Hiroshima/Nagasaki/Kioto

Koska viikon junapassi oli nyt leimattu alkaneeksi, oli laitettava liha liikkumaan. Tämä 7 päivän junapassi on kieltämättä kyllä lyömätön tarjous, mutta tarkoittaa samalla myös sitä, että joka ikinen päivä on painettava tuli hännän alla menemään, jos haluaa täyden hyödyn passista ottaa. Missään kohteessa ei voi kovin kauaa olla ja siitä hommasta en tykkää sitten yhtään. Itse haluan kaikessa rauhassa katsella ja ihmetellä suu auki, enkä säntäillä koko ajan pää kolmantena jalkana. Koko junapassin hankintaan meillä oli tällä kertaa vain yksi tarkoitus: Hiroshiman muistojuhla. Joka vuosi käydään aina Loviisan Hiroshima-muistojuhlassa ja nyt kun kerran japanissa satutaan olemaan juuri oikeaan aikaan, niin olisihan se todellinen tunarointi jättää tämä homma käymättä! Ja jos hommaan kerran nyt lähdetään, niin heitetään kaupan päälle vielä Nagasakin muistojuhla samaan pakettiin. Kehun tässä vielä hiukan Loviisan Hiroshima-muistojuhlaa, koska se on minun mielestä oikein kiva tapahtuma ja harvinaisen vapaa kaikesta ylimääräisestä hihhuloinnista. Olen huomannut, että moni Hiroshima-tapahtuma on ihan vääristä lähtökohdista liikenteessä ja tarkoitus on lähinnä vastustaa kaikkea yhdysvaltoihin liittyvää ja mistään Japanista ei kukaan oikeasti tajua mitään, eikä ole edes oikeasti kiinnostunut. Joku saattaa vaikka yhtäkkiä tempaista esiin jonkun Neuvostoliiton tai Palestiinan lipun ja en ymmärrä, miten nämä liittyy muka Japanin uhrien kunnioittamiseen? Menee ohi minun käsityskyvyn.

Kello 11 kirjauduttiin ulos Nihonbashin hotellista ja rymyttiin metrolla Tokion asemalle, josta hyppäys ekaan luotijunaan kohti länttä. Onneksi näitä luotijunia menee tasaisen tappavaan tahtiin (huom. koko Shinkansenin historiassa ei ole yhtään ihmistä jäänyt alle) ja hyvin harvoin joutuu odottelemaan. Tänäänkään ei varattu mitään paikkoja, vaan paineltiin suoraan varaamattomaan osastoon sisään, jossa oli ihan hyvin tilaa. Täksi päiväksi olin varannut välipysähdykseksi "love hotellin" Himejin kaupungista, joka sijaitsee noin 580 kilometriä Tokiosta länteen. Näitä love hotelleja aina jotkut kaksinaismoralistit ja siveyden sipulit nettiarvosteluissa kauhistelee ja jeesustelee, mutta kaikille tervepäisille tiedoksi, että nämä on pariskuntana matkaaville todella hyviä vaihtoehtoja, eivätkä sisällä yhtään mitään epäilyttävää. Ollaan käytetty näitä vuosien varrella kymmeniä ympäri japania, eikä mitään ongelmia ole ikinä ollut. Varustelutaso ja huoneen koko on love hotelleissa ihan toista luokkaa kuin bisneshotelleissa ja hinnatkin on yleensä paljon edullisempia. Tämä meidän yöpyminen tuli nyt kustantamaan 23€, eli todella halpaa oli. Sitä ei kuitenkaan kannata luulla, että näistä hotelleista jotain seuraa itsellesi saisit, vaan se puoli täytyy olla hoidossa, ennen kuin tänne tulet pyörimään. Tinderin tai Tönderin kautta, vai mitä näitä nykyajan hapatuksia on?

