laitettava todellinen fiestavaihde silmään. Vaikka ilma oli sateinen käytiin heti katsomassa Asakusan sambakarnevaali, seuraavana päivänä festivaali Yoyogilla ja vielä seuraavana päivänä todella iso Koenji Awa Odori-festivaali meidän asumuksen lähistöllä. Kaikki ehdottoman suositeltavia tapahtumia, jos tähän aikaan satut pölähtämään Tokioon. Erittäin kiva juttu tähän vuodenaikaan on myös tavaratalojen katoille rakennetut olutterassit, joissa on kiva käydä iltaisin juomassa lasillinen (tai pari) Tokion viilenevässä illassa. Suosittelen ehdottomasti.

Kawagoe

Ensimmäisen Tokion ystävän näkeminen onnistui hienosti ja vietettiin höyryävän kuuma syyspäivä historiallisessa Kawagoen kaupungissa, Saitamassa. Sanoisin, että ei nyt ehkä ihan ekaksi kannata Japanin reissulla Kawagoeen sännätä, mutta siinä tapauksessa jos Tokion päänähtävyydet alkaa olla jo koluttu läpi, niin ihan hyvä vaihtoehto. Ikebukuron asemalta (Tobu) saa turistit halvan menopaluulipun (700 jeniä) ja se tarjous kannattaa Kawagoeen mennessä ehdottomasti hyödyntää. Käytiin päivän aikana muutamassa temppelissä, käveltiin kaikki Kawagoen nähtävyydet läpi, sekä tietysti testattiin kaikki paikalliset herkut. Erittäin kiva päivä ja paikalla ei sinänsä ollut meille mitään väliä kun seura oli näin hyvää.

Sukiyaki

Seuraava odotettu tapaaminen tapahtui toisen Tokion ystävän kotona ja tämä paikka on minulle vähintäänkin kuin toinen koti jo tässä vaiheessa. Tässä talossa on vuosien varrella vietetty mahtavia hetkiä ja todella hauskoja iltoja. Vietettiin tällä kertaa koko viikonloppu ja maanantai tämän perheen hoivissa ja paikalla oli hienosti koko suku ja mummon 90-vuotispäivätkin vielä samaan pakettiin. Ohjelmaa siis riitti ja ilmeisesti porukka oli sitä mieltä, että minulle täytyy kiloja saada lisää, joten ruokaa tuli siihen tahtiin nenän eteen (6 kertaa päivässä), että en varmasti ole elämässäni ikinä syönyt niin paljon. Minua syötettiin kuin teuraaksi menevää sikaa ja en edes tiedä, miten sain kaiken ahdettua sisään? Hyvää kuitenkin oli ja olen erittäin kiitollinen hienosta huolenpidosta. Tämä visiitti oli tietysti minulle yksi koko reissun kohokohtia ja voin kertoa, että tämä kyseinen ystävä on aina yllätyksiä täynnä - eikä pettänyt tälläkään kertaa. Pois lähtiessä tapahtui vielä yksi hieno yllätys lisää, nimittäin tämä ystävän lapsi ei vielä hirveästi jutustele, mutta lähtiessä kun sanoin että moi moi sitten, niin aivan yhtäkkiä tämä sana tarttuikin hänen mieleen ja hän alkoi huutelemaan koko juna-asema raikuen, ihmisten ihmetellessä: moi, MOI moi, Moi, MOOOOOI!!!! Huh, että olikin taas todella vaikea pala lähteä, mutta jotenkin tästä taas vaan matka taas jatkui.

Tämän Tokion visiitin aikana asuttiin siis kaikkiaan viidessä eri paikassa ja nyt on ainakin jonkinlainen käsitys, missä haluaisin Tokiossa asua. Asumisen hinta ei täällä ole ollenkaan niin kallista kuin moni varmasti kuvittelee, mutta toki asunnot on paljon pienempiä kuin suomessa. Vähänkin isompi ihminen on kyllä pulassa. Hiukan nousee savu korvista kun mietin, että meidän suomen kotiasunnon järjettömän yhtiövastikkeen (paljon turhia korjauksia) hinnalla asuisi jo melkein täällä vuokralla. Ei paljon hymyilytä se seikka - ei sitten yhtään!