Koska luotijunalla ei kovin kauaa nokka Himejiin tuhissut, oltiin tietysti aivan liian aikaisin (ajatellen sisäänkirjautumista) paikalla, joten päätettiin kylmästi jatkaa matkaa vielä eteenpäin Okayamaan, jossa ostettiin kiskalta lounaat junaan ja lähdettiin kiitämään takaisin päin. Alkuperäinen ajatus oli kyllä syödä lounaat puistossa, mutta asteita oli taas melkein 40, joten se idea oli vaan kerta kaikkiaan unohdettava. Himejin asemalla nopea vaihto paikallisjunaan, jolla muutama pysäkinväli ja sen jälkeen vielä noin 2 kilometrin kävely hotellille. Voin kertoa, että pari kiloa varmasti keveni paino kävelyn aikana! Itse hotelli oli todella hyvä porealtaineen ja karaoke laitteineen, ja hauskasti myös hedelmäpeli oli sisällä huoneessa. Muutama kierros tuli ihan koemielessä pelattua ja saatiin jopa joku voitto, mutta koska palkinnot oli tavaroita ja laukkuun ei todellakaan haluta yhtään mitään lisää, jatkettiin vaan pelaamista niin kauan, että tilit oli tasattu. Eikä siihen mennyt kauan. Oikein hyvä hotelli, joskin matkaa lähimmältä juna-asemalta kertyy aika reilusti. Yleensähän näihin love hotelleihin kurvataan autolla äkkiä vaivihkaa takapihalle ja poistumisenkin voi suorittaa hyvin huomaamattomasti.

Hiroshima

Aamulla jälleen sama hikinen kävely asemalle, josta jatkettiin tänään Hiroshimaan ja käytiin tempaisemassa heti alkuun kuuluisat Hiroshimayakit lounaaksi. Hiroshimayaki on siis Hiroshiman versio okonomiyakista. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Okonomiyaki. Koska Hiroshimassa oli huomisesta muistojuhlasta johtuen joka ikinen hotelli buukattu täyteen, otin täksi yöksi hotellin Okayaman kaupungista. Tultiin nyt jo Hiroshimaan ihan vaan siitä syystä, että aamupäivä oli jossain jumitettava ennen sisäänkirjautumista hotelliin ja Hiroshima on melko mielenkiintoinen paikka siihen aktiviteettiin. Syömisen ja kevyen yleispöllöilyn jälkeen hypättiin jälleen junaan ja paineltiin suoraan Okayaman hotellille valmistautumaan huomiseen aikaiseen starttiin. Okayaman kierrokset sai nyt minun puolesta tällä kertaa jäädä kiertelemättä.

Hiroshima

Koska Hiroshimassa oli oltava jo heti kello 07 jälkeen, lähdettiin Okayamasta kello 06 aikoihin liikenteeseen ja yllättävän hyvin oli onneksi junassa tilaa, vaikka olin ihan muuta pelännyt. Sanon ihan suoraan, että tämä atomipommin muistojuhla ei ole japanissa nykyisellään niin suuri tapahtuma kuin kuuluisi olla ja viime kesänä meidän mukana Loviisassa ollut japanilainen ystäväkin sanoi hiukan häpeillen, ettei nuoret oikein enää japanissa tiedä näitä juttuja. Tähän tapaukseen liittyy niin paljon häpeää ja vaikeita asioita, ettei siitä välttämättä haluttaisi edes puhua. Se on kuitenkin täysin väärä linja, sillä sehän tiedetään, mitä tapahtuu kun historia unohdetaan. Ei ole hyvä homma se. Hiroshimassa oltiin kello 07.15, jossa ehdittiin heittää laukut aseman lokeroihin (hyvin oli tilaa) ja jatkaa sitten raitiovaunulla kohti rauhanpuistoa. Matkalla kohti rauhanpuistoa oli melkoinen hulabaloo ja käsiin alkoi ilmestyä jos jonkinlaista esitettä, joista mielenkiintoisin ilmoitti englanniksi pidettävästä tilaisuudesta, jossa ydinpommin pudotuksesta selviytyneitä ihmisiä olisi puhumassa ja tavattavissa. Tämä kuulosti erittäin mielenkiintoiselle, joten päätettiin suunnata sinne heti virallisen osuuden jälkeen.

Hiroshima

Siinä vaiheessa kun seisottiin varoitussireenien ulvoessa, täsmälleen kello 8.15, paikassa, jonne 71 vuotta sitten atomipommi mätkähti, oli tunnelma yllättävänkin järkyttynyt, ahdistunut ja surullinen. Tässä todella löi nyt tajuntaan se fakta, että juuri tällä kellonlyömällä, vain 71-vuotta sitten, 75 000 "onnekkainta" paloi kertaheitolla poroksi ja toiset saman verran kitui kuoliaaksi vuoden loppuun mennessä. Itse pidän tätä atomipommin pudottamista siviilien päälle ihmiskunnan sairaimpana temppuna, jota ei mitkään tekosyyt selitä. Aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä atomipommilla muka säästettiin henkiä - mutta come ooon! Jos näin tylysti ajatellaan, niin vielä parempi olisi, että koko maailman ihmiset hävitettäisiin ja näin koko maapallo varmasti pelastuisi. Jos avaruudessa on älyllistä elämää, niin toivokaa syvästi, ettei heillä ole yhtä sairas ajatusmaailma kuin homo sapiensilla: kerralla vaan nämä maapallon ihmiset hengiltä, niin ei tule sitten meille enempää uhreja. Helppoa kuin heinänteko! Yhdysvallat tämän järjettömyyden lopulta teki, mutta vastuu on silti minun mielestä koko ihmiskunnalla. Aivan varmasti tämä pommi olisi kokeiltu ihmisten päälle ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Siitähän tässä oli kyse: haluttiin nähdä kuinka paljon ihmisiä on mahdollista saada kertalaakilla hengiltä. Puheiden jälkeen käytiin muistomerkillä laskemassa kukkia ja hiljaisella hetkellä, jonka jälkeen siirryttiin konferenssikeskukseen englanninkieliseen luentoon. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja tavattiin kolme atomipommista selvinnyttä henkilöä. He myös vahvistivat, että tähän aiheeseen liittyy paljon häpeää ja siitä ei oikein voi avoimesti puhua, koska esimerkiksi jos joku Japanissa kuulee, että suku on Hiroshimasta kotoisin, niin naimaonni on sen jälkeen melko huono. Siitä täällä toki oltiin tyytyväisiä, että Obama oli ainoana Yhdysvaltojen presidenttinä nyt osoittanut selkärankaa ja käynyt täällä vierailulla. Kukaan muu ei ole uskaltanut.

Hiroshima

Luento päättyi kello 14 aikoihin, jonka jälkeen käytiin Matsuyalla syömässä ja hiukan pyörimässä muutenkin ympäri Hiroshimaa. Iltapäivällä palattiin takaisin rauhanpuistoon, jossa jouduttiin heti sellaiseen lasten kuulusteluun, että muutama tunti meni kivasti japania ja englantia vuorotellen opetellen. Lasten käyttämä Japani oli sopivan helppoa, joten oikein hyvää keskustelua ja harjoitusta oli tämä. Järkytyin vaan pahasti kun lapset eivät tienneet muumeja ollenkaan, mutta äiti kyllä heti innostui. Muumit alkaa olla täällä ikävä kyllä kohta vanhusten juttu.

Illan pimetessä alettiin rauhanpuiston edessä kulkevaan jokeen laskemaan lyhtyjä, joita kulki pian tasaisena, upeana valomerenä, ohi ainoana rakennuksena atomipommista selvinneen atomic bomb domen ohi. Itsekin toki käytiin kynttilät veteen laskemassa ja istuskeltiin sen jälkeen loppuilta seuraamassa lyhtyjen lipumista ja vastapäisellä rannalla tapahtuvia musiikkiesityksiä. Hieno kokemus. Kello 22 aikoihin oli alettava suuntaamaan pikavauhtia kohti Onomichin kaupunkia, joka oli lähin, josta onnistuin tänään saamaan majoitusta. Luotijunalla siis ensin Fukuyamaan, jossa vaihto paikallisjunaan ja sillä Onomichiin. Kaupan kautta ja tämä missio voitiin kirjata kello 24 aikoihin erittäinkin onnistuneeksi. Hyvää yötä Hanna ja lapset, sanoi mummo kun atomipommi päähän putosi...

Kumamoto

Seuraavana aamuna hypättiin jälleen luotijunaan ja suuntana Kumamoto, joka varmasti soittaa nimenä kelloja monelle. Kyllä, Kumamotossa oli keväällä suuri maanjäristys, joka teki kammottavaa tuhoa. Luin netistä, että Kumamoton turismia ollaan nyt elvyttämässä ja tähän elvyttämiseen kaivattaisiin mielellään turisteja apuun. Jos japanissa kaivataan jotain apua, niin minä olen kyllä ensimmäinen joka lähtee matkaan! Junarata Kumamoton kohdilla oli ilmeisesti vielä hiukan vaurioitunut, sillä hyvin hitaasti luotijuna eteni Kumamoton seudulle tultaessa. Kun tultiin asemalta ulos oli maanjäristyksen merkit heti selkeästi nähtävissä ja taloissa oli todella pahoja vaurioita. Useita taloja oli jopa kokonaan romahtanut ja muutamassa kohdassa oli katukin selkeästi noussut melkein puoli metriä ylöspäin. Meidän hotellikin oli ulkoa vielä täysin hajalla, mutta sisätilat oli kyllä täysin kunnossa. Käveltiin tietysti kierros kaupungilla ja yritettiin mennä katsomaan myös Kumamoton linnaa, mutta eihän sinne päässyt lähellekään, kun vallikin oli sortunut monesta kohtaa alas. Tulipa kuitenki ostettua kaikenlaista Kumamoto turistikrääsää ja näin ainakin hiukan tuettua tätä elvytystoimintaa.