Okonomiyaki

Kolmaskin Tokion ystävä onnistuttiin onneksi vielä tapaamaan onnistuneesti ja yllätys oli tässäkin melkoinen kun hänen mukana tulikin ihminen, joka oltiin viimeksi tavattu noin 10 vuotta sitten - ja ihan muualla kuin Tokiossa. Hänestä oli tullut tällä välillä matkaoppaiden kirjoittaja, joten juttua todellakin riitti ja toivottavasti suomen opaskirja saadaan pian työn alle? Ainakin yritin kaikin tavoin syöttää tätä ideaa. Käytiin syömässä Tsukishiman alueella, joka on tunnettu Monjayaki-ravintoloista, joka siis on Tokion versio okonomiyakista. Kannattaa ehdottomasti testata molemmat ja tehdä sitten omat johtopäätökset, että oletko enemmän Kanton vai Kansain miehiä? Tämä monjayaki vs okonomiyaki ei ole mikään leikin asia ja molemmat osapuolet suhtautuu hyvin kiihkeästi tähän aiheeseen. Vaikka minulla jonkinlainen mielipide saattaa aiheesta ollakin, niin en kyllä uskalla sanoa tässä sen enempää. Testaa itse...

Viimeiseksi Tokion ohjelmaksi oli suunniteltu elektronisen musiikin festivaali Ultra 2016 ja sekin onnistui ihan suunnitellusti. Koska festivaali oli aivan järjettömän hintainen (ja ollaan jo vanhoja pieruja, jotka ei jaksa montaa päivää putkeen), jouduttiin valitsemaan kolmesta päivästä vain yksi, ja valittiin lauantai, jolloin lauteilla oli mm. Kygo, Dj Snake ja Deadmau5, jotka nyt saattaa nimenä jollekin soittaa kelloja. Itse olen näitä elektronisen musiikin festivaaleja nähnyt maailmalla niin paljon, että en pitänyt tätä Ultraa minään kaikkein parhaimpana kokemuksena, mutta erittäin huikea valoshow ja hieno yleiskokemus sinänsä kyllä. Mitä hintaan tulee, niin minun mielestä ei ollut rahoille ihan tarpeeksi vastinetta, sillä soitto loppui iltaisin jo kello 21 ja siihen aikaan yleensä elektronisen musiikin bileet vasta alkaa. Nämä on näitä melujuttuja kun keskellä kaupunkia ollaan. Toisekseen tapahtuma-alueelle (Odaiba) on hiukan hankala päästä ja tapahtuman jälkeen joutui jonottamaan juna-aseman lippuautomaatillekin melkein tunnin. Ei ole näin vanhan ihmisen hommaa. Jos aiot tälle festivaalille osallistua, niin sanoisin, että majoituksen sijainti lähellä Odaibaa on elintärkeä asia. Ihan hyvä (ja halpa) vaihtoehto saattaisi olla myös istua vain aitojen ulkopuolella juomassa pussikaljaa, sillä meininki näytti varsin hilpeältä ja omia bileitä oli vähän joka puolella.

Ikävä kyllä todella kammottava yllätys tuli seuraavana aamuna kun avasin pahaa-aavistamatta Facebookin ja luin sieltä, että eräs ystävä suomessa, jonka kanssa aikoinaan tehtiin musiikkihommia yhdessä, oli siirtynyt täysin yllättäen vain 40 vuotiaana ajasta ikuisuuteen. Ihan vasta äsken tämä ihminen vielä kommentoi matkakuviin ja koko juttu tuntui aivan käsittämättömältä. Todella tummaksi pisti tunnelmaa.

Tokion viimeisenä päivänä, ennen yöbussin lähtöä käytiin vielä onsenissa (perinteinen kylpylä) ja eiköhän tälle päivälle sattunut sopivasti nyt vielä se taifuunikin, kun piti laukkujen kanssa rymytä ympäriinsä. Kastuttin matkalla aivan läpimäriksi ja sateenvarjolla ei ollut yhtään mitään virkaa, koska se räjähti tuulen ansiosta palasiksi heti avaamisen jälkeen. Nähtiin päivän aikana varmasti ainakin sadan varjo totaalituho. Kun olin alasti onsenin ulko-osastolla sateen ja tuulen riepoteltavana, niin ainakin tunsin olevani elossa. Melkoista kyytiä oli se ja hyvä jos nyt on vielä kaikki ruumiinosat tallella? Nyt hyvää loppuelämää kaikille tämän mielikuvan kanssa. Tokion onseneista on nyt sen verran kokemusta, että lisään tähän vielä pienen suositeltavien onseneiden listan jossain välissä myöhemmin...

Nyt on kuitenkin lähdössä tämän reissun viimeinen pätkä ja kaikki on vielä otettava irti mitä irti lähtee.