Kumamoto

Seuraava päivä majoituttiin edelleen Kumamotossa, mutta tehtiin päiväretki luotijunalla aivan Japanin eteläkärkeen, Kagoshiman kaupunkiin. Ollaan ennenkin käyty Kagoshimassa, mutta koska kaupungin edustalla savuava ja tuhkaa ympäri katuja kylvävä Sakurajiman tulivuori on todella vaikuttava näky, päätettiin tulla sitä nyt uudestaan ihailemaan. Ja mikäs oli ihaillessa kun samalla pystyi huljuttelemaan hikisiä jalkoja tulikuumassa vedessä kauppakeskuksen jalkakylvyssä. Omituisesti muu keho tuntui kivasti viilenevän kun piti jalkoja tulikuumassa vedessä. Illan tullen palattiin jälleen Kumamotoon, jossa alettiin valmistautua jälleen huomiseen siirtymiseen. Aika rankkaa touhua on näissä asteissa rymytä rinkkojen kanssa ympäriinsä.

Seuraavana aamuna siis ylös jälleen kello 05 aikoihin ja matkaan. Tänään suuntana Nagasakin kaupunki, jossa on muistojuhla aina elokuun 9.päivä. Nagasakiin ei ikävä kyllä pääse luotijunalla, joten luvassa oli inhottavan pitkä puksutus tavallisella junalla, joka oli kaiken lisäksi vielä ihan täynnä ja jouduttiin seisomaan käytävällä kaikkine laukkuinemme pitkä tovi. Perillä Nagasakissa oltiin kello 09 jälkeen, jossa jälleen laukut äkkiä aseman lokeroihin ja raitiovaunulla kohti rauhanpuistoa. Kivalta, vuorten ympäröimältä, raikkaalta paikalta vaikutti tämä Nagasaki ja haluaisin ehdottomasti tulla vielä paremmalla ajalla tänne uudestaan. 

Nagasaki

Nagasakin rauhanpuisto sijaitsee mäen päällä ja koska tänään oli täysin pilvetön taivas, niin paahde oli täysin käsittämätöntä! Asteet taas lähemmäs 40 ja tämä oli kyllä nyt todella rajua touhua! Onneksi vesipulloja jaettiin ilmaiseksi ja kevyttä vesisumua suihkutettiin jatkuvasti katsomon yläpuolella. Katsomoon ei ollut enää tässä vaiheessa mitään asiaa, joten otettiin äkkiä paikka sivusta puun alta, jossa hikoiltiin kuin pienet siat ja pidettiin hiljainen hetki kellon kumahtaessa tasan 11.02. Nagasakissa ruumiita tuli arviolta 80 000 ja mielenkiintoiseksi asian tekee se seikka, että täällä haluttiin kokeilla, kuinka paljon jengiä saadaan kärvennettyä, jos käytetäänkin erilaista pommia. Mikä oikeasti järkyttävintä, niin pommitettavien kaupunkien lista oli pitkä ja mitään aikomusta ei ollut lopettaa vielä edes Nagasakiin. Joo, joo tiedän, että Japanin armeijalla oli omat hirmutekonsa, mutta pitikö nyt siviilien päälle kuitenkaan tehdä jotain pommitestejä? Todella kuvottavaa.

Nagasaki

Puun alla kärvistellessä huomattiin yhtäkkiä, kuinka joku ikivanha mummo lähtee yhtäkkiä jyräämään kaikkien puskien ja risujen läpi uhkaavasti meidän suuntaan ja olin jo ihan varma, että nyt saadaan läksytys, että senkin murhaajat - mutta mitä vielä: hän halusi vain tulla kumartaen kiittämään meitä, siitä että oltiin tultu paikalle ja kunnioitettiin Nagasakin uhrien muistoa. Olin aivan tyrmistynyt! Tämä oli kyllä yksi hienoimpia kiitoksia, mitä olen ikinä saanut ja tuntui todella hyvälle! Olin jo mielessäni hiukan miettinyt, että onko tässä nyt mitään järkeä rymytä aamuyöstä läpi Japanin ja kuumuushalvauksen partaalla hikoilla täällä, eikä ketään kiinnosta hölkäsen pöläystä. Tämä tapaus kuitenkin muutti nyt kaiken vaivan arvoiseksi. Onneksi sain myös yhdeltä japanilaiselta ystävältä rehellistä tukea tähän projektiin ja hän uskalsi jopa kirjoittaa minun Facebook-seinälle avoimesti olevansa hyvin ylpeä tästä toiminnasta. Se oli rohkea veto, tietäen minkälaista häpeää tähän liittyy ja nostan hattua tästä. Toinen yllättäjä oli seuraavaksi varatun Kioton majoituksen omistaja, joka laittoi minulle yksityisen viestin, että paljon kiitoksia osallistumisesta muistotapahtumiin! Eli kyllä ihmiset tätä juttua arvostaa sisimmässään, vaikka siitä ei niin haluta julkisesti puhua.

Nagasaki

Kuultiin jälleen Japanin pääministerin Shinzo Aben puhe, jonka jälkeen päästiin itse muistomerkille pitämään hiljainen hetki ja vetelemään narusta, jolla soitetaan puiston kelloja. Virallisen tapahtuman jälkeen käytiin vielä Nagasakin atomipommimuseossa, joka oli ihan yhtä järkyttävä kuin Hiroshimankin vastaava. Jokaisen pitäisi silti kerran elämässään käydä näissä, niin tajuaisi, minkälaista hirvittävää tuhoa atomipommi saa aikaan. Seurauksista kärsitään edelleen 71 vuotta myöhemmin. Täällä museossa oli kokonainen kirkon seinä säästetty ja vitriinissä oli myös kasa pommin kuumuuden yhteensulattamia ristejä. Kuvitelkaa, että Nagasaki oli nimenomaan kristinuskon keskus Japanissa ja kesken aamuisen jumalanpalveluksen pudotettiin pommi niskaan. Sellaista touhua Jumalan nimissä.

Museon jälkeen ehdittiin käydä vielä nopeasti syömässä, jonka jälkeen hyppäys junaan ja järkyttävän pitkä matka kohti Kiotoa oli valmis alkamaan. Kiotossa oltiin viimein kello 21 aikoihin, jossa vielä muutaman vaihdon kautta paikallisjunalla Demachiyanagin asemalle, jonne Kioton asunnon omistaja tuli meitä vastaan antamaan avaimen. Otin tällä kertaa majoituksen Airbnb palvelusta, koska jostain kumman syystä minulla on nyt todella iso halu nähdä, minkälaisia asuntoja täällä japanissa löytyy? Airbnb:ssä siis yksityiset ihmiset voivat tarjota asuntojaan vuokralle ja se on siitä kivempi vaihtoehto, että pääsee näin majoittumaan keskelle paikallista asutusta, eikä tarvitse pyöriä toisten länsimaisten ihmisten kanssa jossain bisneshotellissa. Mikään ei ole hirveämpää kuin olla Japanissa hotellissa, jossa on vain turisteja jetlagipäissään kiukuttelemassa. Asunto sijaitsi suoraan kamo-joen varrella ja oli oikein siisti ja hyvä, joten oltiin erittäin tyytyväisiä tähän valintaan.

Yase

Koska meillä on Kiotossa paljon ystäviä, joilla oli tässä kohtaa onneksi myös muutama päivä lomaa, niin viikko meni todella kivoissa merkeissä. Vietettiin aikaa ystävän kämpillä aivan Kioton keskustassa, käytiin perinteisissä ravintoloissa syömässä, juomassa olutta, keilaamassa ja lasten kanssa joella uimassa. Tästä Demachiyanagin lähellä sijaitsevasta Yase-hieizanguchista täytyy antaa oikein erikoismaininta, sillä paikka on kuumana kesäpäivänä oikea paratiisi! Eväät ja oluet messiin, niin ei paljon parempaa paikkaa voi löytää. Pidän erityisesti juuri Kiotosta sen takia, että vain pieni junamatka täytyy tehdä kaupungista ulos ja olet keskellä luontoa.

6. Elokuuta on Kiotossa aina Daimonji-juhla, jolloin isoja tulia sytytetään vuorenrinteille kesän päättymisen ja henkien tuonpuoleiseen palaamisen johdosta. Oltiin suunniteltu katsovamne  tulia ystävän asunnon katolta, josta näkee ympäri Kiotoa, mutta juuri sopivasti alkoi satamaan aivan kaatamalla, joten siirryttiin suosiolla sisätiloihin katsomaan tapahtuma tv:stä ja sen jälkeen paikalliseen izakaya-ravintolaan ottamaan vielä lähtiäismaljat.

Nyt siis matka taas jatkuu ja aloitetaan paluu hiljalleen kohti Tokiota. Nagoyassa pidetään kyllä vielä pieni tauko ennen sitä.